Kohtaaminen viime kesältä syöpyi Lääkärit ilman rajoja -järjestön (MSF) Libyan-maajohtajan Julien Raickmanin mieleen. Eritrealainen siirtolainen sanoi Raickmanille, ettei voinut palata kotiin eikä kukaan muukaan huolinut häntä. Nuori mies oleskeli siirtolaisten pidätyskeskuksessa Zintanissa Libyassa ja oli murtunut olemattomien tulevaisuudennäkymien takia.

Raickman tunsi raivoa mutta pysyi rauhallisena. Hän sanoi eritrealaiselle, että he eivät luovuttaisi.

Raickman on käynyt yhteensä seitsemässä pidätyskeskuksessa Libyassa. Näky paikan päällä Zintanin keskuksessa toi hänen mieleensä valokuvat toisesta maailmansodasta. Osa siirtolaisista oli luurangonlaihoja, eikä heillä ollut mitään mahdollisuuksia lähteä keskuksen ulkopuolelle. Ruoaksi oli tarjolla vain hiilihydraattipitoista pastaruokaa, jonka ravintoarvo on pieni. Siirtolaisia oli sullottu satapäin suureen halliin, ja tiloissa oli vain muutama toimiva käymälä.

Kesällä Zintanin keskuksessa oli noin 600 siirtolaista. Raickman kertaa muistikuviaan puhelimitse Tunisiasta, jossa MSF pitää majaa. »Tiedätkö scifi-elokuvat, joissa ydinpommi on juuri pudotettu ja ihmiset elävät maan alla?» hän kysyy.

Viime tammikuussa Human Rights Watch julkaisi raportin, jossa se arvostelee EU:ta Libyaan syntyneestä pidätyskeskusjärjestelmästä. Ihmisoikeusjärjestön mukaan EU:n yhteistyö Libyan kanssa vaikuttaa osaltaan siirtolaisten äärimmäisen hyväksikäytön kierteeseen.

EU:n tuella Libyan merivartiosto ottaa kiinni Välimerellä ylitystä yrittäviä siirtolaisia. Erityisesti Italia on kieltänyt maihinnousun omiin satamiinsa ja työskennellyt läheisesti libyalaisten viranomaisten kanssa. Vuonna 2015 koetun pakolaiskriisin takia EU halusi sulkea siirtolaisten reitin Turkista Kreikkaan sekä niin sanotun keskisen Välimeren reitin.

Elokuun alussa Italian parlamentti vahvisti entisen varapääministeri Matteo Salvinin ajaman lain jopa miljoonan euron sakosta, joka uhkaa aluksensa italialaiseen satamaan luvatta ohjaavaa kapteenia. Salvini on maahanmuuttovastaisen Lega-puolueen puheenjohtaja.

Kiinnioton jälkeen siirtolaiset viedään takaisin Libyaan säilöön, jossa vallitsevat mielivaltaiset olosuhteet. Human Rights Watchin mukaan edes lapset eivät ole turvassa pidätyskeskuksissa: järjestö on kerännyt kertomuksia, joiden mukaan vartijat ja salakuljettajat ovat raiskanneet ja lyöneet myös alaikäisiä.

Pidätyskeskusten surkeat olot eivät ole uusi asia. Myös YK on raportoinut keskusten epäinhimillisistä oloista ja hygieniaongelmista, jotka pahentavat siirtolaisten sairauksia, kuten syyhyä, hengitystieinfektioita, vatsatauteja ja virtsatulehduksia. Joissain keskuksissa virtsaa ja ulostetta on paitsi tulvivissa vessoissa, myös pulloissa, ämpäreissä ja lattioilla.

Raickman kertoo, että MSF:n hoitohenkilökunta työskentelee syvästi traumatisoituneiden ihmisten kanssa: »Yritämme kuntouttaa mieleltään järkkyneitä ihmisiä sellaisissa oloissa, joissa heidän mielensä järkkyy edelleen.»

Huhtikuun neljäntenä päivänä sotamarsalkka Khalifa Haftar aloitti hyökkäyksen Libyan pääkaupungin Tripolin valtaamiseksi. Kuun puolivälin jälkeen hän sai puhelun Yhdysvalloista.

Langan päässä oli presidentti Donald Trump, joka ilmoitti antavansa tukensa Haftarille Tripolin valtaamisessa. Valkoisen talon mukaan johtajat keskustelivat »Libyan siirtymästä vakaaksi, demokraattiseksi poliittiseksi järjestelmäksi». Kovin suurta uutista puhelusta ei syntynyt, mutta tilanteen poliittista ratkaisua se mutkisti.

YK tukee Libyassa pääministeri Fayez al-Sarrajin GNA-väliaikaishallintoa. Suuri osa Libyasta on kuitenkin jo sotamarsalkka Haftarin hallinnon hyppysissä. Se on saanut tukea Egyptiltä, Saudi-Arabialta, Arabiemiraateilta ja Venäjältä – jopa Ranskalta, joka kuitenkin virallisesti tukee GNA-hallintoa. Libya on ollut jakautunut siitä saakka, kun diktaattori Muammar Gaddafi suistettiin vallasta Naton tuella vuonna 2011.

Väkivaltaisuudet Tripolin lähellä ovat pahentaneet erityisesti pidätyskeskuksissa olevien ihmisten oloja. Heinäkuun alussa ilmaisku tappoi YK:n mukaan ainakin 53 ihmistä Tajouran pidätyskeskuksessa. Silminnäkijöiden mukaan kuolleita on vielä enemmän. Iskun jälkeen Libyan sisäministeri Fathi Bashagha ilmoitti, että ministeriö selvittää säilöönottojärjestelmän sulkemista ja pidätettyjen siirtolaisten vapauttamista.

Libyassa oli UNHCR:lle rekisteröityjä turvapaikanhakijoita ja pakolaisia elokuun lopussa lähes 51 000. MSF:n arvion mukaan maassa olisi noin 5 700 siirtolaista, jotka viruvat säilöönottokeskuksissa.

Kaiken kaikkiaan Libyassa on Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n mukaan yli 641 000 siirtolaista. MSF:n mukaan kesäkuun 2018 ja kesäkuun 2019 välillä Libyaan tuotiin takaisin 10 000 Välimerellä pelastettua ihmistä. Luvut ovat arvioita ja vaihtelevat.

Osa siirtolaisista otetaan kiinni eri puolilla Libyaa ilman pidätysmääräyksiä. Joukkokiinniottoja tekevät niin aseryhmät, poliisi kuin Libyan laittoman maahanmuuton vastainen osasto.

Siirtolaiset saapuvat Libyaan usein Nigeristä, Egyptistä, Tšadista, Sudanista ja Nigeriasta. Siirtolaisten kulkureiteillä sijaitsevissa epävirallisissa keskuksissa on raporttien mukaan kidutettu ihmisiä lunnasrahojen saamiseksi. Toimintaa pyörittävät rikolliset ryhmät. Esimerkiksi yhdysvaltalainen CNN jäljitti kaksi vuotta sitten siirtolaisten oloja Libyassa ja uutisoi orjakaupasta Tripolin lähellä.

Viime vuoden lopulla Libyan sisäministeriön alaisia pidätyskeskuksia oli YK:n tilastojen mukaan yhteensä 26. Osa niistä on aiemmin ollut aseryhmien hallussa. Rakennusten kunto vaihtelee: osa on suunniteltu tarkoitukseensa, osa on asumiskelvottomia halleja tai esimerkiksi vanhoja kouluja.

YK:n ihmisoikeusasioiden korkean edustajan toimisto OHCHR ja YK:n Libya-operaatio olivat keränneet viime vuoden lopussa kertomuksia kidutuksesta ja huonosta kohtelusta 13:sta eri pidätyskeskuksesta.

Noin sadan kilometrin päässä Zintanista sijaitsevan Gharyanin keskuksessa oli kesäkuussa noin 30 siirtolaista, jotka olivat jumissa taisteluiden tulilinjalla. MSF:n hoitohenkilökunnan oli vaikea päästä paikalle, sillä aseryhmät vaikeuttivat ambulanssien kulkua. Kesäkuun lopussa GNA-hallituksen joukot valtasivat Gharyanin, joka oli palvellut Haftarin joukoille strategisena kaupunkina Tripolin lähellä.

Gharyanin ja Zintanin pidätyskeskuksissa esiintyy Raickmanin mukaan paljon tuberkuloosia. Kahdessa keskuksessa tautiin on kuollut MSF:n mukaan joka kuukausi kaksi tai kolme ihmistä syyskuusta 2018 alkaen.

Ulkomaisten toimittajien on ollut vaikea päästä raportoimaan pidätyskeskusten oloista. Raickman sanoo, ettei tunne yhtään toimittajaa, joka olisi päässyt vierailemaan Zintanissa tai sitä vastaavissa olosuhteissa. Silminnäkijä­havainnot ovat pitkälti kansalaisjärjestöjen työntekijöiden varassa.

MSF:n lääkärit tekevät keskuksissa potilaskonsultaatioita. Kun järjestö saapuu uuteen pidätyskeskukseen, potilaat luokitellaan. Heikoimmassa kunnossa olevat potilaat ja esimerkiksi synnyttävät naiset siirretään sairaalahoitoon.

Keskuksissa järjestön lääkäreillä on hyvin rajalliset mahdollisuudet hoitaa potilaita. Raickman huomauttaa, että vastuu lääketieteellisen avun järjestämisestä olisi Libyan hallinnolla, mutta käytännössä kansalaisjärjestöt huolehtivat siitä. Libyan epävakaan tilanteen takia MSF pitää pysyvää toimistoa Tunisian puolella.

MSF:n mukaan potilaita saatetaan piilottaa lääkäreiltä tai pääsy pidätyskeskuksiin evätään hoitohenkilökunnalta hetkellisesti kokonaan. Pääsystä keskuksiin neuvotellaan käytännössä joka kerta erikseen, mikä vaikeuttaa säännöllistä hoitoa tarvitsevien hoitoa. Lisäksi keskusten vartijat ovat hoitotilanteissa usein läsnä, mikä voi vaikuttaa siihen, mitä potilaat kertovat lääkäreille.

Hoitohenkilökunta työskentelee niillä välineillä, joita pystyy itse keskuksiin kuljettamaan. Järjestön Suomen-osaston viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta huomauttaa, että monet taudit johtuvat oloista, joissa ihmiset joutuvat elämään. Ne paranisivat parhaiten sillä, että ihmiset pääsisivät siirtymään inhimillisiin oloihin, jotka eivät vaarantaisi terveyttä.

Viime joulukuussa OHCHR ja YK:n Libya-operaatio julkaisivat raportin siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeustilanteesta. Sen mukaan valtaosa pidätettynä olevista siirtolaisista ei koskaan saa oikeuskäsittelyä, joka heille kuuluisi.

YK kutsuu säilöönottoaikaa »sattumanvaraiseksi», sillä se vaihtelee päivistä kuukausiin. MSF:n Raickman kertoi tavanneensa ihmisiä, jotka olivat rekisteröityneet UNHCR:lle vuonna 2017 ja olleet keskuksessa jopa kaksi vuotta.

Pidätyskeskuksista siirtolaiset joko palaavat kotimaihinsa Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n vapaaehtoisen humanitaarisen paluuohjelman myötä tai pääsevät kolmanteen maahan YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kautta. Tänä vuonna heinäkuun puoliväliin mennessä IOM:n ohjelmassa kotimaahansa oli palannut noin 5 600 siirtolaista, mutta valtaosa heistä ei ollut oleskellut pidätyskeskuksissa vaan muualla Libyassa.

Yhteensä UNHCR oli heinäkuun loppuun mennessä evakuoinut Libyasta Nigeriin, Italiaan ja Romaniaan 3 890 ihmistä niin sanotun hätäkuljetusmekanismin kautta. Evakuoinnin jälkeen siirtolaiset odottavat, mihin kolmanteen maahan voisivat päästä. Pakolaisjärjestö aloitti evakuoinnit vuoden 2017 loppupuolella.

Evakuoituja siirtolaisia on tullut myös Suomeen kiintiöpakolaisina. Maahanmuutto­virasto Migrin tulosaluejohtaja Susanne Tengman kertoo, että viime vuonna Suomeen tuli hätätapauskiintiössä 70 pakolaista Nigeristä, jonne heidät oli siirretty Libyasta. Pääosa tulijoista oli Eritrean kansalaisia.

Tälle vuodelle Suomi on kiintiöinyt 120 pakolaista, jotka tulevat Suomeen Libyan tilanteen takia. Ensi vuoden pakolaiskiintiöistä päättää uusi hallitus loppuvuodesta.

Libyassa ei ole turvallisia satamia.

Välimereen uponneista, siirtolaisia kuljettavista aluksista uutisoidaan turma kerrallaan. Viimeksi heinäkuussa UNHCR vahvisti 150 ihmisen kuolleen, kun siirtolaisia kuljettanut vene upposi Libyan edustalla. Kuulemme hukkumiskuolemista säännöllisesti, mutta poliittista ratkaisua turvapaikanhakijoiden pysyvästä jakomekanismista ei ole vieläkään saatu aikaiseksi EU:ssa.

Kesäkuun lopulla Suomi ilmoitti ottavansa vastaan Italian torjumalta Sea Watch 3 -alukselta kahdeksan turvapaikanhakijaa. Heinäkuussa EU-ministerivaliokunta päätti lisäksi viiden uuden turvapaikanhakijan vastaanottamisesta Maltalta.

EU-puheenjohtajakaudellaan Suomen on tarkoitus johtaa neuvotteluja unionin yhteisestä turvapaikkapolitiikasta. Heinäkuussa Helsingissä järjestetyssä EU:n sisäministerikokouksessa ei kuitenkaan syntynyt sopua edes väliaikaisesta jakomekanismista.

Raickmanin mielestä Libyaan syntyneessä järjestelmässä on hyvin vähän mieltä: kun UNHCR evakuoi siirtolaisia Libyasta Nigeriin, Libyan rannikkovartiosto palauttaa merellä pelastettuja ja kiinniotettuja siirtolaisia libyalaisiin satamiin.

IOM:n mukaan Libyaan oli palautettu heinäkuun puoliväliin mennessä yli 4 000 ihmistä tänä vuonna. Elokuun lopussa MSF:n ja Sos Mediterranee -järjestön pelastusalus Ocean Viking pääsi rantautumaan Maltalle kahden viikon Välimerellä odottelun jälkeen. Aluksella oli 356 miestä, naista ja lasta.

Libyalaisviranomaiset ilmoittivat elokuussa 2017 laajentavansa Välimerellä niin sanottua SAR-vyöhykettä (search and rescue zone), jolla ainoastaan Libyan rannikkovartiosto suorittaa etsintä- ja pelastustehtäviä. Keväällä EU-diplomaatit puolestaan sopivat, että salakuljetusta Välimerellä torjunut Sophia-operaatio keskittyy jatkoajallaan lähinnä ilmavalvontaan ja Libyan merivartioston tukemiseen.

Raickmanin mielestä järjestely pitäisi lakkauttaa. Sen sijaan Euroopasta koordinoitu etsintä- ja pelastusoperaatio tulisi aloittaa uudelleen. Siten pelastetuilla olisi ennustettava pääsy Euroopan satamiin. »Libyassa ei ole turvallisia satamia. Tätä on toistettava yhä uudestaan ja uudestaan», hän sanoo.

Raickman myös peräänkuuluttaa pidätyskeskusjärjestelmän alasajoa: “Siirtolaiset yrittävät Välimeren ylitystä pidätyskeskusjärjestelmästä huolimatta. Se ei sitä estä.»

Ulkopolitiikka pyysi juttua varten haastattelua myös EU:n ulkosuhdehallinnon edustajalta, mutta haastattelu ei järjestynyt. EU:n kanta on, että pidätyskeskukset pitäisi sulkea ja korvata vastaanottokeskuksilla, joissa humanitääriset standardit toteutuvat.

Toivoa kuitenkin on, todistaa Raickman. Hän on nähnyt sitä epätoivon keskellä Zintanin pidätyskeskuksessa. »Nämä ihmiset järjestäytyvät uskomattoman hyvin», hän sanoo.

Siirtolaiset olivat esimerkiksi luoneet keskukseen tukipisteen, jonne asukkaat saattoivat tulla puhumaan mielenterveysongelmistaan. He pitivät huolta kaikkein heikoimmista.

Kun Raickman saapui ensimmäistä kertaa Zintanin keskukseen, monisatapäinen joukko kerääntyi hänen ympärilleen kuuntelemaan, mitä hänellä oli sanottavanaan. Joukosta löytyi nopeasti henkilö, joka alkoi kääntää puhetta arabiaksi, amharaksi ja somaliksi.

Raickmaniin se teki suuren vaikutuksen. Loukkuun joutuneet tekivät kaikkensa löytääkseen ratkaisun.