Vakaudentuojat

Euroopan investointipankin viestintäjohtaja Matteo Maggiore (vas.), pääjohtaja Werner Hoyer, pääsihteeri Marjut Santoni ja Euroopan investointirahaston varatoimitusjohtaja Roger Havenith esittelivät investointipankkiryhmän tulosta tammikuussa 2017.

Kun sain ajokortin, isäni opetti minua vaihtamaan auton renkaan. Isä sanoi, että jos jäisin tielle pimeässä enkä osaisi vaihtaa rikkinäistä ren­gasta, en säästyisi pakkaselta yhtään paremmin sen vuoksi, että olen nainen.

Olimme sitten jänismetsällä tai pilkki­mässä, minua kohdeltiin samalla tavalla kuin veljiäni. Näin meillä kotona Karjalohjalla oli aina toimittu. Vanhempani eivät voineet tie­tää, minne elämä minut kuljettaisi. Silti he antoivat hyvät työkalut uralleni rahoitusalalla ja Euroopan unionin toimielimissä.

Kun tulin valituksi ensimmäisenä naisena pääsihteerin tehtävään EU-maiden yhteiseen rahoituslaitokseen ja maailman suurimpaan luotonantajaan Euroopan investointipankkiin (EIP), olen miettinyt ominaisuuksia, jotka ovat auttaneet minua pääsemään tänne. Monet niistä liittyvät kasvatukseeni ja koulunkäyn­tiini naisena Suomessa.

Kun nuorena asiantuntijana muutin ulko­maille, pakkasin mukaani tiettyjä asenteita, joista on ollut paljon hyötyä Euroopan komis­sion ja EIP:n kansainvälisessä ympäristössä. Juuri nyt ilmassa on innostavia muutoksen mahdollisuuksia: EU:n toimielimet vastaavat yhteiskunnan vaatimuksiin, ja #metoo-kam­panja on nostanut sukupuolten tasa-arvon aiempaa lähempään tarkasteluun.

Naisten yhdenvertaisuus työpaikoilla on tär­keää liiketoiminnan kannalta. Suomalainen Elina Kamenitzer vastaa EIP:n yritysrahoi­tuksesta Saksassa. Hänen mukaansa jaosto ei toimisi läheskään niin tehokkaasti, jos kaikki rahoitusasiantuntijat olisivat saksalaisia mie­hiä, joilla on kaksi lasta ja Audi. Elinan mielestä erilaisuus tuo mukanaan uusia näkökulmia ja tuoreita ideoita. Se pitää yllä luovaa dialogia, joka on olennaista tämän päivän liikemaailmassa.

Naisten ja miesten yhdenvertaiseen kohte­luun on toki olemassa selkeät moraaliset syyt – jopa niin selkeät, että en katso tarpeelliseksi puhua niistä enempää. Tilastot vahvistavat yhdenvertaisuuden taloudellisen merkityksen.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa todetaan, että ne pankit, joissa oli naisia joh­totehtävissä, toimivat vakaammin ja niillä oli vähemmän järjestämättömiä lainoja, kuin ne pankit, joissa naisia ei johdossa ollut. Tämä ei tarkoita, että naiset olisivat pankinjohta­jina miehiä etevämpiä. Tulos osoittaa, että jos kaikki katsovat asiaa samasta näkökulmasta, monia mahdollisuuksia jää huomaamatta. Siksi olen erityisen tyytyväinen päästessäni

ensimmäisenä naisena merkittävään tehtä­vään EIP:ssä. Tutkimukset osoittavat, että nai­set hakeutuvat helposti sinne, missä jo ennes­tään työskentelee naisia.

Sukupuolten tasa-arvo vaikuttaa myöntei­sesti bruttokansantuotteen kasvuun, työllisyy­teen, tuottavuuteen ja kilpailukykyyn. Se edis­tää sosiaalista osallisuutta ja parantaa elämän­laatua sekä sukupolvellemme että seuraavalle. Tasavertaisuus varmistaa sen, että toimielimet edustavat kaikkia ja heijastavat väestöä, jonka hyväksi ne työskentelevät.

Pelkästään EU:ssa sukupuolten tasa-arvoon panostaminen johtaisi Eurofoundin tutkimuk­sen mukaan arviolta 6–9 prosentin bruttokan­santuotteen kasvuun asukasta kohti vuoteen 2050 mennessä. Sen sijaan naisten miehiä heikompi työllisyys aiheuttaa vuosittain mil­jardien kustannukset. Vuonna 2013 se maksoi yhteiskunnalle 370 miljardia euroa, mikä on lähes kolme prosenttia unionin bruttokansan­tuotteesta. Tämä on Euroopalle makrotason ongelma. Minulle se on myös henkilökohtai­nen haaste.

Kun 19-vuotiaana lähdin opiskelemaan Sak­saan, huomasin ensimmäistä kertaa, miten eri tavoin naisia kohdellaan työelämässä. Sain työpaikan Leipzigistä Dresdner Bankista. Itä-Saksan kommunistihallinto oli saanut aikaan vahinkoa, mutta se oli myös juurrutta­nut ihmisiin uskon miesten ja naisten yhdenvertaisuuteen.

Elin inspiroivia vuosia. Työskentelin nuo­rille naisille suunnatuissa koulutusohjelmissa, joissa naisten työpanosta todella arvostettiin. Toisaalta kohtasin pankkimaailmassa myös machomiehiä. Huomasin, että itäsaksalais­ten naisten tasa-arvo ei näkynyt Länsi-Saksan puolella, ja se heijastui usein länsisaksalaisten miesten asenteisiin.

Olin kasvanut perheessäni siinä uskossa, että voisin tehdä mitä vain halusin. En kokenut sukupuoltani rajoitukseksi, eikä minun tarvin­nut hillitä käytöstäni, jotta tulisin hyväksytyksi miesten keskuudessa. Vuosien varrella olen huomannut, että jotkut naiset muuttavat käyt­täytymistään niin, etteivät miehet kokisi heitä liian uhkaaviksi tai dominoiviksi. He saatta­vat puhua tavallista hiljaisemmalla äänellä tai lopettaa puhumisen, kun miehet keskeyttävät heidät kokouksissa.

Minulle ei tapahdu niin, eikä muille EIP:n suomalaisnaisille. Hekin ovat panneet merkille saman ilmiön – esimerkiksi pääomamarkkina­johtajamme Eila Kreivi, joka on erittäin vahva ja suorapuheinen nainen. Esimies sanoi kerran Eilalle, ettei hänen pitäisi hakea tiettyä teh­tävää, koska muuten sillä pankin toimialalla olisi pelkästään naisia. Eila vastasi siihen, että hänen toimialallaan oli aina ollut pelkästään miehiä, eikä sitä ollut nähty ongelmaksi. Esi­mies hiljeni.

Myös suomalaistaustastamme voi olla hyö­tyä. Suomalaisia ei ole paljon EU:n suurissa organisaatioissa, ei miehiä eikä naisia, joten muutamat määrätietoiset naiset nähdään usein luonteikkaina ja rehellisinä. Jos meitä olisi enemmän, voisi syntyä vastareaktio.

Sukupuolten yhdenvertaisuus EU:n toimi­elimissä on edistynyt huomattavasti niinä kahtena vuosikymmenenä, joiden aikana olen työskennellyt Euroopan komissiossa ja pk-yritysten rahoitukseen erikoistuneessa EIP:n tytäryhtiössä Euroopan investointirahastossa. Kehitys heijastaa yhteiskunnan ja liike-elämän laajempia muutoksia, mutta vielä emme ole päässeet tarpeeksi pitkälle.

Tulin komissioon heti Suomen liityttyä unioniin vuonna 1995, samaan aikaan Ruotsin ja Itävallan kanssa. Kolme maata ovat saaneet EU:ssa aikaan kokoonsa nähden merkittäviä

Olin kasvanut perheessäni siinä uskossa, että voisin tehdä mitä vain halusin.

muutoksia. Ensinnäkin ajoimme EU:n toimielinten päivittäisen työkielen vaihtoa rans­kasta englantiin. Toiseksi monet meistä koki­vat komission työjärjestelyt vanhanaikaisiksi ja miespuolisille työntekijöille suunnitelluiksi.

Mahdollisuudet etätyöhön, äitiyslomiin ja osa-aikaiseen työntekoon olivat hyvin rajal­liset. Olin mukana rakentamassa komissioon naisten verkostoa. Ensimmäisessä kokouk­sessa ripustimme oveen kyltin, jossa luki »Vain naisille».

Jouduimme taistelemaan kovasti, mutta lopulta saimme aikaan merkittäviä muu­toksia naisten hyväksi. Yksi niistä oli sääntö, ettei kokouksia saanut aloittaa aamulla ennen puolta kymmentä tai illalla puoli kuuden jäl­keen. Tämä oli naisille tärkeää, sillä lasten hakeminen päivähoidosta jäi yleensä heidän tehtäväkseen. Muutos toi samalla parannusta myös miesten perhe-elämään. Verkostoomme liittyi naisia muistakin EU:n toimielimistä, kuten Eurostatista ja julkaisutoimistosta.

Silloin EIP ei ollut mukana toiminnassa. Vasta vuonna 2014 pankkiin perustettiin epä­virallinen naisten verkosto, ConnectedWomen. Varsinaiset perustajat olivat Italiasta ja Irlan­nista, mutta he kääntyivät suomalaisnaisten puoleen saadakseen toiminnalleen tukea pan­kin johdosta.

Tukea naiset myös tarvitsivat. Pankissa muutamat ihmiset kyseenalaistivat ryhmän toiminnan oikeutuksen sillä perusteella, ettei ketään pitäisi sulkea ulkopuolelle valitsemalla jäseniksi vain naisia – aivan kuin naiset olisivat voineet valita sukupuolensa. Asiasta käynnis­tettiin tutkinta sen selvittämiseksi, oliko pan­kin menettelysääntöjä rikottu.

Pankin kunniaksi ConnectedWomen sai jat­kaa, joskaan sille ei ole annettu virallista tukea. Nykyään verkostoon kuuluu 600 EIP:ssä työs­kentelevää naista, ja se järjestää mentorointi- ja keskustelutilaisuuksia.

Monimuotoisuuspolitiikan tarve oli ilmei­nen tullessani pankkiin vuonna 2015. Aloi­timme sukupuolten yhdenvertaisuutta edis­tävän luotonantopolitiikan, jonka mukaan EIP:ltä rahoitusta saavien yritysten ja laitos­ten piti varmistaa, että niiden investoinnit ja hankkeet suojaavat naisten oikeuksia ja vaikut­tavat myönteisesti naisten elämään.

Sen sijaan EIP:n sisällä sukupuolten tasa-arvo ei ollut mainittavasti edistynyt. Organi­saation alemmilla portailla oli paljon naisia. Suorittavan työn tekijät olivat – ja ovat edelleen – pääasiassa naisia, kun taas johtotehtävissä 54 henkilöstä vain 18 on naisia.

Suhdeluku ei ole viime vuosina juuri muut­tunut. Pankin 12 osastosta vain yhden joh­dossa oli nainen ennen kuin itse otin uuden tehtäväni vastaan maaliskuussa. Monimuo­toisuusstrategian tavoitteena on, että 33 pro­senttia ylimmistä johtajista olisi naisia vuo­teen 2021 mennessä. EIP:n hallitukseen kuuluu yhdeksän jäsentä, jotka ovat jäsenvaltioiden nimeämiä eivätkä pankin sisältä valittuja. Tällä hetkellä kaikki hallituksen jäsenet eli pankin varapääjohtajat ovat miehiä. Toivomme kovasti, että uusia varapääjohtajia nimittäes­sään jäsenvaltiot ottaisivat huomioon pätevät ja osaavat naiset, jotta saisimme lisää moni­muotoisuutta myös hallintomme korkeim­malle tasolle.

Pankin ja koko EU:n on selvittävä aikamme populistisen politiikan ja yleisen kuohunnan keskellä. Kuten IMF:n tutkimus osoittaa, naiset tuovat vakautta pankin hallintoon.

Vakautta Euroopassa ja muualla maailmassa nyt todella tarvitaan. Siihen päästään työpai­koilla parhaiten, kun arvioimme työntekijöi­den suoriutumista entistä useammin ja rehel­lisemmin. Kaikille on oltava selvää, mitä EU:n toimielimissä työskenteleviltä odotetaan. Niin sekä miehet että naiset voivat antaa parhaan työpanoksensa, tuntea saavansa arvostusta osaamiselleen ja olla tyytyväisinä mukana rakentamassa tulevaisuutta, jossa heidän tyt­tärillään on samat mahdollisuudet kuin pojilla.

Yksi tärkeimmistä tehtävistäni on varmis­taa, että työntekijämme saavat tarvittavan koulutuksen uransa edistämiseen sukupuo­lesta riippumatta. Siihen voi liittyä vaikka auton renkaiden vaihtaminen.

Kirjoittaja on Euroopan investointipankin pääsihteeri.