Skip to main content

EU valvoo rajaansa Saharassa

Kun siirtolaisten kuljettamisesta tehtiin Nigerissä laitonta, elinkeinosta tuli rikollista. Siirtolaisuus väheni – mutta nyt pitäisi keksiä, millä aiempi elanto korvataan.

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Kuvat Antti Valta

»Maanantaisin olen surullinen», sanoo nigeriläinen Bachir Amma.

Nigerin keskiosassa sijaitsevassa Agadezin kaupungissa asuva Amma järjesti aiemmin työkseen matkoja Saharan autiomaan halki kohti Libyaa. Joka maanantai matkaan kohti pohjoista lähtivät eri puolilta Länsi-Afrikkaa tulleet siirtolaiset, jotka haaveilivat työpaikasta Libyassa.

Matkojen järjestäminen ja siirtolaisten kuljettaminen olivat ennen laillisia elinkeinoja, sillä Länsi-Afrikan talousyhteisön jäsenmailla on keskinäinen sopimus kansalaisten liikkuvuuden vapaudesta.

Eräänä maanantaina syksyllä 2016 kaikki muuttui. Nigerin viranomaiset alkoivat pidättää avolava-autojen kuljettajia ja matkanjärjestäjiä, jakaa sakkoja ja jopa vankeusrangaistuksia, Amma kertoi kuluvan vuoden alussa Open Migration -verkkojulkaisulle.

Niger sääti vuonna 2015 EU:n tukemana lain, jolla ihmisten kuljettamisesta Agadezin kaupungista pohjoiseen tehtiin rangaistavaa. Seuraavana vuonna lakia alettiin soveltaa. Käytännössä yksi Nigerin pitkäikäisimmistä elinkeinoista, ihmisten kuljettaminen aavikon halki, muuttui rikolliseksi. Siitä tuli salakuljetusta.

Amma jätti kuljetusbisneksen. Maanantait muistuttivat häntä siitä, miten liiketoiminta ennen kukoisti.

»Maanantait olivat Agadezissa juhlapäiviä. Matkanjärjestävät tekivät kauppaa, ja siirtolaiset lähtivät matkaan lava-autojen kyydissä. Sotilasajoneuvot saattoivat siirtolaisia aina Dirkouun saakka matkalla Libyaan».

 

Yksi pitkän aika­välin keino estää Nigeristä Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta olisi valtion veronkantokyvyn tukeminen.

 

Nigeristä tuli vuonna 2016 yksi Euroopan unionin tärkeimmistä yhteistyömaista Afrikassa. Oman pakolaiskriisinsä pahimman huipun jälkeen EU sulki keväällä 2016 ensin siirtolaisreitin Turkista Kreikkaan. Turkille luvattiin kolme miljardia euroa siitä, että maa estää luvattomat rajanylitykset. Seuraavaksi EU-maat halusivat sulkea keskisen Välimeren siirtolaisreitin Libyasta Italiaan.

Keskisen Välimeren reitin tärkein solmukohta Afrikassa oli maailman köyhimpiin maihin lukeutuva Niger, ja siellä aavikkokaupunki Agadez.

Agadeziin perustettiin vuonna 2016 EU:n siviilikriisinhallintamission kenttätoimisto. EU:n lähettämät työntekijät alkoivat kouluttaa Nigerin turvallisuusviranomaisia salakuljetuksen estämisessä. Mission päälliköksi nimitettiin vuonna 2016 suomalainen Kirsi Henriksson.

Henrikssonin mukaan EU:n siviilikriisinhallinnan työ Nigerissä oli hyvin konkreettista. Poliiseja ja santarmeja koulutettiin ottamaan sormenjälkiä, tutkimaan rikospaikkoja oikein, tarkastamaan passeja ja tunnistamaan väärennettyjä henkilöllisyyspapereita. Myös syyttäjälaitosta tuettiin.

Lisäksi EU-rahalla hankittiin autoja. Esimerkiksi Agadezin syyttäjälle ostettiin kulkupeli, jotta hän pääsi salakuljetustapauksia selvittäessään liikkumaan pitkin aavikkoa.

»Alue Agadezin kaupungista pohjoiseen on Ranskan kokoinen. Koko alueella on muutamia satoja poliiseja ja santarmeja, ja kansalliskaartilaisia ehkä viisisataa», Henriksson sanoo. Alueen ja Nigerin pohjoisen rajan valvominen aukottomasti on käytännössä mahdotonta.

EU tukee Nigerissä myös Kansainvälistä siirtolaisuusjärjestöä (IOM), joka on perustanut maahan siirtolaiskeskuksia. Niihin palautetaan aavikolla kiinni otettuja ihmisiä, joita IOM auttaa palaamaan kotiin. Lisäksi järjestö valistaa lähtöhaluisia ihmisiä luvattoman siirtolaisuuden vaaroista, kuten pitkästä matkasta aavikon yli sekä Libyan tilanteesta.

Libyassa järjestöt ja pelastuneet siirtolaiset ovat raportoineet, että ihmisiä on suljettu pidätyskeskuksiin mielivaltaisesti, kiristetty, pahoinpidelty ja jopa orjuutettu. EU tukee parhaillaan Libyan hajanaista merivartiostoa estämään siirtolaisveneiden lähtöä Välimerelle.

EU:n näkökulmasta toiminta Pohjois-Afrikassa näytti tuottavan tulosta. EU:n rajavalvontavirasto Frontexin mukaan vuonna 2016 Välimeren yli Italiaan saapui luvatta noin 181 000 ihmistä. Viime vuonna luvattomia rajanylityksiä rekisteröitiin alle 120 000.

 

Nigerissä uudesta EU-yhteistyöstä hyötyi ennen kaikkea valtio. Niger halusi vahvistaa omaa turvallisuussektoriaan ja tarvitsi työhön rahaa. Kun EU tarjosi tukea siirtolaisuuden torjuntaan, Niger valjasti osan turvallisuuskoneistostaan sitä varten.

Nigerin varsinaiset syyt turvallisuuskoneistonsa vahvistamiseen olivat kuitenkin muualla. Niger taistelee Nigeriassa perustettua ääri-islamilaista Boko Haram -järjestöä vastaan eteläisen naapurimaansa vastaisella raja-alueellaan. Myös Malin-vastaisella raja-alueella jihadistit ovat aiheuttaneet epävakautta, ja Niger on lähettänyt Maliin 800 rauhanturvaajaa. Lisäksi Libyan kaaos on vilkastuttanut aseiden ja huumeiden salakuljetusta Libyasta Nigeriin.

Moni tavallinen nigeriläinen on kuitenkin katkera tai vähintään pettynyt maansa uuteen turvallisuuspolitiikkaan, niin kuin agadezilainen Amma. Hän työskentelee paikallisen jalkapallo­joukkueen valmentajana.

Amman ja monen muun entisen kuljettajan tulotaso on siirtolaiskuljetusten kriminalisoimisen vuoksi pudonnut. Yhdestä siirtolaiskuljetuksesta Libyaan saattoi ansaita tuhansia euroja. Yhden kuljettajan tuloista saattoi riippua koko perheen ja suvun, kymmenien ihmisten elanto.

»Koko Agadezin kaupungin talous on tuhoutunut, koska siirtolaisten kuljetuksia on alettu ratsata», kuvasi Agadezin kaupunginvaltuutettu Mahamed Alhousseini käsitystään kaupunkinsa tilanteesta Irin-uutistoimistolle viime vuoden alussa.

Siirtolaisten kuljettajista, ranskaksi passeur, tuli Nigerissä eräänlaisia ammattilaisia jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Silloin aavikolla asuva paimentolaiskansa tuaregit nousivat aseelliseen kapinaan parantaakseen omaa asemaansa, ja kapinaan käytännössä loppui Saharaan suuntautunut turismi. Moni nigeriläisistä turistioppaista alkoi tuolloin ajaa aavikon halki länsiafrikkalaisia siirtolaisia turistien sijaan.

Myös muut kuin kuljettajat hyötyivät Nigerissä laillisesta kuljetusbisneksestä. Siirtolaiset jättivät Nigeriin rahaa maksaessaan esimerkiksi ruoasta tai majoituksesta. IOM:n mukaan siirtolaisille tarjottavat palvelut olivat siirtolaisreittien asukkaille käytännössä ainoita elinkeinoja.

Toisaalta siirtolaisten kuljettaminen on aina aiheuttanut myös lieveilmiöitä. Kuljetuselinkeinolla oli jo ennen vuotta 2016 lainsuojaton kääntöpuolensa, sillä osa passeureista täytti autonsa Libyasta palatessaan aseilla ja huumeilla.

Kuljetusten kriminalisoimisen jälkeen osa aiemmista passeureista on jatkanut siirtolaisten kuljettamista rikollisesti. Koska reitit Agadezista pohjoiseen on käytännössä tukittu, kuljettajat etsivät nyt vaihtoehtoisia reittejä Välimerelle esimerkiksi Algerian kautta. Uudet reitit ovat aiempaa vaarallisempia ja pidempiä, mikä lisää riskejä ja nostaa matkojen hintoja.

Kirsi Henrikssonin mukaan monet Nigerissä siirtolaisia kuljettavista passeureista ovat osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Sen lonkerot ulottuvat yleensä Senegalin pääkaupungista Dakarista Ranskan Pariisiin.

»Järjestäytyneet rikolliset tunnistaa siitä, että heillä on muita paremmat autot. Siinä missä poliisilla on Nigerissä Toyotan Hilux, rikollisilla on seuraava malli eli Tundra.»

 

EU:n kannalta suuri kysymys on nyt se, miten yhden laillisen elinkeinon menetys voitaisiin kompensoida. Näin passeurien ei tarvitsisi ryhtyä rikollisiksi, ja ihmissalakuljetusta keskisen Välimeren yli voitaisiin vähentää edelleen.

Pakolaiskriisin jälkeen EU perusti Nigerille ja viidelle muulle Afrikan maalle uuden kumppanuusohjelman ja kanavoi Afrikkaan kolme miljardia euroa rahaa uuden hätärahaston kautta. Nigerille EU lupasi yli 600 miljoonaa euroa kehitysapua.

Kuluvan vuoden kesäkuun loppuun mennessä Nigeriä oli autettu hätärahaston kautta noin 230 miljoonalla eurolla. Rahoilla on muun muassa tuettu maataloutta ja ammattikoulutettu esimerkiksi Agadezin nuoria, jotta heidän ei tarvitsisi ryhtyä salakuljettajiksi. Joissakin hankkeissa menetettyä elinkeinoa on yritetty korvata suoraan rahalla.

Kovin koordinoidulta rahaston toiminta ei kuitenkaan vaikuta. Erilaiset hankkeet ovat pääosin yksittäisten jäsenmaiden ideoimia. Rahasto ilmoittaa verkkosivuillaan, että 9 150 ihmistä on sen avulla pystynyt kehittämään itselleen uusia tulonlähteitä. Nigerissä on yli 19 miljoonaa asukasta.

Kirsi Henrikssonin mukaan Afrikan hätärahaston hankkeilla on hyvä tarkoitus – mutta EU-avun kehitysulottuvuus ei ole edennyt yhä nopeasti kuin turvallisuusulottuvuus. Siinä missä EU on onnistunut melko nopeasti kouluttamaan Nigerin turvallisuusviranomaisia, perinteisiltä kehitysyhteistyöhankkeilta ei voida odottaa yhtä nopeita tuloksia. Tämä on ongelma.

EU:n siirtolais­suunnitelmat

Euroopan unioni suunnitteli vuosi­kymmen sitten, että niin sanottua kiertosiirtolaisuutta voitaisiin helpottaa Afrikasta Eurooppaan: ihmiset voisivat saada viisumeita ja oleskelulupia joksikin aikaa kerrallaan joko työntekoa tai opiskelua varten.

Kiertosiirtolaisuus olisi edistänyt laillista siirtolaisuutta, mutta käytännössä suunnitelmat eivät ole edenneet.

Nyt EU suunnittelee Pohjois-Afrikan maihin maihinnousupisteitä, joihin vietäisiin Välimereltä pelastettuja siirtolaisia. Pisteissä seulottaisiin työtä etsivät ihmiset turvapaikkaa tarvitsevista. Eurooppaan päästettäisiin vain ne, jotka tarvitsevat suojelua.

Libya ja Tunisia ovat kieltäytyneet perustamasta maihinnousupisteitä. Esimerkiksi Italia on ehdottanut pisteiden perustamista Nigeriin.

»Jos kehitys ei etene turvallisuuden tahtiin, turvallisuus törmää pian seinään», Henriksson sanoo.

Niger on maailman viidenneksi köyhin ja maailman kehittymättömin maa. Tämä näkyy esimerkiksi syntyvyydessä: nigeriläiset naiset synnyttävät keskimäärin yli seitsemän lasta.

 

EU:ssa pohditaan nyt kuumeisesti myös sitä, miten siirtolaisuuden niin sanottuihin juurisyihin voitaisiin puuttua, eli kuinka lähtijöiden lähtöhaluja voitaisiin hillitä.

Toistaiseksi suuri osa Nigerin kautta kulkevista siirtolaisista tulee muista Länsi-Afrikan maista, kuten Nigeriasta, Malista, Norsunluurannikolta ja Gambiasta. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n mukaan yli 90 prosenttia järjestön Nigerissä auttamista siirtolaisista on lähtenyt kotoaan etsiäkseen itselleen aiempaa parempia elämän edellytyksiä. Etenkin nuoret haluavat töihin.

»Olen tavannut Agadezissa esimerkiksi senegalilaisia opettajia ja lääkäreitä, jotka kertovat, että eivät saa kotimaastaan töitä. He ajattelevat, että sitten on parempi olla vaikka Pariisissa siivoojana», Kirsi Henriksson kertoo.

Turhautumista kotimaan tulevaisuudenmahdollisuuksien puutteeseen kutsutaan työntäväksi tekijäksi. Lisäksi lähtöhaluihin vaikuttavat vetävät tekijät. Tärkein niistä on ajatus siitä, että Euroopassa voisi olla jotakin parempaa kuin kotona. Ajatus pohjautuu niin televisiossa kuin etenkin sosiaalisessa mediassa nähtyihin kertomuksiin. Monella on jo jossakin Euroopan maassa ystävä, serkku tai serkun serkku, joka kertoo ruusuisia tarinoita elämästä Välimeren toisella puolella.

Länsi-Afrikasta lähteneet siirtolaiset lähettävät merkittäviä summia rahaa takaisin kotimaahan. Vuonna 2016 rahalähetykset vastasivat yli viidennestä Gambian bruttokansantuotteesta. Senegalissa vastaava osuus oli lähes 14 prosenttia, Malissa melkein 7.

Siksi Euroopan maiden luomat säännöt, joiden mukaan maanosaan pyrkiminen on luvatonta, tuskin riittävät muuttamaan halukkaiden lähtijöiden mieltä. Samasta syystä moni Länsi-Afrikan maa on haluton solmimaan palautussopimuksia Euroopan unionin tai sen jäsenmaiden kanssa.

Nigeristä toistaiseksi vain harvat pyrkivät Eurooppaan. Suurimmalla osalla ei ole siihen vielä varaa.

»Kunhan nigeriläisillä tulevaisuudessa on sähköt ja he pääsevät katsomaan televisiota ja käyttämään sosiaalista mediaa, heidän ymmärryksensä mahdollisuuksista muualla kasvaa. Silloin osa heistäkin haluaa lähteä», Henriksson ennakoi.

Henrikssonin mukaan yksi pitkän aikavälin keino estää Nigeristä Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta olisi valtion veronkantokyvyn tukeminen. Nigerin valtion pitäisi kyetä ottamaan maan kehityksen ohjat käsiinsä ja alkaa verottaa esimerkiksi kaivostoimintaa.

Agadezin pohjoispuolisella aavikolla sijaitsevat kultakaivokset ovat olleet viime vuosina lähinnä Sudanista ja Libyasta tulevien onnen­onkijoiden hallussa, eikä valtio ole saanut luonnonvaroistaan tuloja. Myös ranskalaisen Arevan ylläpitämistä uraanikaivoksista voitaisiin saada tuloja aiempaa systemaattisemmin.

Valtiorakenteiden vahvistaminen vaatisi kuitenkin muutosta Nigerin hallinnossa. Se puolestaan edellyttäisi ulkoista tukea, myös EU:lta.

Toinen ja kiireellisempi asia olisi Libyan rauhoittaminen, Henriksson sanoo. Jos länsi­afrikkalaiset siirtolaiset voisivat löytää Libyasta edes jokseenkin turvallisia työpaikkoja ilman vakavien ihmisoikeusloukkausten riskiä, luvaton siirtolaisuus Eurooppaan todennäköisesti vähenisi merkittävästi.