Skip to main content

Iiris Asunmaa: EU on kuin pikkuvalta, ja sillä on dilemma

Teksti Iiris Asunmaa

Suurvallat nähdään sotilaallisina ja taloudellisina mahteina, jotka eivät pelkää käyttää voimiaan puolustaakseen intressejään. Myös Euroopan unioni ottaa askelia kohti yhtenäistä ääntä globaaleilla areenoilla mutta on vielä kaukana suurvalta-asemasta.

Toimintatavoiltaan unioni on niin kutsutun pikkuvallan (small power) kaltainen. Suomikin lukeutuu pikkuvaltoihin, jotka nojaavat toiminnassaan sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen, pyrkivät yhteistyöhön, vaikuttavat kansainvälisissä organisaatioissa ja pyrkivät ennemmin puolustamaan olemassaoloaan kuin aggressiivisesti ajamaan intressejään rajojensa ulkopuolella.

EU:n pyrkimykset jäävät yhä suurvalta­politiikan varjoon.

EU:n vallankäytön ytimessä on 2000-luvulla ollut sen taloudellinen asema. Suurimpana yhteismarkkina-alueena se on haluttu kumppani, joka pystyy sanktioiden ja sääntelyn avulla ohjaamaan kansainvälistä politiikkaa.

Vaikka EU pystyy käyttämään valtaa rajojensa ulkopuolella, on sillä rajoituksensa. Ongelmat kiteytyvät Iranin ydinasesopimuksessa. Sopimusta pidetään onnistuneena esimerkkinä EU:n sanktiopolitiikasta: se on nostettu malliksi taloudellisen ohjausvoiman toimivuudesta myös unionin omassa Globaalistrategiassa vuodelta 2016. Lisäksi EU pystyi johtamaan neuvotteluja Iranin ydinasesopimuksen syntymiseksi, koska sillä ei ole Yhdysvaltojen kaltaista historiakuormaa Lähi-idässä.

Nyt tilanne on muuttunut merkittävästi. Yhdysvaltojen vetäytyminen ydinasesopimuksesta osoittaa, että EU:n vaikutusvalta ei riitä tämän mittaluokan konfliktin estämiseen. Kun Yhdysvallat palautti Iranin vastaiset talouspakotteet voimaan, EU otti päinvastaisen lähestymistavan: se vastusti sanktioita ja pyrki vakauttamaan EU-maiden ja Iranin välistä kaupankäyntiä. Siitä huolimatta Iran ja Yhdysvallat ovat ajautuneet konfliktiin, jonka seurauksia ei voi ennustaa.

Iranin tapaus osoittaa, että EU:n pyrkimykset jäävät yhä suurvaltapolitiikan varjoon. Unioni pystyy taloutensa avulla ohjaamaan esimerkiksi globaalia tuoteturvallisuutta ja vahvistamaan ympäristönormeja, mutta suurvaltapolitiikan asetelmiin se ei vielä kykene vaikuttamaan. Vaikka EU haluaa samoihin pöytiin suurvaltojen kanssa, ilman uskottavaa sotilaallista voimaa ja yhtenäistä ulkopoliittista linjaa se pysyy edelleen pikkuvaltana.

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen on välttämätöntä. EU:n tulee vahvistaa yhteistyötä sekä jäsenmaiden välillä että YK:n ja muiden valtioiden kanssa pystyäkseen tasapainottamaan maailmanpoliittista tilannetta. Kansainväliset konfliktit vaikuttavat myös Eurooppaan. EU:n tulee jatkossa kyetä paremmin vaikuttamaan kehityskulkuihin, joissa määritetään Euroopan tulevaisuutta.

Kirjoittaja on Eurooppanuorten puheenjohtaja ja Jyväskylän kaupungin EU-asiantuntija.