Kivinen tie valtaan

Yhdysvaltain marraskuiset välivaalit toivat edustajain­huoneeseen demokraattienemmistön, mutta kongressin ylähuoneessa eli senaatissa republikaanit vahvistivat hie­man enemmistöään.

Demokraattien seuraava tilaisuus senaatin valtaamiseen on kahden vuoden päästä. Senaattoreiden kausi kestää kuusi vuotta, mutta vaaleja järjestetään kahden vuoden välein ja kerrallaan valitaan aina kolmasosa senaattoreista. Tänä vuonna jaossa olleista paikoista suurin osa oli demo­kraattien hallussa, joten mah­dollisuudet uusien paikkojen valtaamiseen olivat vähissä.

Vuoden 2020 vaaleissa tilanne kääntyy päälaelleen. Niissä on jaossa yhteensä 34 paikkaa, joista 22 on tällä het­kellä republikaanien käsissä. Voisi siis ajatella, että demo­kraateilla on hyvät mahdolli­suudet jymyvoittoon.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Senaattorit valitaan osavaltiokohtaisesti, eikä puolueiden valtakunnal­lisella kannatuksella ole mer­kitystä yksittäisissä vaaleissa. Monissa osavaltioissa jompi­kumpi pääpuolueista nauttii niin vankkaa kannatusta, että vaalien voittaminen on huo­mattavan vaikeaa haastajalle. Hyvä esimerkki on Kansas, jossa on valittu demokraattisenaattori viimeksi vuonna 1932.

Keskeiset kamppailut käy­dään niissä osavaltioissa, joissa puolueet ovat suhteellisen tasaväkisiä. Vaalimatematiik­kaa erittelevän Fivethirtyeight-sivuston mukaan tiukimmat kilvat käydään vuonna 2020 Virginiassa, Michiganissa, Coloradossa, Minnesotassa ja New Hampshiressa.

Demokraattien kannalta huono uutinen on, että viidestä tiukimmin kilpaillusta paikasta vain yksi on tällä hetkellä republikaanien hallussa. Lisäksi republikaaneille on tarjolla yksi ainakin periaatteessa helppo saalis Alabamassa. Se on tukevaa republikaanialuetta, ja demokraatti Doug Jonesin niukka voitto vuoden takaisissa täytevaaleissa oli keskisuuri ihme.

Republikaanit hyötyvät lisäksi eräistä Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän eri­koisuuksista. Yksi niistä on pienten osavaltioiden suhteel­lisen suuri valta. Siinä missä edustajainhuoneen paikat jaetaan karkeasti väkilukuun suhteutettuna, senaatissa jokaisella osavaltiolla on asu­kasluvusta riippumatta kaksi paikkaa. Niinpä 580 000 ihmi­sen Wyomingilla on senaatissa yhtä paljon valtaa kuin 40 miljoonan Kalifornialla.

Pienissä osavaltioissa on sekä republikaaneihin että demokraatteihin kallellaan olevia osavaltioita, mutta kokonaisuutena asetelma suosii Yhdysvaltain nykyisessä ilmapiirissä republikaaneja.

Siinä missä pienet osa­valtiot ovat yliedustettuina, eräillä alueilla ei ole poliittista edustusta ollenkaan. Pääkau­punki Washingtonin 700 000 asukkaalla samoin kuin Puerto Ricon itsehallintoalueen 3,4 miljoonalla asukkaalla ei ole äänioikeutettua edustajaa sen enempää senaatissa kuin edus­tajainhuoneessa.

Etenkin Washingtonin asuk­kaat ovat vahvasti demokraat­teihin kallellaan: presidentin­vaaleissa niin Barack Obama kuin Hillary Clinton saivat yli 90 prosenttia pääkaupunkilais­ten äänistä.

Puerto Ricon korottamista osavaltioksi ovat vuosien var­rella tukeneet sekä demokraa­tit että republikaanit, mutta presidentti Donald Trump tyr­mäsi ajatuksen viime syksynä. Washingtonin osalta asialla ei ole mitään toiveita edetä niin kauan kuin republikaanit ovat vallassa.

Demokratian ja kenties myös demokraattien kannalta tämän vuoden vaalien merkittävin tulos voi olla äänestysaktiivi­suuden nousu. Yhdysvalloissa äänestysprosentti on yleisesti ottaen alhainen, ja välivaa­leissa se on 2000-luvulla pysytellyt 40 prosentin tun­tumassa. Nyt äänioikeuttaan käytti 49,3 prosenttia yhdys­valtalaisista, mikä on korkein lukema sitten vuoden 1914.

Demokraattien mahdol­lisuudet voivat parantua, jos presidentti Trumpin otteet maan johdossa vieraannut­tavat liikkuvia äänestäjiä republikaaneista. Naisista demokraatteja äänesti tämän vuoden vaaleissa 59 prosent­tia, 18–29-vuotiaista jopa 67 prosenttia. Ei-valkoihoisten keskuudessa demokraattien kannatus on vieläkin korkeam­paa.

Olennaista onkin se, ketkä vaivautuvat uurnille. Hyvätu­loiset, iäkkäät ja valkoiset ovat aktiivisempia äänestäjiä kuin köyhät, nuoret ja ei-valkoiset, mikä suosii republikaaneja. Toisaalta naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin, mikä suosii demokraatteja.