Jihadismi yllätti Ranskan
Julkaistu: 7.12.2017
Gilles Kepel & Antoine Jardin: Terror in France. The Rise of Jihad in the West. Princeton University Press 2017, 217 s.
Ranskanalgerialainen Mohamed Merah tappoi Toulousessa kolme sotilasta, kolme juutalaiskoululaista ja heidän opettajansa maaliskuussa 2012. Iskusta alkoi Ranskan islamin kolmas aalto, jonka näkyvimpiä erityispiirteitä ovat uskonnon totaalinen ote elämästä ja jihadistinen väkivalta, sanoo islamia Ranskassa tutkinut Gilles Kepel, valtio-opin professori Pariisin École Normale Supérieuressa.
Islamin ensimmäisen aallon aikana ennen 1990-lukua Ranskassa rakennettiin moskeijoita. Toiseen aaltoon kuului muun muassa Muslimiveljeskunta, joka tarjosi nuorille islamilaisia periaatteita maallisen koulujärjestelmän sijaan.
Merah sen sijaan varttui aikana, johon osuivat näyttävät uskonnolliset symbolit julkisissa kouluissa kieltävä laki, vuoden 2005 nuorisomellakat, syyrialaisen jihadistiajattelijan Abu Musab al-Surin nettimanifesti »Kutsu globaaliin islamilaiseen vastarintaan» sekä satiirilehti Charlie Hebdon julkistamat Muhammed-pilakuvat. Merah radikalisoitui vankilassa, matkusti muslimimaissa jihadististen oppien perässä ja ammensi verkosta salafismin propagandamateriaalia.
Verkon »islamosfäärissä» totaalinen, ranskalaiset arvot hylkäävä islam toi vanhoilliset muslimit ja radikalisoituneet henkilöt yhteen. Kepelin mukaan Merah ja muut terroristit eivät ole yksinäisiä susia vaan osa tiettyä islamistista arvoyhteisöä.
Vuoden 2005 mellakat vieraannuttivat kantaranskalaiset töitä ja hyväksyntää haluavista lähiönuorista. Kepelin mukaan mellakoiden jälkeiset toimet olojen parantamiseksi olivat riittämättömiä, eikä lähiöiden vaatimuksia poliittisesta osallistumisesta juurikaan kuunneltu. Rajat syntyperäisten ranskalaisten ja maahanmuuttajien jälkeläisten välillä vahvistuivat.
Identiteetti korostui lähiöissä ja pienten paikkakuntien yhteisöissä elämän perustana. Tähän tilaan iskivät maallisia arvoja vastustavat islamistit.
Vuosikymmen sitten vasemmisto keräsi muslimien äänet. Nyt vanhoillinen ja salafistinen identiteettipolitiikka löytää kumppaneita katolisesta oikeistosta esimerkiksi homoavioliittokysymyksessä.
Kepel uskoo, että parhaita lääkkeitä ovat tieto sekä rappeutuneen julkisen koulujärjestelmän remontti.
Kepel ei mainitse kirjassaan kiistakumppaniaan Olivier Roy’a, toista merkittävää ranskalaista islamilaisen radikalismin tutkijaa. Toisin kuin Kepel, Roy katsoo, että jihadisteja ei motivoi uskonto vaan sankaruusajatukset ja nihilistiset väkivaltafantasiat. Royn mukaan kyse on uskonyhteisöistään marginalisoituneiden, toisen sukupolven nuorten maahanmuuttajien sukupolvikapinasta. Radikalismille islam vain tarjoaa väylän.
Kirjoittaja on MTV Uutisten toimittaja.