Skip to main content

Paluu Lähi-itään

Venäjä on onnistunut tekemään Persianlahdesta vipuvarren suurille tavoitteilleen.

Teksti Wolfgang Mühlberger & Marco Siddi

Kuvat JURI KADOBNOV/AFP/LEHTIKUVA

Saudi-Arabian kuningas Salman bin Abdelaziz historiallisella valtiovierailulla Moskovassa lokakuussa 2017.

Saudi-Arabian kuningas Salman bin Abdelaziz historiallisella valtiovierailulla Moskovassa lokakuussa 2017.

Egyptistä on tullut Venäjän tärkein stra­teginen kumppani arabimaissa», totesi Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu vuonna 2016. Vaikka lausunnon voi tulkita liioitteluksi, Moskovan ja Kairon suhteet paranivat merkittävästi sen jälkeen, kun Abdel Fattah al-Sisi nousi Egyp­tissä valtaan vuonna 2013.

Kahdenväliset suhteet ovat parantuneet osin siksi, että maat suhtautuvat samalla tavalla Syyrian kriisiin. Kumpikin haluaa estää Syyrian hallinnon kaatamisen ja toimii jihadis­mia vastaan. Maat katsovat, että näin voidaan turvata alueen vakautta.

Siinä missä Yhdysvaltain presidentti Barack Obama jäädytti aseiden toimituksen Kairoon vuoden 2013 sotilaallisen vallankaap­pauksen jälkeen, Venäjä päätti toimittaa Egyp­tiin aseita 3,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta syyskuussa 2014. Muutaman kuukau­den kuluttua sopimuksen solmimisesta Venä­jän presidentti Vladimir Putin teki Kairoon kaksipäiväisen korkean tason vierailun. Hänen seuranaan oli venäläisten liikemiesten dele­gaatio. Vierailun tavoitteena oli parantaa kau­pallisia suhteita erityisesti energiasektorilla.

Venäjä ja Egypti järjestivät vuosina 2015–2017 myös useita yhteisiä sotaharjoituksia. Uudenlainen yhteistyö hyödyntää neuvosto­aikaisia siteitä. Toisaalta Egypti saa edelleen sotilaallista apua Yhdysvalloilta noin 1,6 mil­jardin dollarin arvosta vuosittain. Avustuksesta sovittiin vuonna 1979 Camp Davidin rauhassa.

Lähentymällä Egyptin kanssa Venäjä raken­taa strategista kumppanuutta keskeisten sunnimaiden kanssa. Samalla Kreml solmii siteitä myös šiiavaltaisen Iranin, Hizbollahin ja Syyrian alaviittihallinnon muodostaman koa­lition kanssa. Venäjän käytös ilmentää maan pragmaattista, epäideologista suhtautumista geopolitiikkaan. Venäjä ei halua tulla yhdiste­tyksi minkään tietyn suuntauksen edustajiin. Näin Venäjä voi ylläpitää toimivia diplomaat­tisia ja taloudellisia suhteita moniin alueen toimijoihin Turkista Israeliin ja Iranista Per­sianlahden maihin.

Venäjä harjoittaa alueella aktiivista dip­lomatiaa arabiaa puhuvine lähettiläineen ja korkean tason kokouksineen. Yhdysvallat sen sijaan ei ole nimennyt Persianlahden alueelle montaa suurlähettilästä, ei edes keskeiseen liittolaismaahansa Saudi-Arabiaan.

Venäläinen diplomatia hyötyy strategisesti siitä, että Venäjä ei piittaa ihmisoikeuksista tai demokratiasta. Monet Lähi-idän johtajat pitävät lännen ihmisoikeus- ja demokratiavaatimuksia hankalina. Alueen poliittinen eliitti näkee Putinin luotettavana ja vahvana johtajana. Hänellä on johdonmukainen vasta­vallankumouksellinen linjansa, jonka nähdään luovan vakautta.

Lähi-itä on osa Venäjän laajaa strategiaa moni­napaisen maailmanjärjestyksen rakentami­seksi. Intensiivisen diplomatian lisäksi Venäjä on puuttunut sotilaallisesti Syyrian tilantee­seen sekä epäsuorasti Libyan tilanteeseen. Venäjä on kuitenkin tietoinen rajoitteistaan eikä halua Yhdysvaltojen paikalle alueelli­seksi hegemoniksi. Sen sijaan maa tavoittelee yhdenvertaista asemaa Washingtonin kanssa. Moskova on jo kyennyt tekemään alueesta vipuvarren suuremmille tavoitteilleen.

Venäjän ulkopoliittiset tavoitteet sisältävät myös taloudellisen ja sisäpoliittisen ulottuvuu­den. Läheinen yhteistyö suurimpien energiantuottajamaiden kanssa Persianlahdella on Venäjän strategian mukaista, sillä öljyn ja kaasun hinnan suhteellinen vakaus on tärkeää maan taloudelle. Siksi Venäjä panostaa pal­jon suhteiden parantamiseen Saudi-Arabian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Qatarin kanssa. Energian tuotantoa on sen tuloksena rajoitettu ja öljyn hinta vakautunut.

Venäjälle on tärkeää houkutella investoin­teja Persianlahden maista erityisesti lännen pakotteiden vuoksi. Vuonna 2016 Qatarin val­tiollinen investointirahasto QIA osti lähes vii­denneksen osuuden Venäjän energiäjätti Ros­neftista. Lisäksi QIA aloitti neuvottelut venä­läisen yksityisen energiayrityksen Novatekin osakkeiden ostamisesta. Saudiyritykset ovat puolestaan osoittaneet kiinnostusta kehittää venäläisen nesteytetyn maakaasun tuotantoa arktisella alueella.

Kreml tarjoaa myös ydinvoimayhteistyötä. Hiljattain Venäjä on solminut sopimukset Turkin, Egyptin ja Jordanian kanssa. Yli puo­let kaikista Rosatomin ja Atomstroyexportin projekteista sijoittuu Lähi-itään. Lisäksi Venäjä on solminut useita asekauppoja Yhdistynei­den arabiemiirikuntien, Bahrainin ja Egyptin kanssa ja parantanut siten suhteitaan Yhdys­valtojen liittolaisiin.

Sisäpoliittisesti Venäjän Lähi-idän-poli­tiikka liittyy radikalisaation ehkäisemiseen. Se on Venäjälle keskeinen huoli, sillä maassa asuu merkittävä muslimiväestö ja maan etelärajoilla sijaitsee suuria muslimimaita. Syyrian konflik­tissa on sotinut useita tuhansia venäjää puhuvia jihadisteja, ja Venäjälle palaavista taistelijoista on muodostunut turvallisuusuhka. Näistä syistä Syyrian-interventio on usein kehystetty terro­risminvastaiseksi operaatioksi.

Mühlberger on vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa, Siddi vanhempi tutkija Euroopan unioni -ohjelmassa.