Skip to main content

Markkinoilla Kiina kilpailee omilla säännöillä

Markkinoilla Kiina kilpailee omilla säännöillä

Kiina on monin tavoin sulkenut markkinansa eurooppalaisilta yrityksiltä. Etenkin Saksa on kallistunut voimakkaamman EU-sääntelyn puoleen.

Teksti Visa Noronen

Kuvat All Over Press

Berliini

Kiinalaiset ovat ostaneet kuluneen vuosikymmenen aikana satoja yrityksiä Euroopasta. Tilintarkastus- ja konsulttiyhtiö EY:n (aiemmin Ernst & Young) mukaan kiinalaisyritykset ovat käyttäneet näihin kauppoihin yli 250 miljardia euroa.

Rahaa on virrannut monille sektoreille, erityisesti logistiikkaan ja korkeaan teknologiaan. Kiinalaisella Cosco Shippingillä on enemmistöosuus Kreikassa Piraeuksen satamasta sekä Espanjassa Valencian ja Bilbaon satamista. Vuonna 2017 kiinalaiset ostivat esimerkiksi logistiikka- ja varastoyhtiö Logicorin, puolijohdeyhtiö Nexperian ja suomalaisen Finnkinon emoyhtiön Nordic Cineman.

Vastaavat eurooppalaisten yrityskaupat Kiinassa ovat sen sijaan mahdottomia. Käytännössä ulkomainen yhtiö voi vain perustaa yhteis­yrityksen haluamansa kiinalaisfirman kanssa.
Rajoituksista on saanut osansa muun muassa maailman suurin kemianyhtiö, saksalainen Basf. Väistyessään viime vuonna Basfin johtaja Kurt Bock valitti, että yrityskaupparajoitukset olivat hidastaneet yhtiön voimakasta laajentumista Kiinassa. Bock vaati, että jos kiinalaiset valtionyhtiöt ostavat eurooppalaisia yhtiöitä, myös Basfin pitää saada ostaa vastaavia yrityksiä Kiinasta.

Myös kaupan rajoituksia voidaan Kiinassa asettaa yllättävästi ja mielivaltaisesti. Vuonna 2017 kiinalaisviranomaiset yhtäkkiä sulkivat rajat tiettyjen juustojen tuonnilta. Heidän mukaansa brie- ja camembert-juustot olivat terveysriski kiinalaisille, minkä takia niitä ei saanut tuoda maahan moneen kuukauteen. Kesäkuussa Euroopan komissio julkaisi raportin, jonka mukaan Kiina oli viime vuonna ensi kertaa suurin kaupan esteiden pystyttäjä EU:n jäsenmaille. Seuraavaksi suurin oli Venäjä, kolmanneksi Intia.

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasota on ollut tapetilla viime vuoden alusta asti, mutta myös Euroopasta on alkanut kuulua huomattavasti aiempaa kriittisempiä ääniä idän jätin toimintatavoista. Saksan teollisuusliitto BDI julkaisi tänä vuonna oman raporttinsa, jossa se vaati tiukkoja toimia saksalaisyritysten aseman parantamiseksi maailmanmarkkinoilla.
BDI:n mukaan saksalaisyritykset ovat alkaneet kärsiä yhä laajemmin kiinalaisten kilpailusta myös kolmansissa maissa. Konsulttiyhtiö Deloitten mukaan kiinalaiset vastaavat rakentamisesta yli puolessa Itä-Afrikan infrastruktuurihankkeista. Koko Afrikkaan kiinalaisyritykset ovat rakennuttaneet jo yli 30 000 kilometriä teitä. Kiinan osuus maanosan energiahankkeista on myös huomattava.

Saksalaisyritysten mukaan kiinalaisyritysten menestys perustuu useissa tapauksissa kilpailua vääristäviin tukiaisiin. Erityisesti BDI osoittaa sormella matalakorkoisia ja pitkäaikaisia luottoja, joita Kiinan valtion omistamat pankit tarjoavat. Kiinalaiset pankit eivät ole sidottuja teollisuusmaiden järjestön OECD:n standardeihin, kun ne rahoittavat vientiä.
Kun maailmanmarkkinoista kamppaillaan, kyseessä on yleensä valtion omistama yhtiö. Fortune-lehden vuosittain julkaisemassa Fortune Global 500 -listauksessa maailman viidestäsadasta liikevaihdoltaan suurimmasta yrityksestä 109 on kiinalaisia, mutta vain 15 prosenttia niistä on yksityisomistuksessa.

Tämän vuoden tammi–kesäkuussa kiinalaisyritykset kuitenkin tekivät puolet vähemmän ulkomaisia suoria sijoituksia (yhteensä 27 miljardia dollaria) kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos Bofit huomautti viikkokatsauksessaan elokuun alussa.

Sen sijaan suorien sijoitusten määrä Kiinaan oli kauppasodasta huolimatta suurempi kuin koskaan aiemmin, 71 miljardia dollaria, mikä oli neljä prosenttia enemmän kuin viime vuonna samana aikana.

Kiinan valtionyritykset ovat loitontuneet viime vuosina yhä kauemmaksi markkinasääntelyn piiristä, todetaan Kiinan markkinoita vääristävää politiikkaa tarkastelevassa EU-komission raportissa.

Kaksi vuotta sitten julkaistun raportin mukaan kotimarkkinoilla yritykset saavat kasvaa suojassa kilpailulta. Kun yritykset hankkivat omistuksia ulkomailta, ne tekevät senkin enemmän valtion teollisuusstrategiaa toteuttaakseen kuin omien liiketaloudellisten etujensa mukaisesti.

Valtionyritysten pääsyä ulkomaanmarkkinoille helpotetaan turvaamalla niiden rahoitus, maakaupat ja energiansaanti. Tämä vääristää markkinoita ja resurssienjakoa sekä johtaa ylikapasiteetin luomiseen monilla aloilla. Esimerkiksi terästeollisuuden ylikapasiteetti ja polkumyynti kansainvälisillä markkinoilla johtuu osittain siitä, että Kiinassa elinkelvottomille teräksentuottajille on myönnetty lainoja, jotka mahdollistavat toiminnan jatkamisen.

Valtiontukien avulla kiinalaisyritykset voivat esittää teollisuusliitto BDI:n mukaan EU-alueen julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa alempia hintoja kuin mihin eurooppalaiset yritykset voivat päästä.

Kiinan suurin kauppakumppani Euroopassa on Saksa. Saksan taloustutkimusinsituutti DIW:n tutkija Thore Schlaak ei kuitenkaan näe Kiinan kaupan tilannetta niin synkkänä kuin arvostelijat.

»Kiinan ja Saksan välinen kauppa on tähän asti ollut suuri menestystarina», Schlaak sanoo.

Saksan tilastokeskuksen Destatisin mukaan Kiina on jo kolmatta vuotta Saksan suurin yksittäinen kauppakumppanimaa. Viennin ja tuonnin arvo oli viime vuonna lähes 200 miljardia euroa, mikä vastaa nelinkertaisesti Suomen valtion budjettia. Kaupan arvo on noin kaksikymmenkertaistunut 20 vuoden aikana.

Koko EU:n tasolla luvut ovat vielä suurempia: Euroopan komission mukaan Kiina ja EU käyvät päivittäin kauppaa yli miljardin euron arvosta.

Saksa jopa hyötyy siitä, että Kiina kilpailee sen kanssa maailmalla aiempaa kovemmin. Kiinan tuotantolaitoksia nykyaikaistetaan parhaillaan valtionhallinnon Made in China 2025 -ohjelman mukaisesti. Sen seurauksena saksalaisten investointitavaroiden vienti Kiinaan kasvoi Deutsche Bankin arvion mukaan merkittävästi viime vuoden aikana.

Keskeisin kansainvälinen järjestö maailmankaupan kannalta on Maailman kauppajärjestö (WTO). Se edustaa tähän mennessä kattavinta pyrkimystä säännellä monenvälistä kauppajärjestelmää ja rakentaa avoimia mutta sääntöihin perustuvia markkinoita.

Vaikka WTO tarjoaa selkeän tavan luoda uusia ja toteuttamiskelpoisia sääntöjä Kiinan kanssa käytävään kilpailuun, sen asema on heikentynyt. Yhdysvaltojen nykyinen hallinto vaarantaa WTO:n toiminnan, sillä se tosiasiallisesti halvaannuttaa riitojenratkaisumekanismia estämällä tuomarinimityksiä.

WTO:n kriisin taustasyy on kuitenkin suurempi kuin Trumpin hallinto.

»Useat ongelmat, joiden katsotaan heikentävän vastavuoroisuutta, johtuvat siitä, että Kiina on nousemassa kehitysmaasta teollisuusmaaksi. Monet järjestelyt eivät ole pysyneet muutoksen perässä», Schlaak sanoo.

Kauppajärjestö ei ole pystynyt perustamisensa jälkeen löytämään tasapainoa perinteisten teollisuusmaiden ja vaurastuvien maiden välille.

Yksi WTO:n ongelma on, ettei se erottele erilaisissa taloudellisissa tilanteissa olevia kehitysmaita toisistaan. WTO:lla ei ole määritelmiä edes kehitysmaalle ja teollisuusmaalle: kukin jäsenmaa itse päättää, kumpaan ryhmään se kuuluu. Muut jäsenet voivat kuitenkin riitauttaa yksittäisen jäsenen päätöksen turvautua kehitysmaille rajattuihin etuihin.

Kiinan talous on maailman toiseksi suurin ja kirii kiinni Yhdysvaltoja. Silti maa hyödyntää edelleen kehitysmaille WTO:n tullietuusjärjestelmässä suotuja alhaisempia tulleja sekä etuja hallinnollisissa menettelyissä.

»Meidän täytyy uudistaa WTO:ta», Schlaak vaatii. »On tärkeää, että meillä on vakaa järjestelmä sääntöperusteista kauppaa varten».

Saksalaisyritykset Kiinassa

  • 83,8 prosenttia saksalaisyrityksistä kokee, että internetin käytön rajoitukset haittaavat yrityksen kilpailua ja toimintoja Kiinassa.
  • 65,9 prosenttia saksalaisyrityksistä aikoo investoida lisää Kiinaan seuraavien kahden vuoden aikana.
  • 48,2 prosenttia saksalaisyrityksistä katsoo, että Saksan hallituksen pitäisi usuttaa Kiinaa parantamaan tekijänoikeuksiin liittyvien oikeuksien suojelua.

Lähde: German Business in China: Business Confidence Survey 2018/19

Julkiset hankinnat ovat osuva esimerkki WTO:n ongelmista.

EU on avoin kolmansien maiden yrityksille, jotka ovat kiinnostuneita EU:n julkisista hankinnoista. Sen sijaan kolmannet maat eivät kohtele EU:ta samalla tavalla, arvostelee Eurochambersin puheenjohtaja Christoph Leitl sähköpostitse. Eurochambers on euroop-palaisten kauppakamarien yhteiselin.

Kiinalaisyritykset saavat tehdä tarjouksia EU-maiden julkisista hankinnoista, mutta eurooppalaiset yritykset sysätään syrjään vastaavissa tarjouskilpailuissa Kiinassa. Siemensin ja Alstomin kaltaisia junavalmistajia koskevat raideliikenteen kilpailut kuvaavat tilannetta. Kiinalaiset ovat saaneet tehdä suoraan tarjouksia raideliikenteestä EU-maissa toisin kuin ulkomaalaiset yhtiöt Kiinan suurilla rautatiemarkkinoilla.

Lisäksi ulkomaalaisia estetään voittamasta Kiinan julkisten hankintojen tarjouskilpailuja edellyttämällä käsittämättömiä standardeja tai vaatimuksilla ostaa kiinalaisia tuotteita. Saksan teollisuusliitto BDI:n mukaan käytössä on myös pisteytysjärjestelmiä, jotka heikentävät ulkomaalaisten yritysten asemaa kiinalaisiin kilpailijoihin verrattuna.

Asia on kokonsa takia merkittävä. EU:n Kiinan-­kauppakamari arvioi, että julkiset hankinnat vastaavat viidesosaa Kiinan taloudesta.

Neuvotteluista huolimatta Kiina ei ole suostunut allekirjoittamaan WTO:ssa tehtyä GPA-sopimusta. Sopimuksessa osapuolet ovat päättäneet yhteisistä julkisten hankintojen säännöistä. GPA-sopimuksen perusperiaatteena on syrjimättömyys. Vain murto-osa Kiinan julkisista hankinnoista on avoimia ulkomaalaisille yrityksille.

Kiina ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen rajoittaessaan julkisia hankintoja. Esimerkiksi Brasilia ja Intia eivät myöskään ole GPA:n piirissä. Niiden julkiset hankinnat ovat myös monelta osin suljettuja ulkomaalaisilta yrityksiltä, kertoo kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen Suomen ulkoministeriöstä. Myös Yhdysvaltojen ja Japanin julkisissa hankinnoissa on rajoituksia, vaikka maat kuuluvat GPA:han.

»Kiinasta on vain kasvanut niin suuri toimija, että sillä on paljon enemmän merkitystä», Nojonen sanoo.

Euroopan komissio on puuttunut epäreiluun kilpailuun jo kolme vuotta sitten tekemällään ehdotuksella kansainvälisten julkisten hankintojen instrumentista, jota kutsutaan vastavuoroisuusasetukseksi (IPI). Voimaan tullessaan asetus vaikeuttaisi hintarangaistuksen avulla EU:n ulkopuolisten maiden yritysten tai tavaroiden ja palveluiden pääsyä EU:n julkisten hankintojen markkinoille, jos maat eivät vastavuoroisesti tarjoa riittävää markkinoillepääsyä EU-yrityksille. Ongelmaan puututtaisiin siis EU-tason sääntelyllä WTO:n ulkopuolella.

Nojosen mukaan julkisten hankintojen rajoittaminen on käytännössä kuitenkin hankalaa. Kaikki EU-maat haluavat parempaa pääsyä kauppakumppanien julkisiin tarjouskilpailuihin, mutta silti osa jäsenmaista on harannut komission esitystä vastaan.

Suomi kuuluu esityksen arvostelijoiden joukkoon, koska asetuksen mukaiset rajoitukset kasvattaisivat ostajan hallinnollista taakkaa, lisäisivät yritysten byrokratiaa ja monimutkaistaisivat hankintamenettelyjä. On epäilty, ettei IPI silti auttaisi avaamaan kauppakumppanien markkinoita.

»Lisäksi hankinnat voisivat kallistua. Ei ole rahaa määrättömästi julkisella sektorillakaan», sanoo Nojonen.

Jos osa tuotteesta tai palvelusta on tehty julkisia hankintoja rajoittavasta maasta, esityksen mukaan tarjoavan yrityksen pitäisi osoittaa, kuinka suuri osuus on tuollaisesta maasta. Tarjouksissa pitäisi olla mukana alkuperätodistuksia. Jos osuus on yli puolet, ostajan pitää laskea tarjoukselle korkeintaan 20 prosentin hinnanlisä. Tosin esitys ei koskisi pieniä, alle viiden miljoonan euron hankintoja.

Asetus saattaa nyt vihdoin edetä EU:ssa.

»Kannoissa on tapahtunut liudentumista. Saksan kannan käänne aiempaa myötämielisemmäksi on ollut aika ratkaiseva», Nojonen kertoo.