Skip to main content

Silkkitien päässä

Silkkitien päässä

Kiina investoi rytinällä Eurooppaan. Idän jätin toimeliaisuus strategisilla aloilla jakaa unionia kahteen leiriin.

Teksti Matti Koskinen

Kuvat Antti Valta

On parempi katsoa kuin katua. Vanha viisaus pätee Saksan heinäkuiseen päätökseen selventää ja tiukentaa EU-rajat ylittävien yrityskauppojen viranomaisvalvontaa.

Uudistuksen myötä Saksan viranomaiset voivat estää saksalaisen yrityksen myynnin ulkomaille, jos uhkana on »strategisesti tärkeän» teknologian siirtyminen ulkomaille.

»Olemme sen velkaa saksalaisille yrityksille. Niiden kilpailijoita ovat usein sellaiset maat, joiden taloudet eivät ole yhtä avoimia kuin omamme», totesi talousministeri Brigitte Zypries lehdistötiedotteessa.

Vaikka Kiinaa ei mainittu, on päätös toistaiseksi jämäkin eurooppalainen reaktio kiinalaisten investointien tsunamiin, joka on pyyhkinyt Euroopan yli viime vuosina. Kiinalaiseen omistukseen on päätynyt kiihtyvällä tahdilla teknologiayrityksiä, perinteisiä brändejä kuten Volvo ja Pirelli sekä kiinteistöjä, energiayhtiöitä ja lukemattomia muita varoja.

Euroopassa kiinalaista pääomaa on yleensä pidetty tervetulleena. Talouskriisissä pitkään riutunut maanosa tarvitsee investointeja, ja monissa maissa niitä on myös aktiivisesti houkuteltu Kiinasta. Kiina ei kuitenkaan ole kuin mikä tahansa vieraan pääoman lähde. Se on valtiojohtoinen ja pitkälti suljettu talous, jolla on pyrkimyksiä globaaliksi supervallaksi ja teollisuusmahdiksi. Sillä on EU:sta poikkeavia näkemyksiä muun muassa ihmisoikeuksista ja geopolitiikasta.

Sitä mukaa kun Kiinan taloudellinen valta EU:n alueella on kasvanut, myös varautuneisuus on lisääntynyt.

Paineita on myös Britanniassa, missä kiinalaisyhtiöillä on rahaa kiinni muun muassa ydinvoimaloissa, Lontoon arvokiinteistöissä ja ict-sektorilla. Theresa Mayn konservatiivihallitus lupasi kesällä kiristää ulkomailta tulevien investointien valvontaa.

»Olemme nähneet yhä enemmän kiinalaisia sijoituksia, jotka herättävät epäilyksiä ja kysymyksiä», sanoo tutkija John Seaman Ranskan ulkopoliittisesta instituutista Ifristä.

Hän johtaa eurooppalaisten tutkimus-laitosten yhteistä projektia, jossa kartoitetaan kiinalaisia sijoituksia ja niiden vaikutuksia eri Euroopan maissa. Tuloksia projektista on odotettavissa loppuvuodesta.

»On selvää, että Kiinan tulevaisuuden teollisuusstrategia muodostuu yhä selkeämmäksi, ja se ajaa investointeja eri sektoreille Euroopassa. On paikallaan, että arvioimme, mitä vaikutuksia sillä on Euroopan kannalta», Seaman sanoo.

Kiinasta investoitiin ulkomaille melkein 175 miljardia euroa vuonna 2016, kertovat tutkijat Mikko Huotari ja Thilo Hanemann saksalaisen Merics-tutkimuslaitoksen alkuvuonna julkaisemassa raportissa. Summasta noin 35 miljardia löysi tiensä Eurooppaan.

Kasvua edellisestä vuodesta oli hurjat 77 prosenttia. Suurin yksittäinen kauppa viime vuonna oli kiinalaisen Tencentin lähes seitsemän miljardin investointi suomalaisen peliyhtiö Supercellin osakkeisiin, jotka oli aikaisemmin myyty japanilaiselle
Softbankille. Ylivoimaisesti eniten investoitiin Saksaan, jonne meni lähes kolmannes kaikista EU-alueen kiinalaissijoituksista.

Eurooppa kuitenkin jää vielä Yhdysvaltojen ja Aasian taakse. Valtaosa Kiinan ulkomaansijoituksista kohdistuu edelleen Aasiaan, ja Yhdysvaltoihin suuntautuneet kiinalaisinvestoinnit räjähtivät Rhodium Group -tutkimusyhtiön mukaan yli 46 miljardiin dollariin eli noin 40 miljardiin euroon vuonna 2016.

Tarkastele grafiikkaa klikkaamalla kuvaa.

Tarkastele grafiikkaa klikkaamalla kuvaa.

Kiinan omistusten ennustetaan paisuvan vuoteen 2020 mennessä ulkomailla 28 tuhanteen miljardiin, kun vielä 2011 niiden yhteisarvo oli vain noin seitsemän tuhatta miljardia dollaria.

Merkit näyttävät Kiinan ruokahalun vain kasvavan.

Taustalla on sekoitus strategiaa ja opportunismia. Viennin varassa pyörinyt kiivaan talouskasvun vaihe on päättymässä, ja Kiinan hallitus tähtää nyt kehittyviin kotimarkkinoihin ja kansainvälisesti kilpailukykyisiin yrityksiin, Huotari ja Hanemann toteavat.

Samalla kotimaassa hidastunut talouskasvu ajaa kiinalaisia sijoittajia etsimään tuottoisia kohteita ulkomailta. Eurooppa on heidän näkökulmastaan houkutteleva liiketoimintaympäristö täynnä korkeaa teknologiaa ja arvokkaita brändejä.

»Kiinan valtio pyrkii tukemaan Euroopassa investointeja, jotka tukevat Kiinan omia laajempia taloudellisia intressejä», sanoo tutkija Jyrki Kallio Ulkopoliittisesta instituutista. »Mutta on vaikea nähdä, mihin Kiina pyrkii, vai missä määrin on kyse erilaisten kiinalaisten toimijoiden hankkeista, joilla on keskenään jotain synergiaa.»

Presidentti Xi Jinpingin aloittaman One Belt, One Roadstrategian mukaan Kiina pyrkii yhdistämään aiempaa tiiviimmin toisiinsa Euraasian mantereen talousmoottorit, Kiinan ja EU:n. Euroopassa tämä näkyy pääasiassa suunnitelmina avata yhä uusia ja nopeampia väyliä rahtiliikenteelle Kiinan ja EU:n muodostaman 500 miljoonan kuluttajan markkina-alueen välille.

Toistaiseksi näkyvimpiä toteutuksia on suoran tavarajunaliikenteen aloittaminen Kiinan Yiwusta Kazakstanin ja Moskovan kautta Varsovaan, Berliiniin ja aina Madridiin saakka. Vuonna 2014 avattu rahtiverkosto yhdistää jo toistakymmentä eurooppalaista suurkaupunkia ja parikymmentä kiinalaista metropolia. Yli 10 000 kilometrin reitti on pidempi kuin vanha junayhteys Siperian halki.

Näyttävien infrastruktuurihankkeiden ja mittavien yrityskauppojen varjoon jää suuri määrä muuta taloudellista toimeliaisuutta. Kokonaiskuvan saaminen kiinalaisten sijoituksista on haastavaa, Kallio sanoo.

»Monet kansainvälistä tilastointia tekevistä laitoksista eivät huomioi alle sadan miljoonan sijoituksia lainkaan. Sen kokoisia investointeja on paljon, ja ne jäävät tutkan alapuolelle.»

Myös yrityskaupoissa ja investoinneissa voi liikkua huomaamatta kiinalaista rahaa, jos mukana on jo aikaisemmin kiinalaisomistukseen myyty eurooppalainen firma tai esimerkiksi Hongkongissa päämajaansa pitävä yritys.

Kiinalaisessa pääomassa nähdään Euroopassa riskejä, jotka liittyvät talouteen, kansalliseen turvallisuuteen ja EU:n yhtenäisyyteen. Suhtautuminen riskeihin vaihtelee suuresti sen mukaan, mistä päin Eurooppaa asiaa tarkastellaan.

Valtaosa kiinalaisista investoinneista on mennyt EU:n kolmeen suurimpaan talouteen, Saksaan, Ranskaan ja Britanniaan, joka tosin on pian jäämässä unionin ulkopuolelle. Niissä suhtautuminen kiinalaisiin yritysostoihin on kääntynyt epäileväksi. Sen sijaan unionin laitamilla Itä- ja Etelä-Euroopassa kasvaviin investointeihin liitetään enemmän toiveita kuin huolia.

Tarkastele grafiikkaa klikkaamalla kuvaa.

Tarkastele grafiikkaa klikkaamalla kuvaa.

»Joissain maissa ei kysellä juurikaan kysymyksiä. Esimerkiksi Portugali on EU:n ja IMF:n painostuksen alla yksityistänyt julkista omaisuutta, ja kiinalaiset ovat olleet kiinnostuneita ostamaan. Näin on käynyt etenkin Etelä-Euroopan maissa», toteaa Ifrin tutkija Seaman.

EU:n suurten maiden päällimmäiseksi huolenaiheeksi on viimeisen vuoden aikana noussut suhteen epätasapuolisuus.

Kiinasta virtaa rahaa Eurooppaan kiihtyvällä tahdilla, mutta investoinnit Euroopasta Kiinaan ovat laskussa. Mericsin tilastojen mukaan viime vuonna EU:sta sijoitettiin Kiinaan vain kahdeksan miljardia euroa – siis alle neljännes siitä summasta, jonka kiinalaiset panostivat EU-maihin. Investoinnit EU:sta Kiinaan ovat laskeneet jo neljän vuoden ajan muun muassa kituliaan talouskasvun, Kiinan kasvutahdin hidastumisen sekä markkinoillepääsyn esteiden vuoksi. Osapuolet ovat neuvotelleet investointisopimuksesta jo vuodesta 2013 alkaen, mutta prosessi on edennyt hitaasti.

Epäkohtia on useita. Euroopasta on siirtynyt valtavat määrät teollisuustuotantoa Kiinaan, mutta kiinalaisten sijoitukset Eurooppaan ovat pääosin yritysostoja, eivät uutta toimintaa luovia, työllistäviä investointeja. Kiinalaisten valtionyritysten epäillään saavan epäreilua kilpailuetua valtion takaamasta halvasta pääomasta ja yritystuista.

Kiinalaiset ovat myös innokkaita sijoittamaan Euroopassa toimialoille, joille ulkomaisilla sijoittajilla ei ole Kiinassa pääsyä.

Huotarin ja Hanemannin kokoaman aineiston mukaan tällä vuosituhannella Kiina on investoinut muun muassa autoteollisuuteen sekä matkailu- ja kiinteistöalalle, mutta viime vuonna kasvussa ovat olleet etenkin sijoitukset energia-, infrastruktuuri- ja it-aloille sekä teollisuuskoneisiin. Huolena on, että kilpailukyvyn kannalta oleellisia yrityksiä siirtyy kiinalaiseen hallintaan.

Saksa on panostanut omaan Industrie 4.0 -teollisuusstrategiaansa, joka pyrkii kehittämään tuotannon kilpailukykyä automaation ja digitalisaation keinoin. Kiina on julkistanut vastaavan kehitysohjelman, nimeltään Made in China 2025. Saksassa osa poliitikoista pelkää, että Kiinassa Made in China -strategiaa luetaan kuin ostoslistaa eurooppalaisista yrityksistä.

Hälytyskellot soivat Saksassa viime vuonna, kun kiinalainen kodinkoneyhtiö Midea osti teollisuusrobotteja valmistavan Kukan, jota liittokansleri Angela Merkel on kutsunut »Saksan teollisuuden tulevaisuudeksi». Tämän seurauksena Saksan hallitus alkoi valmistella ulkomaisten sijoitusten arviointeihin tiukennuksia, jotka julkistettiin heinäkuussa.

Nykyisin EU:n yhteiset säännöt sallivat kansallisten viranomaisten puuttumisen ulkomaisiin yrityskauppoihin vain poikkeustapauksissa. EU:n tuomioistuimen lausunnon mukaan jäsenmaat voivat rajoittaa pääoman vapaata liikkuvuutta, jos sen epäillään vaarantavan »yleisen järjestyksen, turvallisuuden tai julkiset intressit». Esimerkiksi investoinnit huoltovarmuuden tai kansallisen turvallisuuden kannalta strategisesti tärkeisiin kohteisiin, kuten asetehtaisiin tai julkisen palvelun yhtiöihin, joutuvat tyypillisesti vähintäänkin läpäisemään viranomaisten arvioinnin.

Strategisesti tärkeiden toimialojen määritelmä kuitenkin vaihtelee suuresti maasta toiseen. Noin puolessa jäsenmaista, esimerkiksi Belgiassa ja Alankomaissa, yrityskauppoja ei käytännössä seulota juuri lainkaan. Sen sijaan esimerkiksi Ranskassa strategisesti merkittävät alat ymmärretään suhteellisen laajasti.

»Uskoisin, että Ranskassa on estetty monta yrityskauppaa, joista ei ole tullut tietoa julkisuuteen», Seaman sanoo.

Sekä Euroopan parlamentti että jäsenmaat ovat ehdottaneet Euroopan komissiolle aiempaa yhtenäisempää sijoitusten seulonta-mekanismia. Kilpailukykynsä puolesta pelkäävät Saksa, Ranska ja Italia esittivät helmikuussa komissiolle sääntömuutosta, joka sallisi jäsenmaiden estää yritysten myymisen unionin ulkopuoliseen maahan epäreilun kilpailu-asetelman perusteella. Komission puheen-johtaja Jean Claude-Juncker on luvannut selvitystä asiasta.

»Tällä hetkellä uudistus on työn alla, eikä siitä välttämättä tule mitään. EU:ssa on erilaisia näkemyksiä tästä asiasta. Jäsenmaat eivät halua valvontaa, koska ne eivät halua ärsyttää ulkomaisia sijoittajia ja pystyttää esteitä investoinneille, Seaman sanoo.

Ulkopolitiikan kommenttipyyntöön vastannut komission tiedottaja kertoo, että kysymys on vahvasti komission asialistalla.

Eurooppa-neuvosto pyysi kesäkuussa komissiota »tutkimaan kolmansista maista tulevia sijoituksia strategisille sektoreille kunnioittaen samalla jäsenmaiden toimivaltaa.» Komissio aikoo esitellä konkreettisia aloitteita syksyllä.

Tällä hetkellä hajanaiset arviointikäytännöt suojaavat EU:ta ulkomaisten investointien riskeiltä heikommin kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen vastaava prosessi. Taloustieteilijä Theodore Moran yhdysvaltalaisesta Peterson Institute for International Economics -tutkimuslaitoksesta esitti alkuvuonna EU:lle Yhdysvaltojen mallia ulkomaisten investointien seulontaan.

Yhdysvalloissa kansainvälisiä sijoituksia valvoo erityinen viranomainen CFIUS (Committee on Foreign Investment in the United States). Se tulkitsee, voiko ulkomaiselle omistajalle myöntää luvan, jos kyseessä on kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeä yritys. Viranomainen tulkitsee turvallisuusriskejä melko kapeasti: se keskittyy huoltovarmuuden, tietoturvan sekä sotilaallisesti tärkeän teknologian suojelemiseen vierailta valtioilta. Kiinan lisääntyvän sijoitusinnon myötä siihenkin kohdistuu nyt paineita ottaa huomioon reiluun kilpailuun ja tasapuolisuuteen liittyviä kysymyksiä.

CFIUS on ottanut kantaa myös eurooppalaisten yhtiöiden kauppoihin silloin, kun ne ovat koskeneet Yhdysvaltojen turvallisuusintressejä. Viime vuonna se torppasi saksalaisen puolijohdevalmistaja Aixtronin myymisen kiinalaiselle sijotusrahastolle, koska Aixtronin tuotteita käytetään myös Yhdysvaltojen aseteollisuudessa. Myös Saksan viranomaiset vetivät hyväksyntänsä kaupalta tänä vuonna.

 

 

Kolmas riskitekijä Kiinan investointien kasvussa on EU:n yhtenäisyyden horjuminen. Siellä, missä kiinalaista pääomaa kaivataan kaikkein kipeimmin, valtiot saattavat livetä unionin linjasta Kiinan hyväksi.

Tästä on jo merkkejä. Kreikka ja Unkari ovat pehmentäneet EU:n puheita Kiinaa kohtaan. Kesäkuussa YK:n ihmisoikeusneuvostossa Kreikka esti EU:n julkilausuman, joka olisi moittinut ankarasti Kiinan ihmisoikeustilannetta. Aikaisemmin Kreikka ja Unkari vesittivät EU:n kannanoton Haagin kansainvälisen tuomioistuimen päätökseen Etelä-Kiinan meren aluekiistassa.

Seamanin mukaan Itä-Eurooppa ja Kreikka ovat Kiinan vaikutusvallalle otollista maaperää. Niissä Kiinan on helpompi päästä markkinoille kuin Länsi-Euroopassa, koska investoinneille ja infrastruktuurille on huutava tarve ja maat ovat sijainniltaan keskeisessä asemassa uuden silkkitien reitillä.

»Monet Itä-Euroopan maat ovat riippuvaisia joko Venäjästä tai EU:sta, eikä kummankaan suunnasta ole täyttä varmuutta. Kiinassa ne näkevät vaihtoehtoisen kumppanin», Seaman sanoo.

Kreikassa Kiinan valtion omistama rahtiyhtiö Cosco on ostanut määräävän osuuden Pireuksen satamasta, ja suunnitelmissa on liikenneyhteyksien parantaminen itäiseltä Välimereltä Itä- ja Keski-Eurooppaan. Uuden valtaväylän ensimmäinen rakennettava osa on Belgradin ja Budapestin välin nopea junayhteys, jonka rahoittaa kiinalainen Exim Bank ja rakentaa China International Railway Corp.

EU:n vaatimukset täyttävän infrahankkeen toteutus olisi arvokas lisä niiden maineeseen. Hanke on tosin joutunut komission hampaisiin, sillä viranomaiset epäilevät projektin kiertävän EU:n sääntöjä julkisten hankintojen tarjouskilpailuista.

Kiinan vaikutusvaltaa alueella lisää myös uusi 16+1-yhteistyöelin, johon kuuluvat Kiinan lisäksi yksitoista EU:n itäistä jäsenmaata sekä viisi Balkanin maata.

»Kiina voi painostaa näitä maita ja hankaloittaa EU:n asemaa, etenkin Kreikan ja Unkarin välityksellä. Kiina ei edes ole kovin tärkeä kumppani Unkarille, mutta suhteessa on potentiaalia. He haluavat houkutella kiinalaisia sijoituksia ja pitää välit kunnossa. Kiina puolestaan voi yhteistyöelimen kautta antaa vaikutelman erityisen läheisistä väleistä», Seaman sanoo.

Tarkastele grafiikkaa klikkaamalla kuvaa.

Tarkastele grafiikkaa klikkaamalla kuvaa.

Perämeren rannalla 32 hehtaaria kemiläistä maaperää odottaa parhaillaan puskutraktoreita, kaivinkoneita ja betoniautoja. Kiinalainen energiayhtiö Sunshine Kaidi osti Kemistä vuonna 2016 tontin suunniteltua biodieseljalostamoa varten yli kahden ja puolen miljoonan euron hintaan. Kemijärvelle kiinalainen pörssiyhtiö China Camc Engineering suunnittelee lähes miljardin euron sellutehdasta. Camcin takana on Kiinan valtion kokonaan omistama yhtiö Sinomach.

»Pääoman virta Kiinasta Pohjoismaihin on kasvanut lyhyessä ajassa ja investointeja tehdään eri tasolla kuin vielä muutama vuosi sitten. Vaikutukset politiikkaan tulevat myös muuttumaan. Luulen, että Pohjoismaissa käydään lähitulevaisuudessa samantapainen keskustelu kuin Saksassa ja Britanniassa», toteaa tutkija Bjørnar Sverdrup-Thygeson Norjan ulkopoliittisesta instituutista Nupista.

Kiina on kiinnostunut yhteistyöstä arktisella alueella pohjoisen meritien vuoksi. Kun ilmastonmuutos sulattaa napajäitä, Pohjois-Venäjän yli Eurooppaan saattaa aueta lähitulevaisuudessa reitti.

»Näin vastikään ensimmäisen kerran virallisen kiinalaisen kartan, jossa pohjoinen meritie oli piirretty osaksi uutta silkkitietä. Ensimmäisissä julkaistuissa kartoissa Pohjoismaat oli käytännössä jätetty kartan ulkopuolelle», Sverdrup-Thygeson sanoo.

Suomi nousi kertaheitolla Kiinan tärkeimpien eurooppalaisten sijoituskohteiden joukkoon Supercell-kaupalla. Samalla Kiina nousi yhdeksi niistä kymmenestä maasta, jotka investoivat eniten Suomeen, kertoi Finpro keväällä. Kiinalaisen rahan odotetaan tuovan työpaikkoja.

»Kiina on vasta nyt alkanut löytää Pohjoismaat. Alkuun on nähty lähinnä yritysostoja, mutta nyt on odotettavissa myös tuotannollisia investointeja», Jyrki Kallio pohtii.

Suuret projektit kuten Kemin biodiesel-jalostamo edellyttävät myös ulkopuolista rahoitusta. Kiinalaiset ovat innokkaita sijoittamaan mutta eivät ota mielellään hölmöjä riskejä.

»Tällä hetkellä tilanne Suomessa on se, että kaikkien hankkeiden kohdalla rahoituskuviot ovat edelleen auki», Kallio sanoo.

Vastikään heinäkuussa kiinalainen rahoitus-yhtiö perui aikeensa investoida 200 miljoonaa euroa biopolttoaineiden tuotantoon Mylly-koskella ja Savonlinnassa.

Kiinalaisten sijoitusten nopea kasvu on Suomelle ja EU:lle tilaisuus kehittää taloudellisia ja poliittisia suhteita nousevaan suur-valtaan. Siihen kuitenkin sisältyy myös haaste: Uhkana on teknologian ja kilpailu-kyvyn valuminen ulkomaille ja Kiinan poliittisen vaikutus-vallan kasvu taloudellisen vallan siivellä.

»Kiinalaisten sijoittajien toimeliaisuus on hurjassa kasvussa, mutta se on vielä enemmän tai vähemmän lapsenkengissä. Nyt on aika miettiä pelisääntöjä ja suuntaviivoja tulevaisuuden varalle», Kallio sanoo.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.