Skip to main content

Pakon uhalla

Pakon uhalla

Venäjää taivutellaan jo kuudetta vuotta perääntymään Ukrainasta. Kansainväliset pakotteet toimivat parhaimmillaankin hitaasti.

Teksti Kirsi Hyytiäinen

Kuvat Antti Valta

Krimin tataarit ovat olleet ahtaalla vuoden 2014 jälkeen. Niemimaan uusi isäntä Venäjä hallitsee kovaotteisesti islaminuskoisia tataareja, joista noin 70 on vangittuna poliittisista syistä. Toisaalta Krimiä kurittavat myös pakotteet, joita Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat asettaneet Venäjää vastaan Krimin laittoman liittämisen vuoksi.

»Pakotteet ovat romahduttaneet taloutemme», kuvailee Krimin tataari Mumine Salieva toimittajille Genevessä.

»Monet pankit ovat lähteneet Krimiltä, eivätkä kansainväliset maksut ole mahdollisia. Pienet ja keskisuuret yritykset kärsivät, kun eivät saa rahoitusta.»

Lisäksi rikkailta venäläisiltä on jäädytetty rahoja sanktioiden takia, Salieva toteaa. Myös se on pois Krimin kehittämisestä.

Salieva on tullut Geneveen YK:n ihmisoikeusneuvoston kokoukseen kertomaan, miten Krimin valloitus on muuttanut niemimaan asukkaiden arkea ja rajoittaa heidän ilmaisunvapauttaan. Venäjä ei päästä YK:n ihmisoikeusvaltuutettuja Krimille selvittämään rikkeitä.

Salievan aviomies Seyran on yksi vangituista tataareista. Hän joutui selliin puolitoista vuotta sitten järjestettyään luvattomia tataarien mielenosoituksia. Salieva sanoo, että Krimillä eletään pakotteiden takia poliittisesti eristyksissä.

Silti hänen viestinsä on selvä. »Haluamme, että EU tehostaa pakotteita eikä luovu niistä», hän painottaa.

 

Genevessä YK:n Euroopan-päämajaa vastapäätä sijaitsee akateeminen Graduate Institute. Siellä työskentelevä yhdysvaltalainen Thomas Biersteker on yksi pakotepolitiikan vaikutusten johtavia asiantuntijoita maailmassa.

Äskettäin Biersteker vieraili Moskovassa puhumassa hallituksen ministerivaliokunnalle pakotteista. Siellä hän huomasi monen venäläisen luulevan, että maan asettamat vastapakotteet olisivat EU:n omia vientikieltoja. Venäjä asetti heinäkuussa 2014 tuontikieltoja EU-maiden elintarvikkeille, kuten maitotuotteille ja kalalle.

Äkkiseltään EU:n ja Yhdysvaltojen pakotteet eivät näytä juuri vaikuttaneen Venäjään: maa ei ole lähtenyt Krimiltä eikä sitoutunut konfliktin rauhoittamiseen Itä-Ukrainassa Minskin sopimuksen mukaisesti. Bierstekerin mukaan pakotteilla on silti vaikutusta.

»Pakotteet lähettävät vahvan viestin Venäjälle, varsinkin kun niitä kannattavat ne EU-maat, jotka niistä eniten kärsivät.»

Kärsijöihin kuuluvat Suomi ja Baltian maat, jotka käyvät EU-maista eniten kauppaa Venäjän kanssa. Viron ja Suomen viennistä Venäjälle hävisi pakotteiden kolmena alkuvuonna noin 35 prosenttia. Syynä ovat ennen kaikkea Venäjän vastatoimina asettamat tuontirajoitukset.

Länsimaiden ja Japanin vuodesta 2014 asettamat Venäjä-pakotteet avasivat uuden aikakauden kansainvälisessä politiikassa. Ensimmäistä kertaa kylmän sodan jälkeen pakotteilla on yritetty muuttaa maailman suurimpiin kansantalouksiin kuuluvan valtion eli Venäjän turvallisuuspolitiikkaa.

Maa on yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä, joten se voi estää veto-oikeudellaan YK:ta asettamasta pakotteita itselleen tai liittolaisilleen, kuten Syyrialle.
Myös Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen vanhempi neuvonantaja Laura Solanko vahvistaa puhelimitse Helsingistä, että Venäjä-pakotteet ovat jo osoittaneet voimansa.

»Ottaen huomioon pakotteiden kapeuden on niillä pystytty vaikuttamaan paljonkin talouteen ja turvallisuuspolitiikkaan. Venäjän eteneminen Itä-Ukrainassa pysähtyi, ja pahemmat seuraukset on onnistuttu estämään», Solanko sanoo.

EU:n asettamat talouspakotteet ovat selvästi rajattuja, eikä niiden tarkoitus ole pysäyttää Venäjän taloutta. Esimerkiksi maan tärkeimpien vientituotteiden öljyn ja kaasun kauppa EU-alueelle on jatkunut entisellään.

Toisaalta Venäjä on onnistunut rajoittamaan huomattavasti pakotteiden vaikutuksia keskittämällä talouden ohjausta yhä enemmän valtiolle, arvioi Birminghamin yliopiston Venäjän-tutkimuksen keskuksen johtaja Richard Connolly viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Russia’s Response to Sanctions.

Valtion ohjaamassa taloudessa voimavaroja on ollut mahdollista siirtää tarpeen vaatiessa nopeasti sektorilta toiselle. Kun ulkomaiset rahoituskanavat tyrehtyivät, myös yksityiset yritykset saivat tukea valtiolta.

Solangon mukaan kansainväliset arviot pakotteiden vaikutuksista Venäjän talouskasvun taantumiseen vaihtelevat puolesta prosentista yhteen prosenttiin vuodessa.

Suomen Pankki ei ole edes yrittänyt laskea tällaisia lukuja. Pakotteiden vaikutusta vaikkapa Venäjän öljyteollisuuden kehitykseen on vaikea arvioida, Solanko sanoo.

»Öljyn hinta on romahtanut, ja Venäjän talouskasvu oli alkanut hidastua jo ennen Krimin valloitusta. Kaikki tämä on johtanut ruplan heikkenemiseen.»

Kokonaisuutena pakotteet ovat kuitenkin vaikuttaneet Venäjän talouteen kielteisesti. »Selvimmin ne ovat lisänneet talouselämän huonosti kestämää epävarmuutta, mikä heikentää investointihalukkuutta Venäjälle. Investointien hiipuminen on Venäjän talouskehitykselle suurempi ongelma kuin ruplan heikko kurssi.»

EU yrittää todistaa, että pakotteet ovat tehonneet. Venäjä puolestaan väittää vastaan ja sanoo, ettei niillä ole ollut mitään vaikutusta.

»Totuus löytyy varmaan jostain tuosta välimaastosta», Solanko puntaroi.

Venäjälle asetettuja pakotteita monimutkaistaa se, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on parhaillaan voimassa kolme erillistä Ukrainan konfliktiin liittyvää pakotekokonaisuutta.

Ensimmäiset pakotteet EU ja Yhdysvallat asettivat Venäjälle peräjälkeen maaliskuussa 2014 reilun viikon jälkeen Krimin valtauksesta. Tuolloin jäädytettiin varoja ja asetettiin matkustuskieltoon Krimin niemimaalla ja Venäjän hallinnossa työskenteleviä viranomaisia, joiden katsottiin olevan vastuussa tapahtumista.

Toisessa vaiheessa länsimaat asettivat sektorikohtaisia pakotteita venäläisille pankeille sekä energia- ja sotateollisuuden yrityksille Itä-Ukrainan sodan vuoksi.

Kolmannen ryhmän muodostavat henkilöpakotteet, joita EU:n neuvosto asetti maaliskuussa 2014 Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovytšille ja kuudelle hänen lähipiirinsä jäsenelle maan varojen väärinkäytöstä. Nämä pakotteet tulee EU:n tuomioistuimen heinäkuisen päätöksen mukaan kuitenkin peruuttaa, koska varojen jäädyttäminen perustuu alun perin yksinomaan Ukrainan viranomaisilta saatuihin tietoihin, eikä pakotteiden kohteena olevien henkilöiden oikeusturvasta ole huolehdittu.

Täsmäpakotteita lännestä

  • Lähes kaikki YK-pakotteet ovat olleet kohdennettuja vuodesta 1991 lähtien.
  • Täsmäpakotteet on rajattu joihinkin kohdemaan talouden sektoreihin, yrityksiin, järjestöihin tai henkilöihin.
  • Pakoteohjelmissa 38 prosentissa tapauksista ainakin yksi asetetuista tavoitteista on toteutunut.
  • YK-pakotteista 70 prosenttia on asettanut aiemmin jokin valtio tai Euroopan unioni yksipuolisesti.
  • Turvallisuusneuvoston pakote­päätöksistä 56 prosenttia on esittänyt Yhdysvallat, 25 prosenttia Ranska, 10 prosenttia Britannia ja 9 prosenttia jokin muu maa.

Toisessa vaiheessa asetetut sektorikohtaiset pakotteet ovat tärkeimpiä. Niiden tarkoitus on hillitä konfliktia, jossa on kuollut tähän mennessä yli 13 000 ihmistä, myös siviilejä.
Pakotteiden poistamisen ehtona on Mins-kissä 2014 solmitun tulitaukosopimuksen toteuttaminen, jossa on edistytty vain vähän.

Tehokkaiden pakotteiden edellytys on, että niitä voidaan myös purkaa. Yksi tapa edetä olisi palastella Minskin sopimuksen ehdot askelmerkeiksi, joiden perusteella pakotteita helpotettaisiin asteittain ehtojen täyttyessä, sanoo espanjalainen pakotetutkija Clara Portela. Hän työskentelee Pariisissa Euroopan unionin turvallisuustutkimuksen instituutissa (ISS).
Minskin ensimmäistä sopimusta jatkettiin vuonna 2015 toisella sopimuksella, jossa esitettiin yksityiskohdat aseistuksen vetämiseksi ja sotavankien vapauttamiseksi. »Nyt tarvitaan kykyä neuvotella sellainen suunnitelma, jonka Venäjä hyväksyy, jotta pakotteita voidaan helpottaa ja niistä mahdollisesti luopua», Portela toteaa. Hänen mielestään Venäjä-pakotteita ei tarvitse välttämättä vahvistaa, jotta ne toimisivat paremmin.

Syksyllä Portela osallistuu valtioneuvoston rahoittamaan tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään, minkälaisia poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia EU:n pakotepolitiikalla on ollut Suomelle. Tutkimuksen toteuttavat Ulkopoliittinen instituutti ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos.

Venäjän politiikkaan on yritetty vaikuttaa myös sulkemalla se ulos kansainvälisestä yhteistyöstä. Vuonna 2014 Venäjä suljettiin pois johtavien talousmaiden G8-kokouksista ja siltä evättiin Krimin valtaamisen vuoksi äänioikeus Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa. Euroopan neuvostoon kuuluu 47 jäsenvaltiota, ja se katsoo olevansa maanosan johtava ihmisoikeus­järjestö.

Venäjä vastasi äänioikeuden menetykseen keskeyttämällä jäsenmaksun maksamisen Euroopan neuvostolle vuonna 2017. Kesäkuussa Venäjälle palautettiin äänioikeus Euroopan neuvostossa kiivaan keskustelun jälkeen.

Baltian maat ja Ukraina vastustivat äänioikeuden palauttamista, koska Venäjä ei ollut peräytynyt Krimin miehityksestä. Ranskan ja Saksan tahdosta Venäjä otettiin kuitenkin takaisin täysivaltaiseksi jäseneksi.

Ihmettelin oliko jokin vialla, kun en ollut ensimmäisellä pakotelistalla.

 

Pakotteet ovat olleet jo kauan osa ulko- ja kauppapolitiikkaa. Ensimmäisen kerran pakotteita käytettiin tiettävästi antiikin aikana 432 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ateenalainen valtiomies Perikles asetti tuolloin tuontikiellon Megaran kaupungille, joka oli liittoutunut vihollisen, spartalaisten, kanssa. Kauppasaarron seurauksena Sparta julisti sodan Ateenalle.

Suomikin on tavallaan kauppasaarron tulos. Venäjän ja Ruotsin välinen Suomen sota käytiin vuosina 1808–1809. Ranska oli julistanut Britannian mannermaasulkuun eli kauppasaartoon. Se sai Venäjän hyökkäämään Ruotsin itäisiin lääneihin, Suomeen. Hyökkäyksellä se yritti pakottaa Ruotsin yhtymään saartoon. Tuloksena oli kuitenkin Suomen liittäminen osaksi Venäjän keisarikuntaa.

Varhaiset esimerkit kertovat, miten pakotteiden seuraukset voivat olla jotain aivan muuta kuin mitä on tavoiteltu. Epäonnistuneimmat pakotteet asetettiin Irakia vastaan 1990-luvulla. Niillä yritettiin rajoittaa diktaattori Saddam Husseinin valtaa.

Osin pakotteiden takia irakilaiset eivät saaneet enää lääkkeitä ja suuri osa maan väestöstä kärsi aliravitsemuksesta. Tilanteen ratkaisemiseksi YK käynnisti Ruokaa öljystä -ohjelman, joka salli Irakin myydä öljyään, mikäli se käytti saamansa tulot ruokaan ja lääkkeisiin asevarustelun sijaan.

Järjestelmä synnytti mittavan korruption, kun Irakin virkamiehet yrittivät kiertää pakotteita. Ohjelma vahvisti Saddamin asemaa, koska kansa tuli entistä riippuvaisemmaksi johtajastaan.
Katastrofaalisten Irak-pakotteiden jälkeen YK:n asettamat pakotteet ovat täsmentyneet kohdennetuiksi. Kylmän sodan aikaisista täydellisistä taloussaarroista on luovuttu muutamin poikkeuksin lähes kokonaan.

Täsmäpakotteita asetetaan yrityksille, pankeille, talouden osa-alueille, maantieteellisille alueille tai yksityishenkilöille, eikä niillä tavoitella koko maan lamaannuttamista. »Talouspakotteiden ja -saartojen vaikutuksia sekä humanitäärisiä seurauksia on helpompi säädellä. Täsmäpakotteet ovat tehokkaimpia», Thomas Biersteker sanoo. Toimivimpia täsmäpakotteet ovat silloin, kun niiden rinnalla neuvotellaan konfliktinratkaisusta.

YK tähtää täsmäpakotteilla esimerkiksi kohdemaan tavaraliikenteen, öljynviennin tai rahoituksen katkaisuun. Tällaisia pakotteita maailmanjärjestö on asettanut vuosikymmenien kuluessa esimerkiksi Libyaa, Sudania ja Jemeniä vastaan.

Professori Biersteker nostaa esiin yhden keskeisen poikkeuksen nykyiseltä täsmäpakotteiden ajalta – Pohjois-Korean. YK, Yhdysvallat, EU ja Kiina ovat asettaneet maata vastaan laajat pakotteet. »Pohjois-Korean ydinaseohjelman vuoksi vuonna 2006 asetetut pakotteet ovat kaikkein kattavimmat vuosikausiin», Biersteker sanoo.

Pohjois-Korean pakoteohjelma sisältää asevientikiellon, rahoituksen katkaisun, raaka-aineiden, ruuan ja koneiden vientikiellon, rahtilaivojen tarkistusoikeudet sekä pohjoiskorealaisten työskentelyoikeuksien rajoitukset ulkomailla. Lisäksi yhteisyritysten perustaminen pohjoiskorealaisten yritysten kanssa on kielletty.

»Usein kapea-alaisina määrättyjä pakotteita on laajennettu, kun niitä on alettu toteuttaa», Biersteker huomauttaa. Näin kävi myös Etelä-Afrikassa. YK erotti maan 20 vuodeksi jäsenyydestään rotusortopolitiikan takia vuoteen 1994 saakka. Lisäksi maata taivutettiin maailmanlaajuisella kauppasaarrolla 1980-luvulla. Seurauksena olivat vaalit, joissa musta kansanenemmistö nousi valtaan.

Pakotteiden tehoaminen vie aikaa. »Jokaisella maalla on oma tarinansa pakotteiden historiassa. Niitä ei voi verrata toisiinsa. Mikä toimii yhdessä maassa, ei päde muualla», Biersteker sanoo.

Jotta kauppasaarto tehoaisi, maan on oltava lisäksi halukas käymään kauppaa. Etelä-Afrikan eristänyt saarto ei siksi ole toiminut Pohjois-Koreassa tai Kuubassa. Yhdysvallat on boikotoinut Kuubaa kaupankäynnissään jo vuodesta 1958. YK ei ole saanut Yhdysvaltoja luopumaan kommunismin vastaisesta politiikasta, vaikka on arvostellut sen rikkovan kansainvälisiä lakeja.

Vuosi vuodelta kasvaneilla länsimaiden Venäjä-pakotelistoilla oli keväällä 2019 kaikkiaan jo 500 venäläistä yritystä ja 300 yksityishenkilöä. Yhdysvaltojen kongressi laajensi pakotelistoja vuonna 2017, kun Venäjän tiedustelupalvelujen katsottiin pyrkineen vaikuttamaan maan edellisvuoden presidentinvaaleihin.

Uusia pakotteita astui voimaan seuraavana vuonna Skripal-tapauksen vuoksi. Britannian tiedustelupalvelu osoitti, että Salisburyn kaupungissa maaliskuussa Novitšok-hermomyrkyllä tehdystä iskusta vastasivat Venäjän sotilastiedustelun agentit.

Pakotelistalle joutuneille yksityishenkilöille on annettu maahantulokielto ja heidän varansa on jäädytetty pakotteita määränneissä maissa. Yhdysvaltain pakotelistalta löytyvät esimerkiksi suomalais-venäläiset liikemiehet Boris ja Roman Rotenberg sekä suomalainen Kai Paananen¸ jonka johtama SET Petrochemicals toimii Venäjän öljy- ja kaasutuotteiden jakelijana Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Listalla on myös Genevessä osittain asuva suomalais-venäläinen Gennadi Timtšenko. Hän ehti myydä osuutensa geneveläisestä öljyalan Gunvor-yhtiöstä noin miljardilla dollarilla juuri ennen pakotelistalle joutumistaan. Paanasella on ollut vuosia tiiviit yhteydet Timtšenkoon.

Useita pakotelistalle päätyneitä venäläisiä oligarkkeja yhdistävät läheiset yhteydet maan korkeimpaan johtoon tai kuuluminen presidentti Putinin lähipiiriin.

Sveitsiläispankit ovat jäädyttäneet pakotelistalla olevien venäläisten rahoja ainakin viiden miljardin dollarin arvosta, jotta välttyisivät itse Yhdysvaltain sanktioilta. Credit Suisse ja UBS-pankit ovat joutuneet vuosikymmenen aikana maksamaan miljardikorvauksia tarjottuaan rahoituspalveluita pakotelistalla oleville henkilöille tai yrityksille.

Myös ranskalaiselle BNP Paribas -pankille langetettiin 2014 ennätyksellinen lähes yhdeksän miljardin dollarin sakko, kun se rikkoi Yhdysvaltain asettamia pakotteita Kuubaa, Sudania ja Irania vastaan.

Professori Bierstekerin mukaan pankit ja yritykset eivät pysty kiertämään Yhdysvaltain säätämiä pakotteita. Kryptovaluutoilla ovat onnistuneet huijaamaan toistaiseksi vain pienrikolliset.
Jotkut venäläisistä pakotelistalle päätyneistä liikemiehistä ovat julkisuudessa ylpeilleet sillä. »Minulla oli joitain epäilyksiä, kun en ollut ensimmäisellä listalla – ihmettelin oliko jokin vialla?» viestitti esimerkiksi Venäjän suurimman kaasuyhtiön Gazpromin pääjohtaja Aleksei Miller viime vuonna tiedottajansa välityksellä.

Pakotteiden historiaa

1948 Yhdysvallat asettaa ensimmäiset talouspakotteet Neuvostoliitolle. Taistelu kommunismia vastaan jatkuu 50 vuotta.
1958 Neuvostoliitto painostaa Suomea taloudellisesti yöpakkaskriisissä ja vetää suurlähettiläänsä Helsingistä. Kriisi ratkeaa, kun Suomen hallitus vaihtuu Neuvostoliitolle mieluisammaksi.
1963 YK:n ensimmäiset pakotteet ovat vapaaehtoisia asevientikieltoja Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan. Myöhemmin niistä tulee kaikkia YK:n jäsenvaltioita sitovia.
1966 Iso-Britanniasta itsenäistynyt Ian Smithin Rhodesian (nykyinen Zimbabwe) valkoinen hallinto asevientikieltoon.
1989 EU julistaa Kiinan asevientikieltoon Tiananmenin aukion demokratiaa kannattavia mielenosoituksia seuranneen verilöylyn vuoksi.
1992 YK asettaa talouspakotteita entistä Jugoslaviaa vastaan Bosnian sodan takia. Pakotteet kumotaan vuonna 1995, kun Daytonin rauhansopimus astuu voimaan.
1994 YK asettaa laajat pakotteet demokratian palauttamiseksi Haitiin vallankaappauksen jälkeen.
1997 Ensimmäiset pakotteet aseelliselle ryhmittymälle: YK asettaa Angolan Unita-
sissit asevientikieltoon.
2000 Ensimmäiset kohdennetut YK:n henkilöpakotteet asetetaan Osama bin Ladenia, al-Qaidaa sekä talibaneja vastaan.
1998 Angolan timantit asetetaan vientikieltoon. Kyse on ensimmäisistä raaka-ainepakotteista, jotka eivät koske öljyteollisuutta
2011 Muammar Gaddafin hallitsemalle Libyalle asetetaan ensimmäiset laajat rahoitusalan pakotteet ihmisoikeusloukkausten vuoksi.
2014 EU, Yhdysvallat sekä Norja, Sveitsi, Japani, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti asettavat talous- ja henkilöpakotteita Venäjälle Krimin valtauksen ja Ukrainan sodan seurauksena.

Toisaalta alumiinijätti Rusalin pääjohtaja Oleg Deripaska kertoi alkuvuodesta pakotteiden olevan vahingollisia yhtiölleen. Deripaska taivutteli Trumpin hallinnon vetäytymään pakotteista luopumalla itse enemmistöomistuksesta yhtiössä. Vain häneen kohdistuvat henkilöpakotteet jäivät voimaan.

Venäjän teollisuus- ja yritysjohtajien liiton varapuheenjohtaja David Jakobašvili kertoi kesäkuussa Genevessä, miten pakotteet vaikuttavat konkreettisesti venäläisyritysten toimintaan: »Meidän on vaikea hankkia koneisiin varaosia. Yritysrahoituksesta on tullut ylikallista tai käytännössä mahdotonta.»

David Jakobašvili ei itse ole länsimaiden pakotelistoilla, mutta harjoittaa omistamansa Petrocas-yhtiön kautta yhteistyötä Venäjän valtiollisen öljy-yhtiön Rosneftin kanssa. Se puolestaan on pakotteiden kohteena.

Jakobašvili osallistui Genevessä sveitsiläisen Crans Montana -foorumin kokoukseen, jonka osallistujalista vilisi pakotelistoille nimettyjä venäläisiä. Yli 30 vuotta sitten perustettu keskusteluareena kokosi kaupunkiin noin 400 poliitikkoa, virkamiestä, kansalaisaktivistia, asianajajaa ja yritysten edustajaa eri puolilta maailmaa keskustelemaan pakotteiden tulevaisuudesta.

Foorumissa puhui esimerkiksi Krimin varapääministeri Georgi Muradov. Hän on presidentti Putinin edustaja Krimillä, joten niin EU, Yhdysvallat kuin Sveitsikin ovat asettaneet hänet pakotelistalle. Muradov pääsi silti matkustamaan Geneveen, koska osallistumista YK-kokoukseen ei voi estää pakotteilla.

Muradov sanoi pakotteiden alkavan siitä, kun diplomatia loppuu. »Pakotteet voivat olla viimeinen yritys ennen sotaa, ja sitähän ei kukaan halua.»

 

Pakotteet ovat pysyneet tapetilla paljolti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ansiosta. Hän yhdistää rankaisutulleja kauppapolitiikkaan ja käyttää pakotteita keppinä ydinasekiistoissa Pohjois-Korean ja Iranin kanssa.

Tutkija Clara Portela kuitenkin muistuttaa, että vaikka Trumpin politiikka on luonut mielikuvan pakotteiden ennätysmäärästä, kylmän sodan aikana oli voimassa useita yksipuolisesti asetettuja pakotteita. Trumpin kaudella Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden kokonaismäärä on jonkin verran lisääntynyt, mutta etenkin Venäjä-pakotteissa kongressi on ollut paljon presidenttiä aktiivisempi.

Nyt Yhdysvaltojen odotetaan asettavan sanktioita niille EU-maiden energiayhtiöille, jotka osallistuvat Venäjän rahoittamaan maakaasuputkihankkeeseen Nord Stream 2:een. EU-maat ovat jakautuneet suhtautumisessaan Nordstream-hankkeeseen, ja osa niistä vastustaa Saksan johdolla Yhdysvaltojen uusia pakotteita. EU ja Yhdysvallat ovat ajautuneet eri teille myös Iranin vastaisissa pakotteissa.

Portelan mukaan EU-maiden kesken on tärkeintä pystyä sopimaan edes pienimmästä yhteisestä linjasta. Unionin 28 jäsenmaalla on usein keskenään varsin erilaiset kannat pakotemaihin, ja kompromissin löytäminen vie aikaa. EU:n neuvostossa pakotepolitiikka edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä.

Valtaosan pakotteista ovat asettaneet vuoden 1980 jälkeen alueelliset järjestöt, kuten Euroopan unioni ja Afrikan unioni sekä yksittäisistä maista Yhdysvallat. YK-pakotteiden osuus on Portelan mukaan jäänyt pienemmäksi. Toisaalta useimpiin YK-pakotteisiin tulee aloite Yhdysvalloista, ja EU asettaa pääsääntöisesti samat pakotteet Yhdysvaltojen kanssa.

»Ideologisia eroja on sanktioiden ajoituksessa, laajuudessa ja luonteessa. EU noudattaa rajoitetumpia pakotteita kuin Yhdysvallat ja toteuttaa ne hitaammin», Portela sanoo.

Henkilöpakotteissa ongelmana on löytää ne oikeat ihmiset, joita kannattaa mustalle listalle asettaa. »Nähdäkseni Yhdysvaltain tiedustelupalvelulla on tähän parhaimmat mahdollisuudet», Biersteker sanoo.

Venäjä on vastannut länsimaiden henkilöpakotteisiin samalla mitalla – blokkaamalla satakunta Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsentä ei-toivotuiksi henkilöiksi Venäjällä. Heidän joukossaan on muiden muassa suomalainen Heidi Hautala.

Geneven Crans Montana -kokoukseen osallistui kesäkuussa myös Viron entinen ulkoministeri Kristiina Ojuland, joka kertoi olevansa Venäjän asettamalla pakotelistalla.

»Jouduin pannaan, kun vaadin Euroopan parlamentissa venäläisen asianajajan Sergei Magnitskin kuolemasta vastuullisia venäläisiä pakotelistalle», Ojuland sanoo.

Hänen mukaansa suurin haitta mustalle listalle joutumisesta on matkustamisen vaikeutuminen Venäjälle. »Mielelläni menisin Pietariin, mutta pakotteet estävät sen.»

Henkilöpakotteiden lisäksi trendinä on, että täsmäpakotteita asetetaan nyt yhä uusien syiden, kuten terrorismin ja kyberhyökkäysten perusteella. Yhdysvallat on jo asettanut pakotteita verkkohyökkääjiä vastaan.

Esimerkiksi viime vuoden kesäkuussa se liitti pakotelistalle neljä venäläistä tietoturva- ja internetpalveluyhtiötä, yhden sukelluslaitteiden valmistajan ja kolme hakkeria, jotka olivat tunkeutuneet merenalaisiin tietokonekaapeleihin.

Myös EU päätti toukokuussa, että se voi asettaa pakotteita kyberhyökkääjille. Pakotekeinot ovat samat kuin terrorisminvastaisessa taistelussa – verkkohyökkäyksen tehneet yksityishenkilöt ja yhteisöt asetetaan mustalle listalle.

Professori Bierstekerin mielestä pakotteiden määrän lisääminen ei välttämättä ole kestävä ratkaisu tulevaisuuden monimutkaisiin poliittisiin tilanteisiin. Hänestä pakotteita määrätään jo nyt liikaa. Kaiken lisäksi niitä toteutetaan huonosti. Toimet pitäisi koordinoida paremmin.

»Useampien pakotteiden määrääminen ei tarkoita välttämättä, että ne toimisivat paremmin», Biersteker sanoo.

Pakoteohjelmissa on niin vaikea pysyä ajan tasalla, että Biersteker on kehittänyt niiden seuraamiseen Sanctions-sovelluksen. Sen ovat ladanneet kännyköihinsä monet YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaiden edustajat, hän kertoo – he kun eivät koskaan tiedä, milloin joutuvat seuraavan kerran päättämään uusista pakotteista hätäkokouksessa.

Varsinaisia pakotteita tehokkaammin voi palvella jo niillä uhkaaminen. Samoin kohdemaa voi muuttaa politiikkaansa, jos suunnitellaan irtautumista sille asetetuista pakotteista, Biersteker muistuttaa. Kysymys on kommunikoinnista: »Tärkeä osa pakotepolitiikkaa on kertoa ajatuksenkulustaan.»

Oikaisu 14.10.2019 klo 9.40: Pakotteet leikkasivat Suomen vientiä Venäjälle -taulukkoa on korjattu. Aiemmassa taulukossa viitattiin virheellisesti Venäjän osuuteen koko viennistä vuosina 2013 ja 2017. Uudessa taulukossa kerrotaan Venäjän osuudesta viennissä EU:n ulkopuolelle vuosina 2013 ja 2017.