Skip to main content

Kirja: Normaalia väkivaltaa

Teksti Olli Ruohomäki

Meksikossa on kuollut viime vuosina väkivaltaisesti enemmän ihmisiä kuin sisällissodan repimissä Afganistanissa ja Irakissa yhteensä. Myös useat muut keskitulotason maat kärsivät kurimuksesta, johon kietoutuvat jengiväkivalta, korruptio, poliittiset konfliktit sekä turvallisuuselinten raakuus kansalaisia kohtaan.

Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomon tutkija Rachel Kleinfeld selvittää näiden maiden väkivallan syitä. Kleinfeld on haastatellut kirjaansa kenraaleja, aktivisteja, poliitikkoja, rikollisjoukkojen jäseniä sekä turvallisuuselinten edustajia eri puolilta maailmaa.

Kirjan keskeinen väite on, että väkivallasta muodostuu siitä kärsivissä yhteiskunnissa uusi normaali. Kyse on »etuoikeutettujen väkivallasta» (priviledged violence), jolla poliittis-taloudellinen eliitti manipuloi lakeja omien etujensa ajamiseen sekä valjastaa valtion resurssit valtansa ylläpitämiseen.

Kirjoittaja kuvaa viittä ilmiön taustalla vaikuttavaa tekijää. Eliitit ensinnäkin mahdollistavat väkivallan leviämisen politisoimalla turvallisuuselimet siten, että niistä tulee brutaaleja ja epäpäteviä. Turvallisuuselinten johdossa nähdään eliitin suosikkeja, vaikka näillä ei olisi edellytyksiä hoitaa virkoja. Toiseksi, muuttamalla yhteiskunnan normeja ja pelisääntöjä eliitti hyväksyy väkivallan ja jopa kannustaa siihen – omia tavoitteita ajaakseen. Puolisotilaallisten joukkojen käyttäminen opposition pelotteluun on tästä hyvä esimerkki. Tällöin myös tavalliset ihmiset menettävät pidäkkeensä ja osallistuvat väkivaltaan ja sen levittämiseen.

Kolmas tekijä on keskiluokka, joka voisi toimia vastavoimana mutta joka antaa väkivallan levitä. Köyhät kärsivät laajamittaisesta väkivallasta enemmän kuin yhteiskunnan vauraampi osa, joka voi turvautua yksityisten turvafirmojen palveluihin ja parempiin asuinalueisiin. Neljänneksi, väkivallasta kärsivissä yhteiskunnissa eliitti tekee »likaisia diilejä» väkivaltaisten ryhmien kanssa ajaakseen omia etujaan. Seurauksena valtio menettää legitiimin väkivallan monopolin. Viides huomio on, että olosuhteista johtuen kansalaisyhteiskunta ja järjestöt joutuvat ottamaan kontolleen monia rooleja, jotka kuuluisivat valtion hoidettavaksi.

Lopputuloksena valtio on valjastettu eliitin vallan pönkittämiseen ja ylläpitämiseen – ja seurauksena on villi järjestys.

Kleinfeld esittää ratkaisuksi johtajien kouluttamista ja rauhanrakennuksen juurruttamista kansalaisten tietoisuuteen. Hän kannustaa korjaamaan joukon asioita, jotka ylläpitävät väkivaltaa.

Esimerkistä käyvät läpinäkymättömät finanssijärjestelmät, jotka mahdollistavat rikollisryhmien varojen siirrot ulkomaisille tileille ilman valvontaa. Kleinfeld ei valitettavasti kerro, mikä kannustaisi eliittiä muuttamaan toimintaansa ja luopumaan väkivallan tarjoamista hyödyistä. Kirjan vahvuudeksi jää ilmiön terävänäköinen analyysi.

Kirjoittaja on neuvonantaja ulkoministeriössä.

Rachel Kleinfeld. A Savage Order: How the World’s Deadliest Countries Can Forge a Path to Security. Pantheon Books 2018, 475 s.