Maanviljelijä Zewsine Abata kat­soo alas vaaleanruskean ruoho­kerroksen peittämään laaksoon. Kukkula sijaitsee yli 2 700 met­rin korkeudessa Lounais-Etio­pian Amharassa sijaitsevassa Etelä-Wollossa. Maisemat ovat jylhät ja lämpötila monta astetta viileämpi kuin satoja metrejä mata­lammalla sijaitsevassa kylässä.

»Kun olin nuori, tämä laakso oli vehreä, täynnä puita ja viljelmiä. Alueemme tunnettiin hedelmällisenä maana», Abata sanoo.

Kuivuus ja puiden hakkaaminen ovat pilan­neet maaperän kymmenessä vuodessa, ja nyt maanviljelijöiden suurin huolenaihe ovat ilmastonmuutoksen vuoksi yhä epäsäännölli­semmäksi muuttuneet sateet. Ne ovat tehneet maanviljelijöiden toimeentulosta epävarmaa. 40-vuotias Abata on seitsemän lapsen äiti. Hän on huolissaan erityisesti lastensa toimeentulosta.

»Ei heillä ole tulevaisuutta täällä, kun toi­meentulon saaminen on nytkin vaikeaa. Tie­dän nuoria, jotka ovat lähteneet täältä jopa ulkomaille, Jemeniin ja Libyaan asti. Pelkään, että omat lapseni tekevät samoin», Abata toteaa.

Hän on yksi paikallisten maanviljelijöi­den yhdistyksen jäsenistä, jotka osallistuvat ilmastonmuutoksen vaikutuksia hillitsevään hankkeeseen. Noin kilometrin päässä Abatan kodista sijaitsee suojeltu, 64 hehtaarin kokoi­nen maa-alue. Akaasioiden ja eukalyptusten metsikkö on helppo erottaa kukkulan rinteellä, jossa puita on muuten harvakseltaan.

Paikallisviranomaiset suojelivat alueen viisi vuotta sitten, ja nyt hankkeesta vastaa Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon kehitysyhteistyöosasto. Yhteisön ylläpitämä alue on suojeltu hakkuulta ja eläinten laidun­tamiselta osana Etiopian hallituksen varau­tumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja siitä syntyvään niukkuuteen. Suojeltu alue pitää kukkulan maaperää kosteana ja ylläpitää luonnon moninaisuutta, jota ilmastonmuutos uhkaa kaventaa.

Viime syksynä Etiopian hallitus esitteli 15-vuotisen ilmastonmuutokseen sopeutumi­sen toimenpideohjelmansa, jonka vuotuinen budjetti on viisi miljardia euroa. Tavoite on nostaa yli sadan miljoonan asukkaan Etiopia vuoteen 2025 mennessä uusiutuvan energian avittamana hiilineutraaliksi keskitulotason maaksi. Kurottavaa riittää. Maailmanpankin määritelmän mukaan alemman keskitulon maissa bruttokansantuote on yli 1 006 dollaria henkeä kohden. Vuonna 2016 Etiopian brutto­kansantuote oli 707 dollaria.

Myös muissa Itä-Afrikan maissa on herätty ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Vuoden 2016 toukokuussa Kenia hyväksyi ilmas­tonmuutosta koskevan lakipykälän, jonka ansiosta maahan asetettiin ilmastonmuutok­seen sopeutumista valvova komissio. Ruanda on ilmastonmuutoksen sopeutumista mittaa­van Notre Dame Global Adaptation -indeksin mukaan Itä-Afrikan varautunein. Se teki kan­sallisen sopeutumisohjelmansa ensimmäisenä Afrikan maiden joukossa.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on koettu jo koko Itä-Afrikassa. Alueen pahin ruokaturvaa uhannut kriisi oli viimeksi vuosina 2015–2016, kun sääilmiö El Niño voimisti Etiopian, Soma­lian ja Kenian kuivuuskausia ja toi samaan aikaan esimerkiksi Ruandaan rankkasateita, jotka nostattivat tulvia. El Niño on muutaman vuoden välein toistuva pasaatituulia heiken­tävä ilmiö, joka johtuu lämpötilan vaihteluista Tyynellämerellä.

»Mitä enemmän alueen ilmastosta saadaan tutkimusnäyttöä, sitä huolestuttavammalta tilanne näyttää», sanoo Kalifornian Santa Barbaran yliopiston tutkimusprofessori Chris Funk. Hän työskentelee ilmastotutkijana ruokaturvatilannetta monitoroivassa yhdys­valtalaisessa Famine Early Warning System Networkissa (Fews Net).

Funkin tutkimusryhmän mukaan voimis­tuneen El Niñon ja Itä-Afrikan vuoden 2015 kuivuuden taustalla oli ilmastonmuutos. Se on syynä pitkään jatkuneeseen lämpötilan nousuun läntisellä Tyynellämerellä ja itäisessä Afrikassa. Esimerkiksi Kansainvälinen ilmas­tonmuutospaneeli IPCC ei ole suoraan yhdis­tänyt ilmastonmuutosta El Niñoon. Funkin työryhmän lisäksi yhä useampi tutkimus on kuitenkin vahvistanut yhteyden.

Fews Netin tekemät lähitulevaisuuden mallinnukset eivät näytä hyvältä alueen ruokaturvan kannalta. Sateet ovat jääneet tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla esi­merkiksi Etiopian eteläosassa keskimääräistä niukemmiksi. Fews Netin maaliskuussa jul­kaiseman arvion mukaan erityisesti Etiopian somalialueella Ogadenissa tarvitaan jatkuvaa ja laajamittaista hätäapua vakavan aliravitse­muksen ehkäisemiseksi.

Save the Children ja World Vision -avustus­järjestöjen arvioiden mukaan yli 20 miljoonaa ihmistä tarvitsee tällä hetkellä apua itäisen Afrikan alueella ruokaturvan heikentymisen vuoksi. Heistä 12,8 miljoonaa elää Somaliassa, Keniassa, Etiopiassa ja Etelä-Sudanissa. Fews Netin asiantuntija Peter Thomas arvioi, että nälästä kärsitään tänä vuonna maailmassa useilla muillakin alueilla, esimerkiksi Jeme­nissä, jossa ruokaturva on heikentynyt kon­fliktin takia. Itäinen Afrikka on kuitenkin selvä ykkönen, kun puhutaan maista, joissa ruoka­turvan heikentymisen syynä ovat ilmasto-olosuhteet.

Esimerkiksi vuosina 2016–2017 sademäärä jäi Somaliassa, Etiopiassa ja Keniassa paikoin jopa 60 prosenttia alhaisemmaksi kuin vuosina 1981–2010 keskimäärin. Sadetta tuli aiempaa pienempiä määriä ja epäsäännöllisemmin – aivan kuten maanviljelijät Etiopian Etelä-Wollossa todistavat.

Itä-Afrikan asukkaista 70 prosenttia saa tulonsa maataloudesta. Alueen väestö kasvaa nopeasti, ja ruokapolitiikkaan erikoistunut kansainvälinen tutkimuslaitos Ifpri arvioi maataloustuotannon kaksinkertaistuvan vuo­teen 2050 mennessä.

Alueen väestöllä ei juuri ole käytössään kehittynyttä maanviljelyteknologiaa, jolla ilmastonmuutoksen vaikutuksia voisi kom­pensoida. lfprin viime vuonna julkaiseman raportin mukaan ilmastonmuutos hidastaa Afrikan maatalouden kasvua merkittävästi.

Vaikutus on tuntuvin itäisessä Afrikassa. Esimerkiksi hedelmien ja vihannesten tuo­tannon kasvu kärsii: Ifpri arvioi tuotannon jäävän vuonna 2050 Itä-Afrikassa noin 13 pro­senttia pienemmäksi kuin ilman ilmastonmuutosta.

Ennusteet perustuvat pitkän aikavälin ilmastonmuutosmallinnuksiin, joiden poh­jalta tiedetään ainakin kaksi asiaa: Itä-Afrikan lämpötilat nousevat ja sateita on yhä vaike­ampi ennakoida. Tämän lisäksi osa tutkijoista arvioi, että kuivuusjaksojen ja tulvien kaltai­set äärimmäiset sääolosuhteet todennäköisesti voimistuvat ja yleistyvät.

Seuraavan kymmenen vuoden ajan alueen ilmasto toistaa samaa kaavaa kuin edelliset kymmenen vuotta, tutkimusprofessori Funk arvioi. »El Niñon ja sen kaltaisten sääilmiöi­den yleistyminen tarkoittaa toistuvia huonoja sateita. Siinä missä aikaisemmin joka viides vuosi tuli huono sadekausi, nyt sellainen on joka toinen tai jopa joka vuosi», Funk sanoo.

Mitä kauemmaksi ennusteet ulottuvat, sitä epävarmempia ne ovat. Itä-Afrikkaa koskeviin ilmastoennusteisiin ja -tutkimuksiin liittyy myös ristiriitaisuuksia. IPCC:n pitkän aikavä­lin ennusteiden perusteella näyttää siltä, että ilmaston lämpeneminen tarkoittaa Itä-Afri­kalle kasvavaa sademäärää. Tämä perustuu siihen, että lämpimämpi ilma pitää sisällään enemmän kosteutta.

Osa tutkimuksista kuitenkin ennustaa päin­vastaista. Arizonan yliopiston apulaisprofessori Jessica Tierneyn ja hänen kollegoidensa kolme vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan Afrikan sarvi on kuivunut 30 viime vuoden aikana ennennäkemättömällä vauhdilla ver­rattuna tietoihin alueen lämpötilasta 2 000 vuoden takaa. Kuivuminen on tutkimuksen mukaan edennyt samaa tahtia kuin ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on kiihtynyt.

Funk huomauttaa, että Itä-Afrikan ilmas­toa on kuitenkin haasteellista mallintaa, sillä yksin Etiopiaan on sovellettava lähinnä kor­keuserojen takia yhdeksää erilaista sadekau­den mallia. On kuitenkin selvää, että läm­pötilan nousu vuoden 2050 tienoilla neljään asteeseen olisi huono uutinen Itä-Afrikalle, huomauttaa Funk.

Maailmanpankki julkaisi alkuvuodesta raportin, jonka mukaan Itä-Afrikassa voisi olla vuonna 2050 liikkeellä jopa noin kym­menen miljoonaa maanosan sisäistä ilmastopakolaista. Funkin mukaan ilmasto on »yksi pala pakolaisuuspalapelissä», muttei yksin selitä nälän tai pakolaisuuden syitä. Politiikan ja instituutioiden merkitys on erittäin suuri.

Instituutioiden merkitys korostui myös vuosina 2015–2016, kun El Niñon voimistama kuivuus kosketti hyvin samalla tavoin esimer­kiksi Etiopiaa ja Somaliaa. »Toisin kuin Etio­piassa, konfliktin runtelemassa Somaliassa ei ole hallitusta, joka pystyisi juurikaan reagoi­maan kuivuuteen», huomauttaa Ifprin kehi­tystaloustutkija Kalle Hirvonen toimistossaan Addis Abebassa.

Etiopian hallitus kehitti vuonna 2005 turvaverkkojärjestelmän vastaamaan erityisesti jat­kuvista kuivuuskausista kärsivien ihmisten ruokaturvan parantamiseen. Nykyisin turva­verkon piirissä on noin kahdeksan miljoonaa ihmistä, ja sen avulla avustusjärjestöjen hätä­apu pääsi nopeasti perille vuoden 2015–2016 kuivuuden aikana.

»Tämä alleviivaa sitä, ettei nälkä ole pelkäs­tään meteorologisen ilmiön aiheuttama, vaan olennaista on se, miten toimintavalmis ja kes­tävä maan järjestelmä on», Hirvonen sanoo.

Ifprin ilmastonmuutososaston tutkijan Alex De Pinton mukaan ilmastonmuutos tarkoittaa itäafrikkalaisille maanviljelijöille yksinkertaistettuna sitä, että kaikki vuosisatoja kerätty suullinen tieto sadon ennustamisesta täytyy unohtaa. Joillakin alueilla maatalous­tuotanto voi yksittäisten tuotteiden kohdalla tehostua ilmastonmuutoksen seurauksena, De Pinto huomauttaa. Maissi on tästä hyvä esi­merkki.

Ifprin ennusteiden mukaan maissin tuo­tannon arvioidaan lisääntyvän esimerkiksi Luoteis-Etiopiassa ja Lounais-Keniassa pai­koin yli 25 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kokonaisuutena Saharan eteläpuolisessa Afri­kassa laajalti viljellyn maissin tuotanto sen sijaan pienenee ilmastonmuutoksen takia jopa 25 prosenttia verrattuna vuoteen 2000.

Lisäksi markkinoiden vaikutus on keskei­nen tekijä siinä, miten ruokaa on saatavilla, muistuttavat De Pinto ja Hirvonen. Ruuan hinnan muodostumiseen vaikuttavat tuotan­tomäärän ohella monet muutkin asiat, kuten tieverkosto, ruuan tuonti ja ansiotulojen kas­vun vaikutus kuluttajien valintoihin.

Maanviljelijä Werta Tamena esittelee noin 50 perheen viljelysmaata kostuttavaa kastelu­järjestelmää Sirinkassa, noin 200 kilometriä pohjoiseen Etelä-Wollosta. Kastelu on kohen­tanut maanviljelijöiden tuloja. »Olen pystynyt hankkimaan olkikaton sijaan peltisen katon kotiimme», Tamena kertoo.

Tamena ja hänen kollegansa Mulugeta Abebe ovat luottavaisia: vaikka sateet muut­tuisivat epäsäännöllisemmiksi, rinteen juu­ressa olevasta lähteestä viljelysmaille kulkeva vesi pelastaisi sadon. Kastelujärjestelmät ovat Etiopiassa kuitenkin vielä harvinaisia. Niitä on käytössä arviolta vain 3–5 prosentilla maanviljelysmaista. Harva investoi järjestelmiin itse, vaan toteuttajina ovat joko valtiot tai kehitys­yhteistyöjärjestöt.

Kastelujärjestelmä edustaa maatalousteknologiaa, jolla ilmastonmuutokseen voitai­siin Ifprin tutkijoiden mukaan vastata. »Mei­dän ei pitäisi takertua epävarmuuteen. On tosiasia, että ilmasto muuttuu hyvin nopeasti ja siihen varautuminen vaatii investointeja», De Pinto sanoo.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.