Skip to main content

Yhdysvaltojen kokoinen aukko

Suomen kaltaiset pienet valtiot voivat nostaa tavoitteitaan esiin ja hyötyä maailmanjärjestössä myllertävistä voimasuhteiden muutoksista.

Keväällä 2011 New Yorkin 51. ja 2. katujen kulmassa, YK:n päämajan naapurissa sijaitsevassa hotellissa kynä sauhuaa. Kolumbialainen virkanainen päivittää ideaansa guatemalalaiselta ja singa­porelaiselta työkavereiltaan saamansa palautteen avulla. Se kannattaa, sillä päivityksen ja kansainvälisten neuvotte­luiden kautta ideasta syntyy YK:n jäsenvaltioiden 2015 hyväksymä maailmanlaajuinen Agenda 2030 -kehitysohjelma.

Kolumbialaisesta ideasta jalostunut kehitysohjelma on esimerkki maailmanjärjestössä puhaltavien uusien vaikuttajien tuulista. Maailmanpolitiikan voimasuhteiden muutokset heijastuvat YK:n toimintaan. Muutoksia näkyy YK:n eri pilareissa, joita ovat rauha ja turvallisuus, ihmisoikeudet sekä kehitys.

Yhdysvaltojen asema maailman tärkeimpänä vaikut­tajana heikentyy. YK:ssa maa vetäytyy. Sen hallinto ei koe YK:n toimivan tehokkaasti ja suosii monenvälisen diploma­tian sijaan pienempien piirien diplomatiaa. Yhdysvallat lopet­taa väestörahasto UNFPA:n rahoituksen, vähentää pales­tiinalaispakolaisten apujärjestö UNRWA:n rahoitusta sekä vetäytyy kulttuuri-, tiede- ja koulutusrahasto Unescosta ja Pariisin ilmastosopimuksesta.

Vetäytyminen jättää YK:n toimintaan loven. Muiden län­simaiden sekä Kiinan ja Kolum­bian kaltaisten nousevien valtojen odotetaan täyttävän aukkoa. Nousevat vallat ovat jo pitkään halunneet enemmän sananvaltaa maailmanjärjes­tössä, jonka rakenteet perus­tuvat toisen maailmansodan jälkeiseen asetelmaan. Kiina on kiilannut Yhdysvaltain rinnalle suurimmaksi rahoittajaksi ja ollut esillä muun muassa ilmastokysymyksissä. Samalla se ajaa Venäjän kanssa vähen­nyksiä ihmisoikeuskysymys­ten valvontaan sekä virkojen rahoitukseen.

Myös yksityissektorin, järjestöjen ja säätiöiden odotetaan täyttävän lovea. Toisin kuin sitä edeltäneet YK:n vuosituhattavoitteet, Agenda 2030 jopa peräänkuu­luttaa niitä lisäämään yhteis­työtään YK:n ja valtioiden kanssa. Ne otettiin jo ohjel­man neuvotteluissa aiempaa avoimemmin mukaan samaan pöytään valtioiden kanssa.

YK:ta ravistelee myös sisäi­nen muutosohjelma. Maail­manjärjestön johdossa 2017 aloittanut António Guterres päivittää YK:n kykyä vastata voimasuhteiden muutoksiin ja uudenlaisiin terrorismin kaltaisiin haasteisiin. Kehi­tyspilaria muutetaan Agenda 2030:n mukaiseksi, poliittisia ja rauhan toimintoja yhte­näistetään ja hallintotapoja päivitetään.

Guterres ja jäsenvaltiot eivät kuitenkaan onnistune päivittämään toisen maail­mansodan voittajavaltioiden vetämää turvallisuusneuvos­toa, joka käyttää järjestössä suurinta valtaa. Sen pysyvät jäsenet eivät halua luopua etuoikeuksistaan.

Nousevat vallat ovat tulleet ideoineen jäädäkseen yk:n avainpaikoille.

YK:n muutokset vaikuttavat Suomeen ja maan mahdol­lisuuksiin saavuttaa siellä tavoitteitaan. Maailman­järjestö on pienelle valtiolle välttämätön kansainvälisen yhteistyön ja ulkopolitiikan foorumi. YK:ssa pienet maat pääsevät suurvaltojen kanssa pöytiin, joissa kansainväli­sen järjestelmän säännöistä sovitaan. Suomi vaikuttaa erityisesti EU:n ja Pohjoismaiden ryhmässä sekä asian­tuntijatehtävien täytön kautta. Nyt suomalaisia on johto- ja luottamustehtävissä esimer­kiksi UNFPA:ssa ja Unescossa.

Pienten maiden mahdol­lisuudet osallistua päätöksiin suurvaltojen kanssa vaihte­levat nousevien valtojen sekä ei-valtiollisten toimijoiden kir­javien intressien keskellä. Yksi­tyinen rahoitus myös testaa järjestelmää ja mahdollisesti ylläpitää eriarvoisuutta sekä heikentää monenvälisyyttä. Lisäksi turvallisuusneuvos­ton kyvyttömyys esimerkiksi Syyrian tilanteessa heijastuu Suomeenkin pakolaisuutena ja terrorismin uhkana.

Toisaalta muutokset voivat hyödyttää Suomea. Suomalai­set saattavat jatkossa sijoittua YK:ssa tehtäviin, joissa voi paremmin edistää kotimaan kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tästä on hyötyä, sillä ideat, joita YK:n työntekijät nostavat esiin, voivat päätyä kansainvälisiksi prioriteeteiksi, kuten kävi kolumbialaisen virkanaisen idealle. Suomi voi myös edistää tavoitteitaan esi­merkiksi Latinalaisen Amerikan nousevien valtioiden kanssa, sillä ne jakavat samoja arvoja muun muassa työn ja luonnon osalta.

Suomi voi jatkossa ajaa YK:ssa paremmin tavoitteitaan myös yksityissektorin avulla. Suomalaiset yritykset voivat hakeutua julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin hankkeisiin, jotka nousevat YK:ssa Agenda 2030:n myötä aiempaa tär­keämpään asemaan.

Esimerkiksi Suomessa­kin työllistävä ABB auttaa YK-hankkeessa nousevia valtoja toteuttamaan energia­politiikkaa. Hankkeissa toi­miminen voi myös hyödyttää suomalaisten yritysten osal­listumista miljardien eurojen markkinoihin, jotka YK yhtenä maailman suurimpana tavaroi­den ja palveluiden hankkijana tarjoaa.

Nousevat vallat ovat tulleet ideoineen jäädäkseen YK:n avainpaikoille. On vain ajan kysymys, milloin YK:n voi­masuhteet alkavat heijastaa nykyistä maailmanjärjestystä. Toisen maailmansodan jäl­keen Saksalta ja Japanilta kului vuosia nousta YK:ssa vaikut­tavaan asemaan, eivätkä ne edelleenkään ole tasavertaisia sodan voittajavaltojen, kuten Britannian ja Ranskan kanssa. Suomen kaltaisten pienten valtioiden kannattaa siis olla valppaana ollakseen muutok­sen aallonharjalla.