Ukrainan presidentti Petro Porošenko allekirjoitti toukokuun 16. päivänä asetuksen, joka estää pääsyn suosittuihin venäläisiin Yandex- ja Mail.ru -verkkopalveluihin sekä sosiaalisiin medioihin VKontakteen ja Odnoklassnikiin. Kolme viimeksi mainittua ovat olleet Ukrainan viiden suosituimman nettisivun joukossa. Noin 18 miljoonaa ukrainalaista käytti VKontaktea päivittäin ennen asetusta. Yandex puolestaan oli maan käytetyin hakukone.

Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU teki ratsian Yandexin toimistoille Kiovassa ja Odessassa pian tämän jälkeen, toukokuun 29. päivänä. Ratsia oli osa tutkintaa, jossa selvitetään, keräsivätkö venäläiset turvallisuuspalvelut laittomasti tietoja verkkopalvelun käyttäjistä. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä SBU puolestaan ratsasi merkittävän ukrainalaisen internet-palveluntarjoajan, Wnetin, toimiston.

VKontakte-sivullaan Porošenko viittasi Venäjän kyberhyökkäyksiin ja siihen, että »hybridisodan haasteet vaativat riittäviä toimia». Asetus sai välittömästi aikaan debatin poliittisesti jakautuneessa maassa. Moni antoi Ukrainassa tukensa päätökselle ja huomautti, että kyseisiä internet-palveluja oli käytetty venäläiseen propagandaan, niillä oli yhteyksiä venäläisiin turvallisuuspalveluihin ja että ne hyödyttivät Kremliin kytköksissä olevia yrityksiä. Harva näki asetuksen hyökkäyksenä tiedotusvälineiden vapautta vastaan tai sensuurin ja populismin muotona.

Päätös on osoitus institutionaalisista ongelmista, jotka ovat piinanneet Ukrainaa maan itsenäisyyden ensimmäisestä päivästä lähtien. Ukraina on säilyttänyt poliittisen ja taloudellisen järjestelmän, jossa kourallinen ihmisiä hallitsee taloutta, mediaa, oikeuslaitosta ja poliittisia puolueita sekä käyttää hyväkseen valtion koneistoa.

Esimerkiksi Chatham House -ajatushautomo arvioi, että oligarkit hallitsevat suurinta osaa maan talouselämästä. Entinen talousministeri Bogdan Danilišin on sanonut, että 70 prosenttia maan bruttokansantuotteesta olisi oligarkkiryhmien hallussa.

Euromaidan-vallankumous loi toiveikkuutta Ukrainassa ja muualla maailmassa. Maassa pantiin alulle lukuisia uudistuksia poliisissa, pankkisektorilla, hallinnossa, energiasektorilla ja korruptionvastaisessa työssä. Sen sijaan ongelmien juurisyihin ei puututtu.

Maassa ei ole oikeusvaltion perinteitä. Kansalaisten perusoikeuksissa, kuten omaisuuden suojassa, on suuria puutteita. Oligarkit rahoittavat poliitikkoja päästäkseen käsiksi valtion resursseihin. Vastuuttomat poliitikot taas hyötyvät oligarkeista pysyäkseen vallassa ja rikastuakseen.

Varakkaat hyötyvät suuresti yhteyksistään hallitukseen. Viime vuonna Economist-lehti arvioi politiikan ja omistusten kytköksiä seuraavassa Crony Capitalism -indeksissään, että 85,9 prosenttia Ukrainan hyvä veli -verkostojen vauraudesta on tällaista. Ulkopuolisilla ei ole pääsyä taloudelliseen ja poliittiseen valtaan.

Euromaidanin jälkeen valtaa pitänyt poliittinen eliitti on olennainen osa tätä järjestelmää. Ukrainan johtava korruptionvastainen viranomainen Artem Sytnik on todennut, että johtavat virkamiehet »varastavat yhtä paljon kuin ennen» vallankumousta. Nykyinen presidentti Porošenko ei ole mikään poikkeus, ilmenee sanomalehti Kyiv Postin tutkimuksista. Porošenko on ollut mukana poliittisessa järjestelmässä Leonid Kutšman valtakaudesta (1994–2005) lähtien ja toimi ministerinä kahteen otteeseen Viktor Janukovytšin kaudella (2010–2014).

Järjestelmä ei kuitenkaan menesty, jos kansa ei sitä siedä – vaikka vastentahtoisesti. Arvostettu World Values -kyselytutkimus paljastaa, että ukrainalaisten arvomaailmassa painottuvat »eloonjäämisarvot». Niissä korostuvat taloudellinen ja fyysinen turvallisuus vapauden kustannuksella. Samat arvot kielivät luottamuksen ja suvaitsevaisuuden puutteesta. Kansalaisten passiivisuus poliittisessa toiminnassa auttaa vallanpitäjiä pitämään nykyistä järjestelmää pystyssä.

Mediaomistuksilla on keskeinen asema poliittisessa vallankäytössä. Vuonna 2014 käynnistettiin sarja uudistuksia, joiden ensimmäisessä vaiheessa marraskuussa 2016 Ukrainan hallitus päätti yksityistää 244 julkisessa omistuksessa ollutta tiedotusvälinettä. Lisäksi parlamentti sääti tärkeitä lakeja valtio-omisteisen printtimedian uudelleenjärjestämisestä, julkisesta yleisradiotoiminnasta ja mediaomistajuuden läpinäkyvyydestä.

Lakien toimeenpano on kuitenkin ollut heikkoa. Useimpien keskeisten mediayhtiöiden omistus on edelleen rekisteröity offshore-­yrityksille.

Media on edelleen tiukasti poliittista valtaa käyttävien oligarkkiryhmien kontrollissa. 82 prosentille ukrainalaisista tv on tärkein tiedon­lähde. Vertailun vuoksi: USAID U-Media -kysely paljastaa, että 28 prosenttia vastaajista kuuntelee radiota ja 23 prosenttia lukee sanoma­lehtiä. Toimiala on hyvin keskittynyt: neljä merkittävintä tv-kanavaa hallitsee 80:tä prosenttia markkinoista ja neljä suosituinta radioasemaa 92:ta prosenttia markkinoista.

Lisäksi yhdeksän kymmenestä ukrainalaisesta tv-kanavasta on kolmen oligarkin omistuksessa. Rinat Ahmetovilla on hallussaan TRC Ukrayina -kanava, ja lisäksi monopoli televiestinnässä. Viktor Pintšuk, Ihor Kolomoiski ja Dmitro Firtaš hallitsevat jokainen kolmea kansallista tv-kanavaa.

Media palvelee varallisuuden suojelemisessa ja poliittisten näkemysten muokkaamisessa. Tässä mielessä Ukrainan tiedotusvälineiden moniäänisyys heijastelee pikemminkin taloudellisia ja poliittisia etujaan edistävien oligarkkiryhmien välisiä yhteenottoja kuin Ukrainan siirtymistä kohti demokratiaa.

Valtiolla on käytössään monia keinoja tiedotusvälineiden omistajien painostamiseksi ja sisällön sensuroimiseksi ilman viranomaispäätöstä. Valtion virastot ovat aloittaneet rikos- ja hallinnollisia selvityksiä, tutkineet toimistoja, uhanneet lakkauttaa lähetyslupia ja halvaannuttaneet kriittisen työn valtion medioissa.

Televisiokanava 1+1:n lupa kyseenalaistettiin Porošenkon ja Kolomoiskin välisen konfliktin seurauksena. Suositun poliittisen satiirin entinen juontaja Savik Šuster joutui ongelmiin työlupansa kanssa ja sai syytteet veronkierrosta vuonna 2016.

Valtio painosti voimakkaasti myös pieniä 112- ja NewsOne -televisiokanavia. Ennen kuin 112:n omistajat vaihtuivat vuonna 2016, valtion komissio aloitti tutkinnan kanavan sisällöstä ja kieltäytyi jatkamasta sen lisenssiä. Johtaja Andrei Podšipkov haki poliittista turvapaikkaa Belgiasta. NewsOnen toimituksellista sisältöä ohjaa nyt Porošenkon läheinen kumppani.

Mediaseurantaraporttien mukaan kaikesta Porošenkoa käsittelevästä uutisoinnista vain noin kahdesta kuuteen prosenttia on kriittistä. Tutkivat ohjelmat, jotka olivat suosittuja valtakunnallisilla ja alueellisilla tv-kanavilla Euromaidanin jälkeen, hävisivät tv:stä lähes täysin vuoteen 2017 mennessä.

Väkivalta on arkipäiväistynyt heikossa ja sotaa käyvässä valtiossa. Venäjän-mielisten ryhmien lisäksi Ukrainassa on hallituksen ja oligarkkien kannattajaryhmiä, jotka käyvät avoimesti esimerkiksi toimittajien ja korruptionvastaisten aktivistien tai liikeyritysten kimppuun. He parjaavat näitä epäisänmaalliseksi »viidenneksi kolonnaksi», joka työskentelee separatistien ja Venäjän pussiin.

Tällaiset »isänmaalliset» aktivistit hyökkäsivät kriittisesti Jatsenjukia ja Kansanrintama-puoluetta käsitelleen Inter-tv-kanavan tiloihin ja polttivat ne. Hyökkääjistä usealla on oletetusti yhteys sisäministeri Arsen Avakoviin, joka itse kiistää kytkökset.

Hallinnon arvostelijat joutuvat valtion laitosten, kuten turvallisuuspalvelu SBU:n, yleisen syyttäjän viraston, kansallisen korruptionvastaisen komitean ja veroviraston painostamiksi. Kesäkuun 15. päivänä SBU:n johtaja Vasil Hrytsak kutsui lausunnossaan »patriootteja» taistelemaan Ukrainan mediaan pesiytynyttä Kremlin »viidettä kolonnaa» vastaan yhteistyössä turvallisuuspalvelun kanssa.

Euromaidan osoitti, että Ukrainassa on entisten neuvostomaiden mittakaavassa ainutlaatuista kykyä kestää koettelemuksia yhteiskunnallisen muutoksen läpiviemiseksi. Janukovytšin hallinnon murennuttua vapaaehtoiset ottivat vastuun taistelussa maansa puolesta. Heitä nousi myös valtionlaitoksiin, jossa he pyrkivät viemään uudistuksia eteenpäin. Yhteiskunta ei ole kuitenkaan vahvistunut riittävästi torjuakseen vanhan järjestyksen paluun sekä poliittisen ja taloudellisen vallan rajaamisen harvoille ja valituille.

Vuoteen 2017 mennessä presidentti Porošenko on haalinut käsiinsä huomattavan osan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallasta sekä mediasta. Uudistukset ovat pysähtyneet – tai tarkemmin sanottuna uudistushenkinen puhe on korvattu Venäjän-vastaisella populismilla ja tekoisänmaallisuudella.

Valko-Venäjällä, Venäjällä ja Ukrainassa arvostettu toimittaja Pavel Šeremet murhattiin Kiovassa vuosi sitten. Murha oli luultavasti kosto hänen tutkimuksistaan, jotka kohdistuivat Ukrainan »patrioottisiin komentajiin». Hän todennäköisesti pitäisi Ukrainan viimeaikaista kehitystä hyvin surullisena ja ironisena.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelmassa.