Skip to main content

Valheita vastaan – vapauden hinnalla?

Valeuutisten torjuminen lainsäädännöllä vie kaltevalle pinnalle.

Teksti Juha Mäkinen

Kuvat L. M. Glackens

Huhtikuun lopulla tanskalaismies latasi suutuspäissään videon Youtubeen. Mies oli paikalla Malesian pääkaupungissa Kuala Lumpurissa, kun asemiehet murhasivat palestiinalaisen Fadi al-Batšin. Videossaan mies väitti, että poliisilta vei hätäpuhelun soittamisesta 50 minuuttia saapua murhapaikalle. Todellisuudessa poliisi saapui alle kymmenessä minuutissa.

Jemeniläissyntyinen tanskalaismies tuomittiin oikeudessa valheellisen tiedon levittämisestä 10 000 ringgitin (noin 2 100 euron) sakkoihin. Miehellä ei ollut varaa maksaa sakkoja, joten tuomio muutettiin yhden kuukauden vankeudeksi.

Tanskalainen pääsi verrattain vähällä: laki olisi mahdollistanut jopa kuuden vuoden vankeustuomion.

Oikeus sovelsi ensimmäistä kertaa Malesian uutta vale­uutisten vastaista lakia. Tapaus jäi hyvin poikkeukselliseksi. Vain runsas viikko sen jälkeen Malesiassa järjestettiin parlamenttivaalit, joissa valta vaihtui. Uuden hallituksen viestintäministeri Gobind Singh Deo kumosi lain.

Newyorkilaisessa huumorilehti Puckissa vuonna 1910 julkaistu pilapiirros esitti keltaisen lehdistön totuuden vääristelijänä.

Newyorkilaisessa huumorilehti Puckissa vuonna 1910 julkaistu pilapiirros esitti keltaisen lehdistön totuuden vääristelijänä.

 

Malesia ei ole ainoa valtio, joka pyrkii ottamaan niskalenkin verkossa leviävistä valheista ja vihapuheesta. Useimmiten taustalla on huoli vakavammista valheista kuin poliisin väitetystä myöhästymisestä.

Ranskassa presidentti Emmanuel Macron on ajanut lakia, jolla torjuttaisiin valheellisten tietojen levittäminen vaalikampanjoiden aikana. Tuomioistuimilla olisi kolme kuukautta ennen vaaleja mahdollisuus sulkea verkkosivustoja, jotka levittävät valheellista tietoa. Myös ulkomaisten valtioiden kontrolloimien tv-kanavien lähetykset voitaisiin katkaista. Taustalla on huoli Venäjän vaikutuspyrkimyksistä.

Ranskan parlamentin alahuone hyväksyi lakiesityksen, mutta senaatti torjui sen. Lakiesityksessä tarjottuja keinoja pidettiin tehottomina ja sananvapaudelle koituvia riskejä kohtuuttomina.

Saksassa puolestaan astui vuoden 2018 alussa voimaan laki, jonka kohteena on ennen kaikkea verkossa leviävä vihapuhe. Laki velvoittaa sosiaalisen median palvelut poistamaan laittomuuksia sisältävät viestit tietyn ajan kuluessa siitä, kun joku käyttäjä on tehnyt niistä ilmoituksen.

Saksan lakia ovat arvostelleet niin media, oppositiopoliitikot kuin ihmisoikeusjärjestöt. Lain yhtenä ongelmana on vastuun ulkoistaminen sosiaalisen median yrityksille, joiden työntekijöiden on tehtävä päätös siitä, täyttääkö jokin julkaisu lain määritelmän vai ei.

Yksi lain ensimmäisistä kohteista oli Vaihtoehto Saksalle -puolueen edustaja Beatrix von Storch. Twitter sulki hänen tilinsä väliaikaisesti rasistisen kommentin vuoksi. Seuraavaksi saman kohtalon koki satiirilehti Titanic, joka teki pilaa von Storchin viestistä.

 

Valheita ja vihapuheita torjuvia lakihankkeita on pantu vireille kymmenissä muissakin maissa. Eri maiden tapauksissa on paikallismausteensa, mutta perusdilemma on yhteinen: miten puuttua aitoon yhteiskunnalliseen ongelmaan valheellisen tiedon leviämisestä ilman että sananvapaus kärsii?

Pahimmillaan valeuutisten torjunta lakeja kirjoittamalla voi antaa vallanpitäjille kätevän keinon vaientaa arvostelijansa.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari Helsingin yliopistosta suhtautuu kriittisesti pyrkimyksiin hillitä valeuutisia lakiteitse.

»On hirveän vaikeaa tehdä rajanvetoa sen suhteen, milloin kyse on niin vakavasta disinformaatiosta, että sen levittämisen pitäisi olla laissa kielletty. Ja jos näin olisi, puututaanko asiaan rangaistuksella vai poistamisvelvollisuudella?»

Korpisaari muistuttaa, että Suomessa esimerkiksi kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat jo rikoksia.

Eurooppalaiset eivät luota verkkouutisiin

83 %  eurooppalaisista pitää valeuutisia uhkana demokratialle.

66 % vastaajista luottaa televisioon.

63 % vastaajista luottaa painettuihin lehtiin.

26 % vastaajista luottaa verkon uutisiin.

Lähde: Eurobarometri 2018. Helmikuussa yhteensä 26 576 eurooppalaista vastasi valeuutisia ja disinformaatiota koskeviin kysymyksiin kaikissa EU-maissa.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Elina Grundström on samoilla linjoilla. Hän korostaa median itsesääntelyn roolia, jota JSN Suomessa edustaa. Siihen kuuluvat tiedotusvälineet ovat sitoutuneet tiettyihin periaatteisiin sekä muun muassa oikaisemaan julkaisemansa virheelliset tiedot.

Haasteena on, että tyypillisesti valeuutisia tehtailevat tahot eivät ole sitoutuneet itsesääntelyyn eivätkä edes pyri todenmukaiseen tai objektiiviseen viestintään.

Sekä Grundström että Korpisaari pitävät kuitenkin suotavampana keinona mediakasvatusta ja kansalaisten medialukutaidon kehittämistä. Tässä suhteessa Suomi pärjääkin hyvin. Open Society -instituutin viime talvena julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaisten medialukutaito on maailman huippua.

 

EU:n komissio julkaisi keväällä omat ehdotuksensa verkossa leviävän disinformaation torjumiseksi. Komission mukaan tämän tulisi tapahtua ensisijaisesti itsesääntelyn, lähdekriittisyyden ja yhteistyön kautta. Komissio ehdotti muun muassa eurooppalaisen faktantarkistajaverkoston luomista, tukea laatujournalismille ja medialukutaidon kohentamista.

Digitaalitaloudesta ja -yhteiskunnasta vastaava komissaari Mariya Gabriel totesi samalla, että mikäli ehdotetut toimenpiteet eivät tuota toivottuja tuloksia, komissio ehdottaa tarvittaessa myös lainsäädännöllisiä toimia.