Skip to main content

Irti dollarin vallasta

Irti dollarin vallasta

EU-maat yrittävät elvyttää sopimusta, joka estää Irania kehittämästä ydinasetta. Iranin elämänlanka kulkee nyt Kiinaan.

Teksti Joonas Pörsti

Kuvat Lehtikuva/AFP

Kesäkuussa Suezmax-luokan öljytankkeri Salina kiinnittyi satamaterminaaliin Qingdaon lähellä Pohjois-Kiinassa. Lastina oli arviolta miljoona barrelia iranilaista öljyä.
Salina oli ensimmäinen linkki Kiinan operaatiossa Yhdysvaltojen asettamien Iranin vastaisten talouspakotteiden kiertämiseksi. Kiinan suurin öljy-yhtiö CNPC järjesteli kesän aikana tiettävästi ainakin kolmen nesteytettyä maakaasua kuljettaneen tankkerin matkan Iranista Kiinaan.

TankerTrackers-palvelun ja Financial Timesin mukaan öljy-yhtiö on käyttänyt kuljetuksissa välikätenä tytäryhtiötään Bank of Kunlunia. Tankkerit ovat sulkeneet matkan ajaksi seurantalaitteensa ja muuttaneet nimeään. Piiloleikistä huolimatta Yhdysvallat on jo varoittanut, että pakotteiden kiertämisestä tulee seurauksia kiinalaisyhtiölle.
Heinäkuussa maan ulkoministeri Mike Pompeo ilmoitti toisen kiinalaisen öljynvälitysyhtiön, Zhuhai Zhenrongin, asettamisesta pakotelistalle. Se merkitsee käytännössä yhtiön sulkemista kansainvälisen maksuliikenteen ulkopuolelle.

Toimillaan Yhdysvallat vaatii myös Kiinaa ja Irania noudattamaan yksipuolisia pakotteita, jotka se asetti Iranille toukokuussa 2018. Kiinalla ja Intialla oli vuoden ajan poikkeuslupa ostaa Iranin öljyä.

Samalla kun Yhdysvallat asetti pakotteita, se vetäytyi Iranin kanssa solmitusta JCPOA-sopimuksesta, jonka tarkoitus on estää maata kehittämästä ydinasetta. Iran oli omasta puolestaan noudattanut sopimuksen ehtoja.

Vuonna 2015 solmitun JCPOA-sopimuksen (Joint Comprehensive Plan of Action) muita osapuolia ovat YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaat Kiina, Venäjä, Ranska ja Britannia sekä Saksa ja Euroopan unioni.

Taloussaarto on kattavin, jonka Yhdysvallat on asettanut Iranille vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen. Yhdysvallat on varoittanut määräävänsä toissijaisia pakotteita myös eurooppalaisille yrityksille ja yksityishenkilöille, jotka rikkovat pakotteita käymällä kauppaa Iranin kanssa.

Vaikutukset ovat olleet tuntuvia. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennustaa yli 83 miljoonan asukkaan valtion bruttokansantuotteen supistuvan kuusi prosenttia tänä vuonna.
Iran vei viime vuoden huhtikuussa ulkomaille 2,8 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä, josta huomattavan osan Kiinaan, Intiaan ja Turkkiin. Vienti vastasi lähes kolmea prosenttia koko maailman öljyntuotannosta.

Tämän vuoden toukokuussa Iranin öljynvienti oli pudonnut tankkereiden liikkeiden perusteella arviolta puoleen miljoonaan tynnyriin päivässä.
Iran on budjetoinut kuluvalle vuodelle öljynviennistä 24 miljardin dollarin tulot, mikä vastaa yli kolmannesta valtion talousarviosta. Summan oli tarkoitus kattaa palkat ja maksut yhteensä 4,6 miljoonalle valtion työntekijälle ja eläkeläiselle.

Yhdysvaltain pakotteet ovat leikanneet huomattavasti Iranin kaupankäyntiä myös EU-maiden kanssa. Saksan, Ranskan ja Italian vienti Iraniin putosi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä alle puoleen vuoden takaisesta.

Esimerkiksi Saksa on myynyt Iraniin koneita, autoja, lääkkeitä ja elektroniikkaa. Saksan kauppakamarin mukaan tuonti Iranista on ollut pientä ja koostunut öljyn ohella lähinnä pistaasipähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä.

Useat Etelä-Euroopan maat, kuten Ranska, Italia ja Kreikka, ovat sen sijaan ostaneet Iranin öljyä useilla miljardeilla dollareilla vuodessa ja tarjonneet maalle tärkeitä valuuttatuloja.
»Iranin talous on ollut suurissa vaikeuksissa Yhdysvaltojen palattua laajoihin talouspakotteisiin toukokuussa 2018», vahvistaa vanhempi tutkija Richard Nephew Columbian yliopiston globaalin energiapolitiikan keskuksesta.

»Jos perustamme arviomme tähän, pakotteet ovat olleet menestyksellisiä. Pakotteiden valvonta ei ole onnistunut täydellisesti, mutta se on tyypillistä.»

Nephew työskenteli vuosina 2013–2015 Yhdysvaltain ulkoministeriössä pakotepolitiikan apulaiskoordinaattorina ja oli mukana laatimassa JCPOA-sopimusta.

Hänen mukaansa Donald Trumpin hallinnon pakotepolitiikkaa hämärtää nyt se, että Yhdysvallat ei ole selvästi perustellut, miksi se vetäytyi JCPOA-sopimuksesta tai mitä ehtoja Iranin tulisi täyttää pakotteiden purkamiseksi. Julkilausutut tavoitteet ovat laajoja: Yhdysvallat pyrkii vaihtamaan Iranin autoritaarisen hallinnon ja vaatii maata vähentämään sotilaallista läsnäoloaan Lähi-idässä. Iranin vaikutus on kasvanut erityisesti Irakissa, Syyriassa ja Jemenissä, jotka ovat kärsineet pitkittyneistä sisällissodista.

»Tässä katsannossa pakotteet ovat epäonnistuneet. Ne eivät ole vähentäneet mitenkään Iranin toimintaa alueella», Nephew jatkaa.

Yhdysvallat on vaatinut lisäksi Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen tiukentamista. JCPOA-sopimus sallii Iranin rikastaa ydinmateriaaleja rajattuja määriä siviilitarkoituksiin, ja sopimuksen asettamat rajoitukset päättyvät vuonna 2030.

Sopimuksen kiristäminen voi osoittautua Yhdysvalloille vaikeaksi, Nephew arvioi. Iran ilmoitti päinvastoin kesällä käynnistävänsä uudelleen uraanin rikastamisen yli sallittujen raja-arvojen.

»Pakotteiden taustalla pitäisi olla selvä näkemys iranilaisten mentaliteetista, hallinnon luonteesta ja maan historiasta. Niille ei suotu minkäänlaista ajatusta, vaan Yhdys­valtain hallinto kiristi taloudellista ruuvia pelkästään omien oletuksiensa varassa siitä, miten Iran vastaisi pakotteisiin», Nephew sanoo.

»Hallinnossa oletettiin, että Iranin hallinto romahtaisi. Arvio on siltä osin täysin väärä.»

Virhearvion taustalla vaikuttaa niin kutsuttu »B-tiimi», jolla on paljon vaikutusvaltaa Trumpin ulkopolitiikkaan. Presidentin huhtikuussa 2018 nimittämä turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton on ajanut hyökkäävää politiikkaa Iranin suhteen. Iranin kanssa solmittua ydinsopimusta vastusti kiivaasti myös Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu.

EU-maat puolustavat edelleen Iranin kanssa solmittua sopimusta. Tammikuussa 2019 Saksa, Ranska ja Britannia perustivat Instex-kauppajärjestelmän, jonka avulla EU-maiden yritykset voisivat jatkaa liiketoimintaansa Iranissa ja tukea samalla maan taloutta.

Mekanismin idea on kiertää dollarimääräinen kaupankäynti ja kansainvälinen Swift-maksujärjestelmä, joita Yhdysvallat valvoo.

Swift on Belgiaan rekisteröity yritys, jonka ylläpitämässä järjestelmässä pankit viestivät keskinäisistä rahansiirroista ja vientisopimuksista. Swift ylläpitää rekisteriä myös pakotelistoista, ja Yhdysvaltain kansallisella turvallisuusvirastolla NSA:lla on ollut pääsy Swiftin turvallisina markkinoimiin järjestelmiin Edward Snowdenin vuonna 2013 ja The Shadow Brokers -hakkeriryhmän vuonna 2017 julkaisemien tietojen perusteella.

Siksi eurooppalaiset pankit eivät uskalla siirtää rahaa Iranin ja EU-maiden välillä Yhdysvaltojen toissijaisten pakotteiden pelossa. Pankkien riskinä on menettää mahdollisuus rahoittaa kauppoja ja toimia Yhdysvalloissa.

Yhdysvallat on asettanut tällaisia pakotteita vuoden 1996 Helms-Burton-lain nojalla alun perin ulkomaisille yrityksille, jotka ovat osallistuneet kaupankäyntiin Yhdysvaltojen saartaman Kuuban kanssa. Nyt toissijaisia pakotteita sovelletaan myös Iran-pakotteissa.

Samoista syistä useimmat suuret eurooppalaiset yritykset ovat ajaneet liiketoimintaansa alas Iranissa. »Ne eivät ole valmiita käymään kauppaa Yhdysvaltojen toissijaisten pakotteiden uhan alla ja menettämään Yhdysvaltojen markkinoita sen vuoksi, että käyvät pienempää kauppaa Iranin kanssa», sanoo ulkoasiainneuvos Hannu Ripatti ulkoministeriöstä.

Instex-järjestelmän suojissa eurooppalaiset ja iranilaiset yritykset voisivat solmia kauppoja niin, että raha ei liiku lainkaan Iranin rajan yli. Kaupankäynti on tarkoitus rajoittaa ainakin aluksi tuotteisiin, joihin ei kohdistu Yhdysvaltojen pakotteita.

Esimerkiksi Ranskasta voitaisiin viedä Iraniin lääkkeitä ja tuoda samanarvoinen määrä elintarvikkeita Iranista Saksaan. Ranskalainen vientiyritys saisi rahansa saksalaiselta tuontiyritykseltä. Ranskan kaupparekisteriin kirjattu osakeyhtiömuotoinen Instex toimisi kauppojen välittäjänä ja perisi toiminnasta vain välitysmaksun, jonka tarkoitus ei ole kartuttaa voittoa.

»Vastaava peilikuva syntyisi Iranissa, jossa viejät saavat rahansa tuojilta», Ripatti sanoo.

Uudenlaisen järjestelyn käynnistäminen on kohdannut kuitenkin monenlaisia ongelmia. Avoinna on vielä toiminnan laajuus sekä juridisia ja teknisiä yksityiskohtia, joita selvitetään Suomessa ja muissa mekanismiin liittymisestä kiinnostuneissa reilussa kymmenessä EU-maassa. Elokuun loppuun mennessä järjestelmän kautta ei ollut toteutettu vielä yhtään kauppaa Iraniin.

»Suomen lisäksi kiinnostuneita ovat uutistoimisto IRNA:n mukaan esimerkiksi Italia, Hollanti ja Belgia, jotka ovat käyneet kauppaa Iranin kanssa. Päätöksiä osallistumisesta ne eivät ole vielä tehneet», Ripatti sanoo.

Järjestelmän käynnistämistä vaikeuttaa Instexin sijoittuminen julkisen ja yksityisen sektorin välimaastoon. Instexin osakkaita ovat valtiot, joiden tulisi tarjota pääomaa voittoa tavoittelemattomalle osakeyhtiölle.

Iranin kärsivällisyys on alkanut loppua kaupankäynnin näivettyessä. Maa ilmoitti kesällä irtautuvansa asteittain JCPOA-sopimuksesta ja lisäävänsä uraanin rikastamista kahden kuukauden välein, ellei kaupankäyntiä saada elpymään.

JCPOA-sopimuksen sallima korkein rikastusaste on 3,67 prosenttia, ja ydinaseen valmistukseen tarvittavaan 20 prosentin rikastusasteeseen on vielä matkaa. Iran on ehtinyt purkaa sopimuksen mukaisesti suuren osan uraanin rikastukseen tarvittavista sentrifuugeista.

Iran on myös ilmoittanut, että JCPOA-sopimuksen jatkuminen edellyttää, että öljykauppa käynnistyy jälleen. »Ilman öljyä kaupankäynnillä ei ole riittävää painoa», Iranin ulkoministeri Mohammed Zarif sanoi heinäkuussa.

Elokuussa Zarif kertoi vierailullaan Helsingissä, ettei Iran ole kiinnostunut neuvottelemaan JCPOA-sopimuksesta uudelleen, koska se on jo valmiiksi hiottu kompromissi eri osapuolten näkemyksistä. »Täydellinen sopimus on sellainen, josta kukaan ei pidä», hän muistutti.

EU-maiden Instex-järjestelmä on saanut tukea Venäjältä, joka on kertonut kiinnostuksestaan liittyä mukaan, kunhan järjestelmä saadaan käyntiin. Venäjän ja Iranin kumppanuus on syventynyt viime vuosina edelleen. Molemmat maat tukevat Syyrian sisällissodassa presidentti Bašar al-Assadin hallintoa, ja Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom rakentaa ydinreaktoreita Iraniin.

Toisaalta Venäjä ja Iran ovat molemmat öljynviejämaita, eikä Venäjällä siksi ole kaupallisia intressejä ostaa Iranin öljyä.

Kauppakamarin ja Tullin tilastojen mukaan Suomen vienti Iraniin romahti kuluvan vuoden tammi-toukokuussa 14 miljoonaan euroon. Viennistä hävisi 70 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Vuonna 2018 Suomen viennin arvo Iraniin oli 136 miljoonaa euroa, ja suunta näytti edellisvuoden tapaan ylöspäin.

»Yksikään pohjoismaissa toimiva pankki ei ole halunnut avata uusia toimeksiantoja tai siirtää rahaa suoraan tai välikäsien kautta Iranista Suomeen. Sama linja on ollut Finnveralla. Se ei ole avannut uusia luottotakauksia yrityksille», sanoo Keskuskauppakamarin kansainvälisistä asioista vastaava johtaja Timo Vuori.

Jo aiemmin Iranin-kaupassa aiheuttivat päänvaivaa maan pankkisektorin ongelmat, kuten korruptio, sekä rahanpesuun ja terrorismin rahoituksen estämiseen liittyvät länsimaiden säädökset.

Nyt jopa turkkilaiset pankit ovat vetäytyneet maksunvälityksestä Iranissa. Maassa liiketoimintaansa jatkavat yritykset joutuvat kääntymään esimerkiksi Kiinassa toimivien pankkien puoleen, Vuori kertoo.

Suomalaisista yrityksistä kaivosyhtiö Outotec on toiminut Iranissa jo vuosikymmeniä, läpi erilaisten poliittisten myrskyjen. Myös voimaloita valmistavalla Wärtsilällä sekä verkkoyhtiö Nokialla on ollut merkittävää liiketoimintaa maassa.

Pakotteet kuitenkin purevat niin hyvin, että iranilaisten asiakkaiden rahat ovat loppumassa. Esimerkiksi ruotsalainen Scania myi vielä vuonna 2017 yli 5 000 bussia Iraniin, joka oli sen suurin markkina-alue. Nyt Scanian tilauskirjat ovat maassa tyhjiä, ja sillä on Iranissa jäljellä vain muutama huoltoteknikko.

Kevään ja kesän tapahtumat ovat lisänneet jännitteitä Iranin lähialueilla entisestään, kun polttoaineita kuljettaneita tankkereita vastaan tehtiin useita hyökkäyksiä merimiinoilla Omaninlahdella. Yhdysvallat syytti hyökkäyksistä Irania.

Tämän jälkeen Gibraltarin viranomaiset pysäyttivät Iranin öljyä Syyriaan kuljettaneen tankkerin kuukaudeksi pakotteiden nojalla. Iran puolestaan kaappasi brittiläisen tankkerin Hormuzinsalmessa.

Kiristyneessä tilanteessa yritykset joutuvat laskemaan tarkkaan riskejään. Timo Vuori arvioi, että kaupankäynti Iranin kanssa voi jäätyä pitkäksi aikaa.
»Mukaan on tullut niin paljon suurvaltapolitiikkaa», hän sanoo.