Siirry sisältöön

Jännitysromaaniksi muuttunut maailma

Teksti Janne Riiheläinen

Anton Shekhovtsov: Russia and the Western Far Right. Tango Noir. Routledge 2017, 266 s.

Eri puolilla läntistä maailmaa paljastuu ja konkretisoituu asioita, jotka vai­kuttavat suoraan jännitysromaaneista napa­tuilta. Humanististen tie­teiden instituutissa IWM:ssä Wienissä Itävallassa tutkijana työskentelevän Anton Shek­hovtsovin kirja Russia and the Western Far Right on tärkeä osa maailmanpolitiikan uusien vaikutuskeinojen paljastu­mista. Kirjassaan Shekhovtsov käy tarkasti läpi Venäjän ja Euroopan äärioikeiston välisiä suhteita. Hän selvittää, keitä Venäjän keskeinen ideologi Alexander Dugin tapasi seminaareissa 1990-luvulla, ketkä äärioikeiston poliitikot lännestä osallistuivat vaali­tarkkailijoina Krimin kansanää­nestykseen 2014 ja minkälaisia poliitikkoja venäläiset tv-kanavat käyttävät kommen­taattoreinaan.

Kun kokonaisuus on esi­tetty kirjan kaltaisen esityksen tarkkuudella, poistuu mahdol­lisuus kuitata edelleen hurjalta tuntuva ilmiö foliohattuiluna. Shekhovtsov kuvaa yksityis­kohtaisesti ihmisten ja organi­saatioiden yhteyksiä ja purkaa huolellisesti osiin esimerkkitapauksia.

Shekhovtsovin mukaan molemmat osapuolet hyöty­vät Venäjän ja äärioikeiston yhteyksistä. Äärioikeisto saa uskottavuutta ja tukea omalle, aiemmin vain marginaalissa tapahtuneelle toiminnalleen. Venäjä saa poliittisen liittolaisen, joka pyrkii heikentämään läntistä integraatiota ja yhteistyötä, jotka ovat Venäjän valtapoliittisten pyrkimysten tiellä.

Venäjän valtio lähti voimallisesti mukaan kontaktien luomiseen 2000-luvun alkuvuosina, kun Kreml pelästyi entisen itäblokin alueella tapahtuvia värivallankumouksia. Niiden se katsoi olevan lännen liberaalien demokratioiden aggressioita.

Venäjän ja äärioikeis­ton suhteita ei silloin alettu suinkaan rakentaa tyhjästä. Shekhovtsov kuvaa ensim­mäisten yhteyksien syntyneen jo maailmansotien välisenä aikana. Kylmän sodan aikana monien äärioikeistolaisten liittoutumattomuudeksi nimeämä halu irtautua Yhdys­valtojen vaikutuspiiristä toimi Neuvostoliiton etujen mukai­sesti. Silloin vielä kommunisti­nen ideologia esti pysyvämpien rakenteiden luomisen.

Nyt kun osapuolet jakavat monin tavoin myös ideologisen yhteensopivuuden vaalimalla yhtenäiskulttuurisen kansallis­valtion aatetta, on yhteistyön kehittyminen esteetöntä. Liberaali länsimainen demo­kratia näyttäytyy yhteisenä vastuksena.

Shekhovtsovin kirja on perusteellinen puheen­vuoro siitä, miten liberaalia demokratiaa eri syistä vastus­tavat tahot etsivät ja löytävät tapoja tehdä yhteistyötä. Kirjan suomentaminen sekä vastaavalla perusteellisuudella tehty tutkimus suomalaisen laita- ja äärioikeiston suhteista Venäjälle olisivat enemmän kuin paikallaan.

Kirjoittaja on tietokirjailija, joka bloggaa turvallisuuspolitiikasta.