Toimittajat pakosalla

Abdalla Ahmed Muminin työstä ei Somaliassa pitänyt maan hallitus, eikä siitä pitänyt varsinkaan islamistijärjestö al-Shabaab.

Neljä vuotta sitten toimittaja Mumin auttoi televisiokanava al-Jazeeraa uutisoimaan vangitusta kollegastaan. Paikallinen reportteri oli heitetty Mogadishussa vankilaan, koska hän oli julkaissut jutun erään raiskauksen uhrista. Uhri oli kertonut joutuneensa hallituksen alaisten turvallisuusjoukkojen raiskaamaksi.

»Sain soittoja turvallisuusviranomaisilta. He kehottivat minua lopettamaan työni, koska se ›likasi Somalian poliisin mainetta›», Mumin kertoo.

Vuotta myöhemmin Mumin raportoi yhdysvaltalaiselle Wall Street Journalille siitä, että terroristijärjestö al-Shabaabin johtaja Ahmed Abdi Godane oli kuollut Yhdysvaltain ilma­iskussa. Mumin alkoi saada uhkaavia puheluita tuntemattomista numeroista.

Soitoista Mumin ei välittänyt – mutta kun hänen autoaan kohti alettiin eräänä päivänä ampua, hän päätti lähteä. Hän lensi seuraavana päivänä Kenian pääkaupunkiin Nairobiin. Hän haki turvapaikkaa ja sai sittemmin pakolais­aseman.

Nyt hän odottaa. Ja haluaisi ryhtyä jälleen freelanceriksi.

»YK:n pakolaisjärjestön mukaan minun ja perheeni piti päästä kiintiöpakolaisiksi Yhdysvaltoihin viime vuoden marraskuussa. Mutta sitten Donald Trump jäädytti pakolaisten vastaanottamisen.»

Suurin osa Kenian pakolaisista elää maan koillis­osassa sijaitsevalla Dadaabin pakolais­leirillä. Se on maailman toiseksi suurin pakolais­leiri ugandalaisen Bidi Bidin jälkeen. Dadaabissa asuu noin 261 000 pakolaista. Suurin osa on somalialaisia. Pääkaupungissa Nairobissa rekisteröityjä pakolaisia on reilut 67 000.

Kaikkiaan Keniassa on lähes 493 000 rekisteröityä pakolaista ja turvapaikanhakijaa. Somalialaisia heistä on noin 313 000. Todellisuudessa luvut ovat suurempia. Rekisteröimättömät tulijat jäävät lainsuojattomiksi.

»Paperittomille ei tarvitse tarjota mitään palveluita», sanoo Human Rights Watchin tutkija Laetitia Bader.

Nairobissa paperittomat ovat heikoimmillaan. Poliisi pidättää kaupungin somalialaisia asukkaita mielivaltaisesti etenkin Pikku-­Somaliaksi kutsutulla Eastleigh’n asuinalueella. Poliisit tiukkaavat pidätetyiltä henkilöllisyystodistusta, syyttävät yhteyksistä al-Shabaabiin ja vievät läheiselle Panganin poliisiasemalle. Ulos pääsee, kun on maksanut lahjuksen.

Vaikka Muminilla on pakolaisasema, hän sanoo olevansa onnekas, ettei hän asu Eastleigh’ssa. Hän majailee ystäviensä nurkissa. Tarkkaa paikkaa hän ei kerro, koska pelkää turvallisuutensa puolesta Keniassakin.

Myös Waris Mohamed pakeni Somaliasta Keniaan. Mohamed työskenteli vuonna 2009 radiotoimittajana lähellä Kenian ja Etiopian vastaista raja-aluetta. Se oli al-Shabaabin hallussa, ja järjestö uhkaili toimittajia.

Mohamed saapui Dadaabiin joulukuussa 2010 alle vuoden ikäisen tyttärensä kanssa. Hän sai pakolaisaseman mutta ei viipynyt Dadaabissa kauan: lohduttomat pölyn peittämät peltimajakorttelit ja tulevaisuuden­näkymien puute ajoivat Mohamedin Nairobin Eastleigh’iin alkuvuodesta 2011.

Nairobissa Mohamed sai töitä Bar-kulan-­radioasemalta. Pakolaiset eivät saa Keniassa työlupaa, mutta Mohamedille työskentely oli mutkan kautta mahdollista. Hän opiskeli samalla aluetutkimusta nairobilaisessa ammattiopistossa.

Mohamed luki uutisia, tuotti naisille suunnattua ohjelmaa – ja sai tottua uhkauksiin uudelleen.

»Alkuvuodesta 2015 joku hyökkäsi puukon kanssa kimppuuni, kun olin palaamassa töistä. Pääsin karkuun, mutta seuraavana aamuna minua odotti sähköpostiuhkaus. Al-Shabaab kertoi, että en olisi turvassa.»

Silti Mohamed sanoo viihtyneensä Bar-­kulanissa. Työ loppui, kun kanava suljettiin viime vuonna. Nyt Mohamed toivoo löytävänsä uuden työn. Hän haaveilee, että voisi vielä joskus palata Somaliaan.