Skip to main content

Kirja: Antroposeenin mukaan ihminen on planetaarinen tuholainen

Teksti Juha Mäkinen

Teknologian avulla ihmislaji muokkaa koko planeettansa ennennäkemättömällä tavalla. Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, pitäisikö ihmisen vaikutus tunnustaa myös geologisten aikakausien nimissä nimeämällä oma aikamme antro­poseeniksi, ihmisen aikakaudeksi.

Monet aiemmat tieteelliset maailmankuvan murrokset, kuten aurinkokeskisen maailmankuvan omaksuminen tai evoluution periaatteiden selvittäminen, ovat pudottaneet ihmistä jalustaltaan: emme olekaan enää luomakunnan kruunuja, vaan vähän muita fiksumpia apinoita erään galaksin syrjäkulmilla.

Antroposeeni sen sijaan korostaa ihmisen merkitystä, mutta ei ollenkaan ylevässä mielessä. Meistä on tullut planetaarinen tuholainen, potentiaaliselta tuhovoimaltamme samaa luokkaa kuin Jukatanin niemimaalle 65 miljoonaa vuotta sitten törmännyt asteroidi.

Akateemisissa piireissä on väännetty paljon kättä sen ympärillä, milloin antroposeenin voidaan katsoa alkaneen. Vaihtoehdoiksi on esitetty muiden muassa teollistumisen vauhdikasta vaihetta 1800-luvulla tai ensimmäistä ydinkoetta vuonna 1945. Ydinräjäytysten laskeumat ovat jättäneet planeetan maaperään pitkäikäisen vaikkakaan ei täysin pysyvän jäljen.

Geotieteitä tutkivat brittiprofessorit Simon L. Lewis ja Mark A. Maslin katsovat antroposeenin alkupisteeksi vuoden 1610. Perusteena on, että tuolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli viime jääkauden jälkeen alimmalla tasollaan – ihmisen toiminnan vuoksi. Eurooppalaiset valloittajat toivat Amerikan mantereille mukanaan isorokon, minkä seurauksena väestöt romahtivat. Tämän jälkeen laajat viljelysmaat metsittyivät, ja metsien kasvu sitoi hiilidioksidia. Seurauksena oli »pienenä jääkautena» tunnettu viileä kausi.

Antroposeenin alun ajoitus on kiehtova pähkinä, mutta olennaista on tietenkin se, osaako ihmiskunta kääntää kelkkaansa. Kirjoittajien mukaan business-as-usual on kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto: keskipitkällä aikavälillä vaihtoehtoina on joko sivilisaation romahdus tai hallittu siirtymä uudenlaiseen elämänmuotoon, jossa on päästy irti fossiilienergiasta ja luonnonvarojen kestämättömästä käytöstä.

Antroposeeniä ei ole ainakaan toistaiseksi hyväksytty viralliseksi geologisen epookin nimeksi, vaan elämme edelleen holoseeniksi nimettyä aikaa, joka alkoi viimeisimmän jääkauden päätyttyä noin 11 500 vuotta sitten. Antroposeeni-käsitteen voima on kuitenkin siinä, että se auttaa hahmottamaan muutosten kokonaisvaltaisuutta. Vaikka jo esihistoriallinen ihminen aiheutti sukupuuttoja ja paikallisia ympäristökatastrofeja, nykyinen muutos on tuhovoimaltaan laajempi ja nopeampi.

Toisaalta asiaa on käsitteellistetty myös toisesta näkökulmasta. Yhdysvaltalainen sosiologian professori Jason W. Moore on ehdottanut, että aikakauttamme määrittävä tekijä ei ole varsinaisesti ihminen, anthropos, vaan vallitseva talousjärjestelmä. Moore onkin rummuttanut sen puolesta, että elämme kapitaloseenin aikaa.

Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.

Simon L. Lewis & Mark A. Maslin: The Human Planet. How We Created the Anthropocene. Yale University Press 2018, 465 s.