Skip to main content

Vastalääkkeitä illiberaaliin demokratiaan

Teksti Olli Ruohomäki

Yascha Mounk: The People vs. Democracy. Why Our Freedom Is in Danger & How to Save It. Harvard University Press 2018, 393 s.

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri: Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Teos 2018, 296 s.

Populistit ovat ottaneet vallan Intiasta Turkkiin ja Unkarista Yhdysvaltoihin. Autoritaarisuutta ihannoiva populismi haastaa liberaalia demokratiaa ennennäkemättömällä tavalla. Harvardin yliopiston tutkija Yascha Mounk argumentoi kirjassaan, että populismin nousun myötä kaksi keskeistä liberaalin demokratian perus­elementtiä ovat enenevässä määrin sodassa keskenään: yksilön oikeudet ja kansan tahto.

Kahden viime vuosikymmenen aikana raha on saanut suuremman vallan politiikassa, ja sen myötä monet tärkeät yhteiset asiat ovat kadonneet julkisesta keskustelusta talouspoliittisen eliitin kupliin. Lopputuloksena on syntynyt poliittinen rakennelma, jota Mounk nimittää »oikeuksiksi ilman demokratiaa». Populistit hyökkäävät tätä rakennelmaa vastaan väittämällä, että he haluavat palauttaa demokratian takaisin kansalle.

Heidän vastauksensa on ilmiö nimeltä »demokratia ilman oikeuksia», jossa esimerkiksi vähemmistöjä poljetaan ja valtamediaa syytetään »totuuden» pimittämisestä. Toisin sanoen on kehkeytynyt illiberaali demokratia.

Mounkin mukaan ihmisten pettymystä liberaalin demokratian arvomaailmaan selittävät taloudellinen stagnaatio, monietnisten suurkaupunkien kasvu ja tähän liittyvä nationalismin nousu. Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden lietsoa vihapuhetta ja levittää presidentti Donald Trumpin lehdistöavustajan Kellyanne Conwayn tunnetuin sanoin »vaihtoehtoisia totuuksia».

Keskimääräinen elintaso ei enää kasva samalla tavalla kuin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Toisenlaisista taustoista ja arvomaailmoista tulevat maahanmuuttajat murtavat aiemmin etnisesti melko yhtenäisiä valtakulttuureita. Samalla epäluulo kaikenlaisia vähemmistöjä kohtaan lisääntyy.

Yksi populistien keskeinen strategia valtaan pääsemiseksi on hyökätä vaalien alla etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä vastaan. Populistit pyrkivät kiihotuksellaan luomaan mielikuvaa, että kyseiset tahot eivät edusta »aitoa» ja »oikeaa» kansaa. Itse he väittävät edustavansa kansan syviä rivejä ja tahtoa. Maahan­muuton ympärillä vellova keskustelu on oiva esimerkki tästä.

Päästessään valtaan populistit ottavat kohteekseen kaikki edustuksellisen demokratian instituutiot, jotka uskaltavat kyseenalaistaa populistien yksinoikeuden siihen, että ainoastaan he ovat kansan oikeita äänitorvia. Koko oikeusvaltion periaate on uhattuna. Hyviä esimerkkejä ovat Puolan Laki ja oikeus -puolueen hyökkäys oikeuslaitosta vastaan tai Donald Trumpin tapa leimata kaikki hänelle epämieluisa uutisointi valemediaksi.

Antto Vihman ja kumppanien kirja Totuuden jälkeen analysoi, miten disinformaatio vaarantaa liberaalin demokratian toimintaedellytykset.

Kirjoittajat jäljittävät vuonna 2016 pinnalle nousseen post-truth -keskustelun tausta­syitä, erityisesti teknologista kehitystä ja poliittista polarisaatiota. He argumentoivat, että digitalisaatio yhdessä kärjistyneen poliittisen ilmapiirin kanssa on pohjustanut maaperää totuudenjälkeisen ajan ilmiöille.

Vaikutukset näkyvät perinteisten hierarkioiden murtumisena ja sosiaalisina kuplina, joissa ihmiset hakeutuvat omia mieltymyksiään vastaavaan seuraan. Asiantuntijoiden arvostus on alentunut, ja perinteinen media menettänyt asemaansa.

Tekijät ovat koonneet neljä tapaustutkimusta Suomesta. Esimerkkeinä toimivat energiapoliittiset keskustelut tuulivoiman terveyshaitoista ja turvevoimasta, toistuvat uutiset EU:n asettamista kielloista, keskustelu julkisen sektorin koosta sekä Venäjän informaatiovaikuttamisen kytkökset uutisointiin. Median koetinkivenä on ylläpitää rakentavaa keskustelua tilanteessa, jossa isot voimat repivät julkisuutta hajalle.

Liberaalin demokratian puolustajilla on edessään kolme haastetta: miten taata yksilön vapaus ja oikeudet, säilyttää oikeusvaltioperiaate demokratian ytimessä sekä varmistaa vallan vahtikoirien riippumattomuus?  Millään yksinkertaisella yhtälöllä näihin valtaisiin haasteisiin ei voida vastata.

Mounk tarjoaa kuitenkin vastalääkkeitä illiberaaliin demokratiaan. Yleissivistystä voidaan vahvistaa sekä nationalismi pyrkiä kesyttämään Kanadan tapaan luomalla erilaisuutta hyväksyvää isänmaallisuuttaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi tulisi tervehdyttää talouden rakenteita, jotka tuottavat hyvää kaikille kansalaisille.

Vihma ja kumppanit puolestaan esittävät toimenpide­listan, jonka avulla voidaan lujittaa erityisesti vastuullista sananvapautta. Totuuskäsitystä tulisi vahvistaa sekä pötypuhetta ja valemedioita torjua niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Keinoina ovat läpinäkyvyyden ja avoimuuden parantaminen, median itsekritiikki sekä realistisen tilannekuvan muodostaminen.

Toisin sanoen sekä Mounk että Vihma ja kumppanit vaativat kirjoissaan liberaalia demokratiaa vastaamaan kansalaisten arjen tarpeisiin ja huoliin. Molemmista kirjoista huokuu usko siihen, että vastalääkkeet illiberaalin demokratian uhalle ovat löydettävissä, jos niin halutaan. Kirjat valavat syvälliseen analyysiin pohjautuvaa optimismia muutoin kovin synkkään maailmanaikaan.

Kirjoittaja on neuvonantaja Ulkoministeriössä.