Skip to main content

Kirkukin kolme todellisuutta

Irak on ollut vuosien ajan hajoamisen partaalla, mutta onnistunut järjestämään jo useat demokraattiset vaalit. Öljykaupunki Kirkukin hallinta on yksi maan hankalimmista kiistoista.

Teksti Kristiina Koivunen

Kuvat Hawre Khalid

Sulaymania

Kurdien peshmerga-sotilas partioi Kirkukin linnakkeen muureilla. Kuva on vuodelta 2014. Syksyllä 2017 Irakin armeija otti Kirkukin hallintaansa.

Kurdien peshmerga-sotilas partioi Kirkukin linnakkeen muureilla. Kuva on vuodelta 2014. Syksyllä 2017 Irakin armeija otti Kirkukin hallintaansa.

Kaskaat sirittävät puutarhassa, kun istun lämpimänä syysiltana tulkkini kanssa kurdipoliitikko Idris Hadi Adilin talon terassilla. Olemme syöneet grillattua kalaa ja jälkiruuaksi juuri poimittuja viikunoita. Idris Adil houkuttelee meitä kokeilemaan nargilan eli vesipiipun polttamista samalla kun keskustelemme Kirkukin läänin tilanteesta.

»Daquqissa tilanne on vaikeampi kuin muualla Kirkukissa», Idris Adil selittää. Hän on PUK-puolueen johtaja Daquqissa. PUK on toinen Irakin Kurdistanin kilpailevista pääpuolueista.

Keskustelumme keskeytyy, kun Idris Adilin puhelin soi. Hän saa järkyttävän tiedon: hänen toiseen taloonsa Daquqissa Kirkukin eteläpuolella on heitetty pommi. Hän harppoo terassilla ja huutaa kiihtyneenä puhelimeen.

Kukaan ei ole kuollut eikä loukkaantunut: perhe ei ollut kotona ja turvamieskin oli lähtenyt kauppaan. Talo on pystyssä, mutta ikkunat ja ovet säpäleinä. Puhelin soi taukoamatta, sillä paikallistelevisio on jo kertonut asiasta ja monet haluavat tietää onko Idris Adil kunnossa.

Olemme maaseudulla lähellä kurdikaupunki Sulaymaniaa, ja hetken kuluttua Idris Adil päättää ajaa meidät takaisin kaupunkiin. Hän painaa kaasun pohjaan moottoritiellä ja antaa samalla haastatteluja, kunnes puhelimen akku tyhjenee.

Idris Adililla on aiempaakin kokemusta murhayrityksen kohteeksi joutumisesta. Vuonna 2007 itsemurhapommittaja ajoi räjähdelastissa olevan kuorma-auton hänen taloonsa.

»Onneksi olimme lähteneet kotoa puoli tuntia aiemmin, joten kukaan ei kuollut, mutta talo tuhoutui kokonaan», Idris Adil kertoo.

Idris Hadi Adil. Kuva: Kristiina Koivunen

Idris Hadi Adil. Kuva: Kristiina Koivunen

 

Kirkukin kaupungin hallinta on yksi Irakin vaikeimmista kiistoista. Kirkukia kutsutaan mini-Irakiksi, sillä se on monietninen kaupunki, jossa asuu kurdien ja arabien lisäksi turkmeeneja. Kaupungilla on tärkeä merkitys jokaisen ryhmän identiteetille.

Eri väestöryhmät elivät alueella vuosisatoja sovussa rinnakkain. Nykyään välit ovat kuitenkin jännittyneet, ja eri ryhmillä on alueella omat asejoukkonsa.

Ensimmäiseen maailmansotaan päättyneen ottomaanivallan aikana Kirkuk oli hallintokaupunki Mosulista Bagdadiin johtavan tien varrella. Kirkukissa nykyään asuvat turkmeenit ovat ottomaanivirkamiesten jälkeläisiä, joille Kirkuk symboloi loistokasta historiaa.

Enemmistö Kirkukin alueen asukkaista on kurdeja. Arabien osuus kasvoi voimakkaasti Saddam Husseinin arabialaistamispolitiikan seurauksena: väestönsiirtojen lisäksi kurdeihin kohdistui vainoa ja suoranainen kansanmurha. Irakin sodan jälkeen kurdit puolestaan ajoivat suuren osan arabeista pois alueelta.

Syyskuussa 2017 Kurdistanin aluehallitus järjesti kansanäänestyksen itsenäistymisestä. Tuloslaskennan mukaan yli 92 prosenttia äänestäneistä kannatti itsenäisyyttä. Irakin keskushallitus ei hyväksynyt äänestystä, ja kolme viikkoa myöhemmin maan armeija ja sitä tukevat šiiamilitiat ottivat Kirkukin valvontaansa ja pakottivat kurdijoukot lähtemään.

Kirkukille on ehdotettu erillisasemaa, jossa se ei olisi täysin minkään ryhmän, Irakin keskushallituksen tai Kurdistanin aluehallituksen hallinnassa, mutta idea ei ole edennyt käytännössä.

Lähi-idän sekavia liittolaiskuvioita arvioidessa kannattaa muistaa periaate »viholliseni vihollinen on ystäväni», jota alueella sovelletaan ahkerasti.

Irakin kolme ryhmää – sunnit, šiiat ja kurdit – ajavat vain omia etujaan, toteaa historian professori Yasin Xalid Hassan Kurdistanin autonomisella alueella toimivasta Sulaymanian yliopistosta.

»Ryhmien tavoitteet ovat vastakkaisia toisilleen, joten ne eivät pysty muodostamaan poliittisia liittoja», sanoo Yasin Hassan.

Hän suhtautuu kuitenkin varovaisen optimistisesti syksyllä nimitettyjen poliittisten johtajien kykyyn uudistaa Irakin politiikkaa. Valtiojohdon tärkeimmät tehtävät on jaettu eri ryhmien kesken. Presidentti Barham Salih edustaa kurdeja, parlamentin puhemies Mohamed al-Halbousi sunniarabeja ja pääministeri Adel Abdul Mahdi šiia-arabeja. Heidät tunnetaan itsenäisinä ajattelijoina, jotka yrittävät etsiä ratkaisuja kiistoihin niiden syventämisen sijaan.

Poliitikkojen päällimmäisiä haasteita ovat korruption kitkeminen ja asejoukkojen vallan vähentäminen.

Šiiajoukot vahvistuivat erityisesti sen jälkeen kun Irakin armeija romahti vuonna 2014 Isisin edettyä Mosuliin. Šiiojen hengellinen johtaja ajatolla Ali al-Sistani antoi fatwan, joka kehotti irakilaisia šiioja tarttumaan aseisiin. Syntyi ideologialtaan hyvin erilaisten šiiajoukkojen katto-organisaatio Hashd al-Shaabi (Popular Mobilization Units, PMU), jossa on tällä hetkellä 67 ryhmää. Nyt nämä joukot tulisi joko lakkauttaa tai sulauttaa Irakin armeijaan.

 

 

»Irak on kuin mosaiikki», sanoo ranskalainen sosiologi Thomas Sommer-Houdeville puhelimessa. Hän on tutkinut Tukholman yliopistossa viime vuonna tarkastetussa väitöskirjassaan Irakin etnisten ryhmien välisiä suhteita ja väkivaltaa vuoden 2003 jälkeen.

Monikulttuurisuudella on Irakissa pitkä historia; esimerkiksi monissa arabiklaaneissa on sekä šiia- että sunnisiipi. Sommer-Houdevillen mukaan vuoden 2003 sota ja amerikkalaismiehitys ovat kuitenkin voimistaneet uskonnollisten ja etnisten ryhmien välistä vastakkainasettelua.

Sommer-Houdevillen mukaan asejoukot hyötyvät väestöryhmien vastakkainasettelun syventymisestä, koska se lisää niiden valtaa. Poliittiset ratkaisut sen sijaan heikentäisivät niitä.

Asejoukkojen vallan vähentämiseen voi kuitenkin liittyä myös ongelmia, huomauttaa Suomen Irakin suurlähettiläs Päivi Laine.

Irakin väestö lisääntyy nopeasti ja maan työmarkkinoille tulee vuosittain miljoona uutta työnhakijaa. Mikäli asejoukot lakkautetaan kertaheitolla, moni nuori mies joutuisi työttömäksi.

»Kun sota Isisiä vastaan päättyy ja PMU:n joukkoja vähennetään, sotaan ja aseiden käyttöön tottuneet nuoret miehet palaavat etelään, jossa kuohuu jo nyt», Laine pohtii.

Hän muistuttaa, että Irak ei ole perustaltaan köyhä maa, vaan siellä on paljon luonnonvaroja. Periaatteessa Irakilla olisi edellytykset kehittyä ylemmän keskitulotason valtioksi.

 

Lähi-idän sekavia liittolaiskuvioita arvioidessa kannattaa muistaa periaate »viholliseni vihollinen on ystäväni», jota alueella sovelletaan ahkerasti. Sunnien ja šiiojen vastakkainasettelu on kärjistynyt viime vuosina, mutta molemmat ryhmät ovat myös sisäisesti hajanaisia. Iran, Irak ja Bahrain ovat šiiaenemmistöisiä maita, mutta niissä on myös sunneja. Samoin kaikissa sunnimaissa on šiiavähemmistö.

Iran on šiia-maiden ehdoton johtaja, mutta sunnalaisia valtioita sen sijaan jakaa Turkin ja Saudi-Arabian välinen valtataistelu. Lokakuussa niiden välit kärjistyivät sauditoimittaja Jamal Khashoggin murhan myötä, mutta kyse on myös erilaisista sunnalaisuuden tulkinnoista – Saudi-Arabian tukeman salafismin ja Muslimiveljeskunnan kilpailusta.

Liittolaisia etsitään uskonsuuntien välisten rajojen yli. Heinäkuussa 2017 Saudi-Arabian räväkkäotteinen kruununprinssi Mohammed bin Salman kutsui Riadiin erikoisen vieraan, irakilaisen šiiapappi Muqtada al-Sadrin, joka on avoimesti Iranin vastainen. Al-Sadr tiedotti toivovansa, että tapaaminen olisi »alku tunnustusten välisen väkivallan vähenemiselle islamilaisissa arabimaissa».

Irakin kevään 2018 parlamenttivaaleissa Muqtada al-Sadrin johtama Sairoon-liittouma nousi yllätysvoittajaksi. Lähes puoli vuotta vaalien jälkeen parlamentti hyväksyi 24. lokakuuta Adel Abdul Mahdin pääministeriksi ja antoi luottamuslauseen neljälletoista hänen ehdottamastaan 22 ministeristä. Hylätyistä ministereistä osalla epäiltiin olleen yhteyksiä Saddam Husseinin Ba’ath-puolueeseen.

 

Arabinaiset leipovat leipää Mula Abdullan kylässä Kirkukin eteläpuolella.

Arabinaiset leipovat leipää Mula Abdullan kylässä Kirkukin eteläpuolella.

 

Kurdikaupunki Sulaymaniassa on juuri avattu kaksi suurta ostoskeskusta aiempien lisäksi. Perjantaina basaarissa on niin paljon ihmisiä, että tungoksessa tuskin pääsee eteenpäin. Irakin Kurdistania on koetellut viime vuosina talouskriisi, mutta katukuvassa se ei näy muuten kuin töiden seisomisena monilla rakennustyömailla. Kadut ovat liikenneruuhkiin asti täynnä uusia autoja, joista monet ovat suuria maastureita.

Irakin talous perustuu öljyyn, jonka maail­manmarkkinahinta romahti vuosina 2014–2015. Sen jälkeen hinta nousi aina viime kuukausiin asti, mutta öljyn tuotanto ei työllistä riittävästi. Kriisin taustalla ovat myös Irakin keskushallituksen ja Kurdistanin aluehallituksen kireät välit. Laman seurauksena monien palkkoja on leikattu.

Uuden poliittisen johdon kiireellisimpiin tehtäviin kuuluu pitkissä konflikteissa kärsineen infrastruktuurin korjaaminen. Viime kesänä eteläisen šiiakaupunki Basran asukkaat osoittivat mieltään puhtaan veden ja sähkön jakelun katkeillessa kesän yli 40 asteen lämpötiloissa. Syksyn mittaan jopa sadantuhannen basralaisen arvioidaan sairastuneen saastuneesta vesijohtovedestä.

Nyt Irakissa seurataan jännittyneinä Iranin talouden kehitystä. Presidentti Donald Trump irrotti Yhdysvallat keväällä Iranin ydinsopimuksesta ja aloitti uudestaan talouspakotteet Irania vastaan.

»Irakin tulevaisuudesta ei voi puhua ilman, että puhuu Iranin tulevaisuudesta», toteaa historianprofessori Yasin Hassan.

 

Irakin tulevaisuuteen vaikuttaa edelleen myös Isis. Presidentti Trump ja Irakin silloinen pääministeri Haider al-Abadi riemuitsivat vuoden 2017 lopulla, että Isis on häädetty ­Irakista. Syksyllä 2018 Isisin hallussa oli enää noin kolme prosenttia Irakin pinta-alasta lähinnä Bagdadin ja Kirkukin ympäristössä.

Äärijärjestö on kuitenkin jatkanut säännöllisiä iskuja, ja YK:n elokuussa julkaiseman raportin mukaan Irakissa ja Syyriassa on vielä 20 000–30 000 Isisin taistelijaa.

Kirkukissa Isisin terrori-iskut lisääntyivät pian al-Abadin ilmoituksen jälkeen.

»Isis muutti strategiaansa menetettyään Mosulin hallinnan: se valmistelee ja tekee yksittäisiä iskuja sissityyliin», sanoo kurdien peshmergajoukkojen majuri Aso Farhan Mirkhel.

Hän arvioi tiedustelutietojen perusteella, että ainakin tuhat Isis-terroristia saa koulutusta Kirkukin ympäristössä, muun muassa läänin etelärajalla Hamrin-vuoren alueella, jota pidetään kurdien ja arabien rajana.

Kirkukin entinen poliisipäällikkö Sarhad Qader etsi terroristeja Kirkukin maaseudulta 14 vuotta, kunnes Irakin armeija otti Kirkukin haltuunsa lokakuussa 2017. Sarhad Qaderin mukaan Isisin terroristeja oleskelee tällä hetkellä Hamrinin lisäksi sunniarabien asuttamassa Hawijassa. Hän uskoo Isisin toiminnan lisääntyvän lähitulevaisuudessa.

»Irakin armeija ja šiiajoukot hallitsevat Kirkukin läänin kaupunkeja, mutta ne eivät pysty valvomaan kyliä, vaan Isisin taistelijat liikkuvat niissä vapaasti», hän kertoo.

Isisiä vastaan vuosina 2014–2017 käydyn sodan aikana monet sunniarabit muuttivat Kurdistaniin suojaan äärijärjestön terroria. Arabeilla ei ole ollut ongelmia kurdien kanssa, vaikka naapureina on perheitä, joiden pojat ovat kaatuneet sodassa vastakkaisilla puolilla.

Kurdit eivät katso arabikansan olevan myöskään vastuussa vuoden 1988 kansanmurhasta, jossa menehtyi Human Rights Watchin arvion mukaan 50 000–100 000 kurdisiviiliä.

Sen sijaan šiiojen on vaikea päästä yli Saddamin diktatuurin muistoista, ja sunnit pelkäävät kostoa. Tapaan Bagdadin läheltä Tarmian kunnasta kurdialueelle vierailulle tulleen sunniarabin. Mies aikoo palata Tarmiaan, joten hän kertoo kotikuntansa tilanteesta anonyymisti:

»Pataljoona 22 valvoo Tarmiaa. Emme pidä sitä Irakin armeijan osastona, koska Iran tukee sitä», hän sanoo. Pataljoona kerää paikallisilta viljelijöiltä veroja.

Tigris-joen rannalla sijaitseva Tarmia on hedelmällistä maata taatelilehtoineen. Monet paikalliset ovat lähteneet, mutta moni on jäänyt myös puolustamaan maitaan – usein kovaan hintaan.

Miehen mukaan jokaisessa perheessä on oma marttyyri, sillä Irakin sisäisissä väkivaltaisuuksissa on kuollut hänen kotiseudullaan 3 000 ihmistä vuoden 2003 jälkeen. Arabimiehen mukaan amerikkalaiset joukot eivät loukanneet paikallisia samalla tavalla kuin pataljoona 22 tekee nyt.

 

Kurdistanin tärkeät vuodet

1916 Britannia ja Ranska jakavat salaisella Sykes-Picot-sopimuksella hajoavan ottomaanivaltion arabiankieliset alueet mandaattialueikseen.

1927 Kirkukin liepeiltä löydetään mittavat öljyvarannot. Öljyntuotannon seurauksena kaupunki alkaa kasvaa voimakkaasti.

1958 Irakin kuningaskunnasta tulee tasavalta Abd al-Karim Qasimin vallankaappauksella.

1967 Arabisosialistinen Ba’ath-puolue nousee valtaan vallankaappauksella.

1970 Sopimus kurdialueiden autonomiasta, jota ei kuitenkaan panna kunnolla toimeen. Irakin hallitus sotii kurdeja vastaan 1974–1975.

1979 Saddam Hussein nousee valtaan.

1991 Ensimmäinen Persianlahden sota. Kurdit saavat autonomian kolmeen lääniin ja Irak joutuu kansainväliseen kauppasaartoon.

2003 Irakin sota. Yhdysvaltojen johtama liittouma miehittää Irakin. Saddam syöstään vallasta.

2005 Irakin uusi perustuslaki hyväksytään kansanäänestyksellä.

2007 Kirkukin, Ninovan ja Diyalan lääneissä on määrä järjestää kansanäänestys siitä, kuuluvatko ne Irakin keskushallituksen vai Kurdistanin aluehallituksen alaisuuteen. Kansanäänestystä ei koskaan järjestetä.

2011 Liittouman joukot poistuvat Irakista.

2014 Äärijärjestö Isis valtaa laajoja alueita Irakissa. Kurdien peshmergat pysäyttävät Isisin Kirkukin rajalle ja ottavat kaupungin hallintaansa.

2017 Kansanäänestys Irakin Kurdistanin itsenäistymisestä, jota Irakin keskushallitus ei hyväksy.

Tavatessani Idris Hadi Adilin viikon pommi-iskun jälkeen hän näyttää vanhentuneen kymmenen vuotta. Talon suuret vauriot eivät ole pahinta:

»Tekijät olivat kaksi paikallista šiiaa. He kuolivat onnettomuudessa pari päivää sitten, kun pommi räjähti heidän kuljettaessaan sitä moottoripyörällä. Pari tuntia sen jälkeen talooni ammuttiin paljon laukauksia», Idris Hadi Adil kertoo.

Iskun jälkeen hän toi perheensä Sulaymaniaan, jossa tytär on jo ilmoitettu kouluun.

Rajojen vetäminen Irakin valtion sisällä kurdien ja arabien välisen alueen rajalla jatkuu kiivaana. Väkivaltaisuuksien lopettaminen Kirkukin kylissä on haaste, jossa Irakin uuden hallituksen kyvyt testataan.  

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on asunut Kurdistanin autonomisella alueella Pohjois-Irakissa.

Lue myös: Pysyykö Irak yhtenä valtiona?