Skip to main content

Yhteys todellisuuteen

Alexis Stenfors hävisi pankkisaleissa lähes puoli miljardia ennen kuin havahtui.

Teksti Joonas Pörsti

Kuvat LAURA MYLLYMÄKI/UP

Seuraava finanssikriisi voi olla koneiden aikaansaannosta, sanoo treidaajasta tutkijaksi siirtynyt Alexis Stenfors.

Seuraava finanssikriisi voi olla koneiden aikaansaannosta, sanoo treidaajasta tutkijaksi siirtynyt Alexis Stenfors.

Kokkolassa kasvanut Alexis Stenfors teki näyttävän uran kansainvälisissä investointipankeissa. Viime vuosikymmenen finans­sikriisin keskellä hän työsken­teli Merrill Lynchin treidaajana Lontoon Cityssa. Stenfors osti ja myi työkseen biljoonien eurojen arvosta liboriin ja muihin viitekorkoihin sidot­tuja johdannaisia, jotka ovat rahoitusjärjestelmän keskiössä.

Ura päättyi helmikuussa 2009, kun Stenfors soitti esimiehelleen lomamatkaltaan Intiasta. Hän tunnusti vää­ristelleensä salkkunsa arvoa peitelläkseen 465 miljoonan euron tappioita, jotka hän oli aiheuttanut työnantajal­leen. Tappiot olivat seurausta jättimäisistä riskeistä, joita Stenfors oli ottanut. Hän ei silti ollut tehnyt mitään laitonta.

Kirjassaan hän purkaa pankkialan ongelmia, kuten korkojen manipulointia ennen 2000-luvun finanssikriisiä.

Otettiinko Merrill Lynchissa enemmän riskejä kuin muissa investointipankeissa?

Treidaajat tiesivät, että suuret investointipankit olivat muita valmiimpia riskeihin. Merrill Lynchissa kaikki ylimmät joh­tajat olivat entisiä treidaajia ja tottuneita riskinottoon. Ympä­ristö kannusti siihen aggres­siivisesti. Yleensä treidaajalle asetetaan jonkinlainen rahal­linen katto. Jos sääntöjä oli, ne eivät tavoittaneet minua. Minulle ei asetettu minkäänlai­sia rajoja.

Mikä oli oma osuutesi Merrill Lynchin kaatumiseen?

Oma kaupankäyntini ei liit­tynyt heikkolaatuisiin subpri­me-luottoihin, joihin investoin­tipankit varsinaisesti kaatuivat. Itse asiassa löin sijoituksillani vetoa kriisin puhkeamisen puolesta kesästä 2007 alkaen. Kun investointipankki Lehman Brothers meni konkurssiin syyskuussa 2008, melkein kaikki muut hävisivät rahaa, mutta kaupankäyntipäivä oli minulle kaikkien aikojen paras. Sijoituspositioni oli täydellinen.

Aloin tehdä tappioita vasta, kun keskuspankit alkoivat syöttää finanssijärjestelmään rahaa 2009 ja talous kään­tyi nousuun. Siitä oli hyötyä muulle taloudelle mutta haittaa minulle. En osannut arvioida tilannetta uudelleen. Uskoin treidaajana niin pakko­mielteisesti omaan näkemyk­seeni.

Kirjoitat kirjassasi, että »otteeni todellisuudesta oli irronnut täydellisesti treidaajavuosieni aikana». Miksi?

Työ hallitsi elämää niin täysin, etten ennättänyt lukemaan lehtiä tai kuuntelemaan polii­tikoiden puheita. Treidaajana keskityin vain numeroihin, siihen mitä markkinoilla tapah­tuu, miten muut sijoittajat reagoivat ja kuinka peloissaan he ovat sijoitustensa puolesta.

En enää hahmottanut, kuinka vakava talouskriisi yhteiskunnassa oli meneillään. Oli minulle suuri šokki oivaltaa, kuinka pihalla olin tilanteesta kaupankäyntisalien ulkopuo­lella. Tuohon aikaan en edes pitänyt häviämiäni summia suurina.

Miltä rahoitusmarkkinoiden sääntely näyttää nykyisin?

Yhdysvalloissa suhtaudutaan sääntelyyn nykyisin hyvin vakavasti. Eurooppa on seu­rannut jäljessä. Treidaaja voi esimerkiksi yrittää aiheuttaa paniikin ja manipuloida mark­kinoita valekaupalla (spoofing) asettamalla myyntiin paljon rahoitustuotteita, jolloin niiden hinta painuu alemmas. Tästä on jaettu alkuvuonna Yhdys­valloissa useita tuomioita.

Suosittelen näitä

  1. Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2011) Juokseminen tarjoaa oivallisen tavan olla itseni kanssa ja nähdä paikat uudessa valossa. Kirja vangitsee tuon tunteen.
  2. William Cronon: Nature’s Metropolis: Chicago and the Great West (1991)Kiehtova eepos rahoitusmarkkinoiden ja talouden kehityksestä. Se kannattaa lukea, oli sitten kiinnostunut 1980-luvun Lontoosta tai Kiinan teknologiateollisuudesta.
  3. Robert Harris: Upseeri ja vakooja (2014) Menen kananlihalle lukiessani 1800-luvun lopun Dreyfusin tapauksesta kertovaa romaania, jossa rahoituskuviot, salaliittoteoriat ja syyllisyyden teema sekoittuvat.

Sääntelyn kehittymisestä huolimatta ihmisillä on silti edelleen hyvät syyt epäillä pankkien toimintaa. Pankkien on helppo manipuloida ihmisiä ostamaan tuotteita, joita he eivät ymmärrä.

Osallistuin kerran myynti­matkalle Osloon ennen subpri­me-kriisin [asuntomarkkinoi­den lainakriisin] alkua. Pankin myyntitiimi oli innokas myy­mään subprime-johdannaisia. Minut oli komennettu lontoo­laisena treidaajana mukaan tuomaan kaupankäyntiin uskottavuutta. Niin myyjistä kuin asiakkaista saattoi nähdä, että heidän mielenkiintonsa ei riittänyt johdannaisten yksityiskohtiin.

Miltä seuraava talouskriisi voisi näyttää?

Kun kaupankäynti siirtyy yhä enemmän ihmisiltä algorit­meille, se voi päättyä huonosti. Koneet hoitavat Lontoossa jo yli puolet osakekaupasta, Tokiossa 70 prosenttia. Mark­kinoiden sääntelyssä pitäisi kiinnittää tähän nykyistä enemmän huomiota. Valuut­tamarkkinoiden sääntely on tosin hyvin hankalaa, koska ei ole yhtä globaalia keskuspankkia, vaan useita.

Toki koneilla on etunsa. Ihmiset ovat niihin verrattuna hyvin hitaita. Koneet ovat tunteettomia ja niillä on hyvä muisti. Treidaajat tarvitsevat itseluottamusta, mutta heillä on taipumus olla liian itsevar­moja.

Alexis Stenfors: Riskitekijä – Pankkimaailman pimeä puoli. Vastapaino 2018, 261 s.