Skip to main content

Suomi laatii Afrikka-strategian – afrikkalaiset toivovat talouskasvua

Eurooppa toivoo Afrikasta globaalia kumppania.

Teksti Juha Mäkinen

Kuvat Lehtikuva/AFP

Kenian presidentti Uhuru Kenyatta vihki heinäkuussa käyttöön tuulivoimahankkeen Loiyangalanissa Turkana-järvellä.

Kenian presidentti Uhuru Kenyatta vihki heinäkuussa käyttöön tuulivoimahankkeen Loiyangalanissa Turkana-järvellä.

Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa on mukana vahva Afrikka-painotus. Ohjelman mukaan Suomi laajentaa poliittista ja taloudellista kanssakäymistään Afrikan maiden kanssa. Edustustoverkkoa laajennetaan ja yrityksiä kannustetaan investoimaan Afrikkaan. Myös kehitysyhteistyö painottuu Afrikkaan, ja lisäksi Suomi aikoo lähivuosina laatia erillisen Afrikka-strategian.

Näin Suomi reagoi Afrikassa käynnistyneeseen murrokseen, sanoo kansainvälisten asioiden neuvos Jorma Korhonen valtio­neuvoston kanslian strategiaosastolta.

»Afrikka on Euroopan naapuri, ja Afrikan maiden vakaudella tai epävakaudella on suoria vaikutuksia Eurooppaan esimerkiksi maahanmuuton kautta.»

Yksi keskeisimpiä tekijöitä kaikissa Afrikan tulevaisuutta koskevissa pohdinnoissa on väestökehitys. Afrikassa elää tällä hetkellä noin 1,3 miljardia ihmistä, mutta väkiluvun ennustetaan lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä.

Eräs lause hallitusohjelmassa on herättänyt kysymyksiä Suomen kehityspolitiikan tavoitteista. Siinä todetaan, että Suomi ohjaa kehitysyhteistyörahoitusta muuttoliikkeen juurisyihin. Onko kehitys­yhteistyön tavoitteena siis jatkossa hillitä siirtolaisuutta Eurooppaan?

Korhosen mukaan tällaista tulkintaa ei voi tehdä, vaan juurisyihin puuttuminen edustaa kehitysyhteistyön perinteisiä tavoitteita, elämän perusedellytysten turvaamista. Ilmastonmuutos uhkaa heikentää elin­oloja monissa Afrikan maissa muun muassa pahan kuivuuden vuoksi. Mikäli olosuhteet heikkenevät dramaattisesti, lisääntyy myös siirtolaisuus.

Joka tapauksessa Afrikassa on jatkossa tarkoitus keskittyä enemmän kaupankäyntiin perinteisen kehitysyhteistyön sijaan. Yksityisen sektorin rooli kasvaa myös kehitysyhteistyössä.
Korhonen haluaa korostaa Afrikan roolia Euroopan kumppanina. Euroopan tavoin Afrikan maat painottavat kansainvälisten järjestöjen ja monenkeskisen yhteistyön merkitystä. Esimerkiksi Pariisin ilmastosopimusta ei olisi saatu aikaan ilman Afrikan maiden panosta.

Ulkopolitiikka pyysi kolmea Afrikkaan perehtynyttä asian­tuntijaa kommentoimaan hallitusohjelman Afrikka-painotuksia.

Esa Rantanen
Commercial counselor
Business Finlandin Kenian-toimisto

»Suomessa Afrikka-käsitykset ovat aika perinteisiä. Puhutaan aina vain sanitaatiosta, puhtaasta vedestä tai aurinkoenergiasta. Kukaan ei puhu siitä, että se on iso ja kasvava kulutusmarkkina. Kaupungistuminen ja vaurastuva keskiluokka luovat mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille. Bisnesmielessä Afrikan hotspotit ovat Nairobi idässä, Johannesburg etelässä ja Lagos lännessä.»

»Afrobarometri on tehnyt tutkimuksen siitä, mitä kehitystavoitteita afrikkalaiset itse pitävät tärkeimpinä. Ne ovat taloudellinen kasvu ja työpaikat. Jos Suomi haluaa oikeasti edistää niitä, meidän pitäisi tukea myös pienempien suomalaisten yritysten investointeja. Olemassa olevat rahoituskeinot ovat pk-yrityksille turhan raskaita.»

»Täällä on käyttöä jo testatuilla ja hyväksi havaituilla liiketoimintamalleilla sekä käytössä olevilla innovaatioilla, jotka synnyttävät työpaikkoja. Jos rahoituksen ehdoiksi asetetaan, että pitää olla uusia innovaatioita, kynnyksestä voi tulla turhan korkea.»

Marikki Stocchetti
Pääsihteeri
Kehityspoliittinen toimikunta

»On ilahduttavaa, että hallitusohjelmassa sitoudutaan kestävän kehityksen tavoitteisiin ja puhutaan Afrikka-politiikan johdonmukaisuudesta. Kääntöpuolena voi kysyä, onko vahva keskittyminen Afrikkaan pois muilta alueilta. Miten käy kehitysyhteistyön esimerkiksi Nepalin tai Myanmarin kanssa?»

»EU-maiden ja Afrikan maiden välejä ovat pitkään hiertäneet tietyt ikuisuuskysymykset, kuten kalastussopimukset tai maataloustuet. Niitä on hankala ratkaista, sillä tietyillä EU-mailla on niissä hyvin isot intressit. Suomi voisi pyrkiä visioimaan näitä asioita eteenpäin ja näyttää esimerkkiä siitä, millainen suhde Afrikkaan yksittäisellä eurooppalaisella maalla voi olla.»

»EU:n ja Afrikan suhteissa on myös arkaluonteisia kysymyksiä, kuten väestönkasvu. Afrikan maat eivät varmaan haluaisi kuulla EU:lta rohkeita linjauksia esimerkiksi naisten ja tyttöjen oikeuksista. Suomen pitäisi kuitenkin toimia omien periaatteidensa ja arvojensa pohjalta.»

Victor Adetula
Tutkimusjohtaja
Pohjoismainen Afrikka-instituutti

»Afrikan maissa pienet EU-maat koetaan läheisempinä kuin suuret, jotka eivät ole yhtä valmiita aitoon kumppanuuteen. Suomi ja muut Pohjoismaat tukivat Afrikan maita niiden itsenäisyyskamppailuissa, ja itsenäistymisen jälkeenkin mailla on ollut hyvät suhteet. Pohjoismaisen yhteiskunnan hyvinvointi-ihanteet ovat edelleen relevantteja Afrikassa.»

»EU:lla ja Afrikalla on erilaiset toiveet tulevasta yhteistyöstä. EU haluaa kehittää suhteita olemassa olevilla yhteistyösopimuksilla, joissa Afrikka, Karibian alue ja Tyynenmeren maat on niputettu yhdeksi kokonaisuudeksi. Afrikan unioni puolestaan haluaa neuvotella EU:n kanssa itsenäisesti.»

»Maininta kehitysrahoituksen ohjaamisesta muuttoliikkeen juurisyihin herättää huolta Suomen kehityspolitiikan suunnasta. Kyse on yleisemmästä kehityskulusta Euroopassa. EU:n maahanmuuttopolitiikan pyrkimyksenä vaikuttaa olevan siirtolaisuuden pitäminen mahdollisimman vähäisenä.»