Skip to main content

Vuonna 1919: Diplomatiaa sekasorron keskellä

Vuonna 1919: Diplomatiaa sekasorron keskellä

Suomen suurlähettiläät hankkivat elintarvikkeita koti­maahan ja tunnustusta Suomen itsenäisyydelle.

Teksti Juha Mäkinen

Kuvat U.S Signal Corps photo / Wikimedia Commons

Jos Eurooppa tuntuu nykyään sekasortoiselta paikalta, kannattaa suhteuttaa asioita sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Uusi juttusarja tarkastelee Ulkoministeriön raportteja tuolta ajalta.

Keväällä 1919 ensimmäinen maailmansota oli vasta päättynyt ja rauhanneuvottelut kesken. Sodan hävinneessä Saksassa hallitus kukisti kovin ottein vasemmistolaisia kansannousuja. Venäjällä oli käynnissä sisällissota, johon monet ulkovallatkin sekaantuivat. Suomalaisia vapaaehtoisia taisteli Virossa, Aunuksessa ja Pohjois-­Inkerissä.

Itävalta-Unkarin ja Venäjän keisarikunnan luhistuttua Euroopan kartalle oli ilmestynyt joukko uusia valtioita, Suomi yhtenä niiden joukossa. Nuori tasavalta alkoi rakentaa diplomaattisuhteita ulkomaille. Ensimmäinen ulkomaanlähetystö avattiin jo tammikuussa 1918 Tukholmaan. Vuoden kuluessa lähetystöt avattiin vielä Kööpenhaminaan, Kristianiaan (Oslon silloinen nimi) sekä Berliiniin. Seuraavana vuonna lähetystöverkko levisi Euroopan pääkaupunkien lisäksi Washingtoniin asti.

Diplomatian tehtävät ja keinot olivat osin samoja kuin nykyään, mutta aikakauteen liittyivät ainutlaatuiset haasteensa. Nykyiset lähettiläät eivät joudu neuvottelemaan elintarvikeostoja Suomeen – saati varmistamaan sitä, tunnustaako asemamaa Suomen itsenäisyyden. Sata vuotta sitten nämä asiat täyttivät Lontoon-lähettilään Rudolf Holstin päivät.

Kristianiassa lähettiläänä toiminut Allan Serlachius pahoitteli 11. maaliskuuta 1919 raportointinsa suppeutta näin: »Koko viime viikon ja vielä viime sunnuntainkin olen ollut siihen määrään Espanjantaudin vaivaama että töin tuskin konttoriaikana olen saattanut pysyä pystyssä ja aina vähän väliä olen ollut sängyn omana.»

LONTOO:

»Rudolf Holsti, Lontoo, 17. helmikuuta 1919On hankittu lisenssi 200 000 tonnille viljaa, 48 000 tonnille sokeria, 100 000 tynnörille silliä, tuhansille tonneille sianlihaa, rasvaa j.n.e. On vielä saatu hankituksi hiilet ainakin Englannista noudettavaksi elintarvelaivoille. On saatu vapaiksi ententen palveluksessa olevat höyrylaivamme ja maalisk. 1 pstä on maailmassa vieläkin enemmän vapaata tonnistoa saatavissa. – – On lisäksi saatu saman ajan kuluessa diplomaattisesti solmituksi valmiiksi myöskin yleiset kauppasuhteet Suomen ja ententemaiden sekä samalla Suomen ja puolueettomienkin maiden välillä.»

 KÖÖPENHAMINA:

»H. Saastamoinen, Kööpenhamina, 1. maaliskuuta 1919Katsoen siihen, että Wenäjän imperialistit yhä edelleen agiteeraavat meitä vastaan ja toivovat voivansa – se on monesta syystä käsitykseni – rakentaa uudestaan Wenäjän valtakunnan, johon Suomikin kuuluisi, niin luulisin, että meille olisi edullista, jos entiset Itämeren maakunnat, Wiro, Lätinmaa ja Liettua mahdollisimman pian pääsisivät jaloilleen jossakin määrin ja lisäisivät siten myöskin meidän turvallisuuttamme.»

 BERLIINI:

»Juho Jännes, Berliini, 5. maaliskuuta 1919Poliittinen tilanne Saksassa on tällä haavaa siksi vakava, että sen kehittymisestä ei voi mitään varmuudella sanoa. Toistaiseksi näyttävät minusta kuitenkin oireet viittaavan siihen, että edellisessä raportissa lausumani otaksuma siitä, että hallituksen vielä tällä kertaa onnistuu päästä ylikynteen, olisi ollut oikea.»

 KRISTIANIA:

»Allan Serlachius, Kristiania, 19. maaliskuuta 1919Suomen eduskunta]vaalien tulos, jota täällä pidetään oppositsioonipuolueiden täydellisenä voittona, on herättänyt suurta huomiota. Ei ainoastaan valtiollisissa vaan myöskin liikemiespiireissä näytään pelkäävän että Suomi jälleen kulkee levottomia aikoja kohtaan.»

Ulkopolitiikka 50 vuotta sitten -palsta siirtyy tauolle, sillä lehti ei ilmestynyt vuosina 1969–1971.