Skip to main content

Pakolaiset ansaitsevat parempaa

Teksti Anna-Kaisa Hiltunen

Alexander Betts & Paul Courier: Refuge. Transforming a Broken Refugee System. Allen Lane 2017, 266 s.

Teollisuusmaissa asuu noin 2,7 miljoonaa pakolaista. Kansainvälinen yhteisö auttaa heitä noin 75 miljardilla dollarilla vuodessa.

Kehittyvissä maissa asuu 14,5 miljoonaa pakolaista, joita YK:n pakolaisjärjestö auttaa. Heitä on yli viisi kertaa enemmän kuin teollisuusmaissa, mutta rahaa avustustyöhön käytetään vain murto-osa, noin viisi miljardia dollaria vuodessa.

Kansainvälinen pakolaisten suojelujärjestelmä on siis uudistettava pikimmiten, vaativat kehityskysymysten ja siirtolaisuuden huippututkijat Paul Collier ja Alexander Betts.
Pakolaisjärjestelmän ongelman ydin ovat leirit, joita kirjoittajat kutsuvat »humanitaarisiksi siiloiksi». Ne sijaitsevat syrjäseuduilla, eikä pakolaisilla ole oikeutta työntekoon tai vapaaseen liikkuvuuteen. Leireillä yritetään tyydyttää perustarpeet mutta tapetaan ihmisten yritteliäisyys ja kyky parantaa oman elämänsä edellytyksiä.

Teoriassa leirien asukkailla on mahdollisuus kiintiöpakolaisuuteen tai kotiinpaluuseen. Käytännössä alle 200 000 pakolaista sijoitettiin leireiltä teollisuusmaihin vuonna 2016. Kotimaahansa palasi tai palautettiin noin 550 000.

Niinpä ainakin puolet kehittyvien maiden pakolaisista on lähtenyt leireiltä kaupunkeihin. Ammanista, Beirutista tai Nairobista pakolaiset etsivät työtä – mutta virallisesti heillä ei ole oikeutta työntekoon. He päätyvät harmaaseen talouteen, jos sinnekään.

Jos harmaa talous ei työllistä, osa pakolaisista hakeutuu eteenpäin, vaikka henkensä kaupalla. Esimerkiksi osa Turkkiin paenneista syyrialaisista ylitti vuonna 2015 Egeanmeren päästäkseen Kreikkaan ja pohjoisemmaksi. Bettsin ja Collierin mukaan heillä ei enää ollut vaihtoehtoja. Syyrialaisperheiden säästöt oli käytetty naapurimaissa. Euroopasta perheiden nuorukaiset voisivat lähettää sukulaisilleen rahaa.

Uuden kansainvälisen suojelujärjestelmän olisi kirjoittajien mukaan taattava kaksi asiaa: pakolaisten mahdollisuudet parantaa oman elämänsä edellytyksiä heti ja päästä pois pakolaisuuden limbosta mahdollisimman pian.

Yhdeksi ratkaisuksi kirjoittajat ehdottavat erityistalousalueita, kuten Jordaniassa jo toimivaa kuningas Hussein bin Talalin aluetta. Kansainvälinen yhteisö on luvannut tukea aluetta miljardeilla. Jos yritykset onnistuvat synnyttämään sinne työpaikkoja, Jordania myöntää työluvan 200 000 syyrialaiselle. EU lupaa päästää alueen tuotteet markkinoilleen hyvin ehdoin.

Kirjoittajien mukaan kaikki voittaisivat, jos erityistalousalueet toimisivat ja pakolaisjärjestelmää onnistuttaisiin muuttamaan. Pakolaiset kerryttäisivät taitoja ja ansaitsisivat rahaa. Kun Syyrian sota joskus loppuisi, heillä olisi hyvät lähtökohdat palata kotiinsa. Toisaalta rikkaisiin maihin voisi päästä kiintiöpakolaiseksi sitä helpommin, mitä paremmin olisi ylläpitänyt työelämässä tarvittavia taitoja. Teollisuusmaat pystyisivät patoamaan hallitsematonta pakolaisuutta.

Mikään tästä ei kuitenkaan toteudu, jos teollisuusmailla ei ole poliittista tahtoa uudistuksiin. Rahaa kyllä olisi. Kehittyvien maiden pakolaisbudjetin kaksinkertaistaminen maksaisi vähemmän kuin EU:n parjattu pakolaissopimus Turkin kanssa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.