Siirry sisältöön

Kiinan hoiperteleva talous

Kiinassa talouskasvun perusta on heikko ja puolueen valta vahva. Löytyykö uudistamiseen rohkeutta, kysyy Eeva Eronen.

Teksti Tuula Toivio

Kuvat Tuula Toivio

Yksi hätkähdyttä­vimmistä asioista Kiinassa on rikkaus, joka lyö silmille, sanoo Eeva Eronen. »Me emme ymmärrä, miten rikas maa Kiina paikoittain on.»

Eronen on taloustoimit­taja, jolta ilmestyi syksyllä teos Jättiläisen askeleet – Matka Kiinan talouteen. Polte ymmär­tää Kiinaa paremmin syntyi lomamatkoilla, ja Eronen lähti opiskelemaan Shanghaihin Fudanin yliopistoon.

Eriarvoisuus on revennyt Kiinassa nopeasti poikkeuksel­lisen suureksi. Miljardöörejä on enemmän kuin Yhdysvalloissa. Samaan aikaan 70 miljoonaa ihmistä elää köyhyydessä. »Ferrareita ja kerjääviä vanhuksia voi nähdä samalla kadulla.»

Kirjassaan Eronen kertoo Kiinan rikkaimman miehen 28-vuotiaasta pojasta, joka on herättänyt pahennusta sosiaalisessa mediassa. Hän on julkaissut kuvia tavaroista, joita on hankkinut koiralleen. Yhdessä kuvassa koiran vie­ressä on kahdeksan iPhone S7 -puhelinta.

Moni rikastunut kiinalai­nen ajattelee, että pitäisi elää kuten rikkaat »vanhan rahan maissa» ja ansaita kunnioitusta esimerkiksi antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Tavalliset kiinalaiset pitävät eriarvoistu­mista ongelmana, mutta moni ajattelee sen olevan talouskasvun välttämätön sivutuote.

»Köyhienkin elintaso on kohentunut», Eronen huo­mauttaa. Myös he ovat alka­neet protestoida saasteiden vuoksi.

Kiinassa valtio kampanjoi näkyvästi korruptiota vastaan, mutta rakenteet eivät ole muuttuneet. Korruptiota yllä­pitävät virkamiesten alhainen palkkataso, läpinäkyvyyden puute sekä kehno valvonta.

Toimittaja Eeva Erosen halu ymmärtää Kiinaa syntyi lomamatkoilla.

Toimittaja Eeva Erosen halu ymmärtää Kiinaa syntyi lomamatkoilla.

 

Kommunistisen puoleen puoluekokouksessa oli loka­kuussa Erosen mielestä viitteitä siitä, että ympäristöasioiden hoito korostuu. Ympäristöystävällisyys on jo maassa kilpailuvaltti, joka voi auttaa suomalaisyrityksiäkin menestymään. »Elintarvike­vientiä Suomesta Kiinaan yri­tetään kasvattaa, ja laatu sekä ajatus puhtaudesta myy.»

Puoluekokous lisäsi odote­tusti presidentti Xi Jinpingin valtaa ja nimitti tämän jatko­kaudelle puolueen pääsihtee­rinä. »Se, ettei ketään nuorta seuraajaa nostettu politbyroon pysyvään komiteaan, herättää kysymyksiä, millaista valtaa Xi on itselleen keräämässä», Eronen arvioi.

»Xi puhuu markkinaorientoituneesta reformista, mutta hän on kiristänyt puo­lueen valtaa valtionyrityksissä. Ideologista kiristymistä on nähty myös yliopistoissa. On huolestuttavaa, että vapaus yhteiskunnassa vähenee. Kiina näyttää markkinataloudelta, mutta valtio ja puolue ovat vahvat.»

Suuri kysymys on, uskalle­taanko tehottomia ja velkai­sia valtionyrityksiä uudistaa. Kiinan talouskasvu on ollut elvytysvetoista. Infrastruktuu­ria on rakennettu enemmän kuin tarvitaan. »Kasvu ei ole ollut kestävää. Rakenteita, jotka edistävät velkaantumista, pitäisi purkaa», Eronen sanoo.

 

Suomessa ei Erosen mielestä ymmärretä, miten tärkeä Kiina on Suomelle. »Arvonlisäyksellä laskettuna Kiina on Suomen tärkein vientimaa.»

Se tarkoittaa, että Kiinan kysyntä tuo Suomen teolli­suudelle tilauksia. Suomi vie esimerkiksi toiseen teollisuus­maahan osia, joita käytetään Kiinaan vietävien tuotteiden rakentamiseen.

Kiinassa tikittää myös val­tava eläkepommi. Sen taustalla on maan aiempi yhden lapsen politiikka.

»Eläkepommi on hurja ongelma. 35 vuoden aikana on tulossa 280 miljoonaa uutta eläkeläistä. Työikäinen väestö alkaa pienentyä, jolloin kaiva­taan lisää tehokkuutta.»

Eläkeikää pitäisi saada Ero­sen mukaan nostettua. Kiina­laiset jäävät eläkkeelle nuo­rina, naiset 50- tai 55-vuotiaina työtehtävästä riippuen ja miehet 60-vuotiaina.

Kiinalaiset eivät ymmärtäisi suomalaista kulttuuria, jossa vanhukset laitetaan vanhain­kotiin, Eronen pohtii. Lakiin on kirjoitettu, että lasten on vierailtava vanhempiensa luona riittävän usein. Lapsi on yhä vanhuuden turva, vaikka vanhainkoditkin yleistyvät.

Kolme kirjaa Kiinasta

1. Kerry Brown: CEO, China. The Rise of Xi Jinping (2016). Professori Brownin kirja avaa selkeällä tavalla, millainen hahmo Xi on ja mitä hän tahtoo – ja millaisessa ympäristössä hän toimii modernin Kiinan johtajana.

2. Evan Osnos: Age of Ambition. Chasing fortune, truth and faith in the new China (2014). Pitkän linjan Kiina-toimittaja Evan Osnos kertoo elävästi kiinalaisesta yhteiskunnasta.

3. Clay Shirky: Little Rice. Smartphones, Xiaomi, and the Chinese Dream (2015). Shirky kuvaa kirjassaan internet- ja teknologiayritysten kehitystä Kiinassa – unohtamatta verkkosensuuria.

Valtava maansisäinen muuttoliike on rikkonut perin­teen, että vanhukset asuvat lastensa luona. Lasten apua tarvitaan yhä esimerkiksi vai­kean sairauden kohdatessa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Eeva Eronen: Jättiläisen askeleet. Matka Kiinan talouteen. Gaudeamus 2017, 339 s.