Skip to main content

Usko vie Perua oikealle

Usko vie Perua oikealle

Katolinen kirkko menettää kannattajiaan uushelluntailaisille herätysliikkeille. Yhdysvaltoihin kytkeytyneet liikkeet nostivat omantunnon kysymykset takaisin maanosan politiikkaan.

Teksti Kukka-Maria Ahokas

Kuvat Oscar Zemarti

Lima

»Jumalan siunausta, sisko», tervehtivät Barrancon helluntaiseurakunnan jäsenet ennen jumalanpalveluksen alkamista. World Missionary Movementin (WMM) paikallisseurakunnan ovet ovat auki, ja sisältä tulvii valoa Liman trooppiseen yöhön.

Kymmeniä samanlaisia WMM-kirkkotiloja on avattu Limassa kadunkulmausten liiketiloihin. Useimmat niistä ovat pieniä, edullisesti kalustettuja ja jumalanpalveluksen aikaan tupaten täynnä väkeä. Liike on kasvanut yhdeksi Perun suurimmista uushelluntailaisista kirkoista.

Suosio on helppo ymmärtää: Barrancossa uudet tulijat toivotetaan heti tervetulleiksi ja ohjataan peremmälle. Miehet istuvat oikealla, naiset vasemmalla. Kokemattomia opastetaan raamatunkohdan löytämisessä.

Edessä puhujat kertovat palanneensa kaidalle tielle rikollisen elämän jälkeen, kuulijat kyynelehtivät ja huudahtavat kesken saarnan. WMM-kirkon papiksi ei tarvitse opiskella vuosikausia, kuten katolisessa kirkossa, lyhyt koulutus riittää.

Seurakuntalaiset veisaavat voimallisesti bändin tahtiin, jotkut ottavat tanssiaskelia ja naiset soittavat tamburiinia. Venezuelalainen Carlos Piña, 26, kertoo lähteneensä kotimaastaan vaikean taloustilanteen vuoksi. Hän oli saman kirkon jäsen jo Venezuelassa. »Perheeni jäi sinne, eikä heitä ollut helppo jättää. Uskon voimalla olen jaksanut.»

Nuori mies ei halua puhua politiikasta, mutta konservatiivisen WMM-kirkon omistama mediayhtiö Bethel osallistuu aktiivisesti arvokeskusteluun useissa Latinalaisen Amerikan maissa. Perun liikenne- ja viestintäministeriön mukaan Bethelillä on hallussaan 174 paikallista radiotaajuutta, enemmän kuin millään muulla mediayhtiöllä. Myös Bethelin televisio­kanavat näkyvät valtavan maan eri osissa paremmin kuin monet kaupalliset kanavat.

Ohjelmissa puhutaan henkilökohtaisesta uskonelämästä ja moraalikysymyksistä; vastustetaan aborttia ja korostetaan perinteistä perhekäsitystä.

Niin oikean kuin vasemman laidan poliitikkojen on otettava nykyisin huomioon uushelluntailaiset herätysliikkeet, kertoo uskonnontutkija José Luis Pérez Guadalupe työhuoneessaan Limassa.

Pérez on Universidad del Pacífico -yliopiston tutkimusprofessori ja Perun entinen sisäministeri, joka julkaisi viime vuonna kirjan uushelluntailaisuudesta ja politiikasta. Katolilaisen Pérezin mukaan aihetta ei ole tähän mennessä tutkittu, vaikka helluntailaiset ovat olleet viime vuosina näkyvästi esillä poliittisessa keskustelussa. Kirja herätti laajaa kiinnostusta.

Myös katolinen kirkko vaikuttaa politiikkaan Latinalaisessa Amerikassa. Esimerkiksi 1960-luvulta alkaen kirkon sisällä vaikuttivat vasemmistoaatteet, kuten vapautuksen teologia, joka korostaa yhteiskunnallisen kamppailun tärkeyttä.

Kartta: Kauko Kyöstiö

Kartta: Kauko Kyöstiö

Vatikaanilla on historiallisista syistä paljon vaikutusvaltaa – uskonto ja maallinen valta ovat kytkeytyneet toisiinsa siirtomaavallan alkuvuosista lähtien. Valtiota ja kirkkoa ei ole monissa maissa käytännössä erotettu toisistaan, vaikka perustuslaki muodollisesti niin sanoo. Katolisen kirkon jäsenmäärät ovat kuitenkin laskeneet Latinalaisessa Amerikassa jyrkästi (ks. sivu 60).

»Katolinen kirkko ei halunnut myöntää tätä vuosiin, vaikka asia on päivänselvä: ovi käy, ja suunta on kohti uushelluntailaisia kirkkoja», Pérez kertoo.

Noin 40 vuodessa Latinalaisen Amerikan protestanttikirkkojen jäsenmäärä on kasvanut 1970-luvun neljästä prosentista nykyiseen 19 prosenttiin koko maanosan väestöstä. Historialliset protestanttikirkot, kuten luterilaisuus tai anglikaanikirkko, edustavat protestanttien vähemmistöä, ja ne ovat uskonkappaleiden tulkinnassa vähemmän konservatiivisia kuin helluntailaiset.

Termillä evangélico tarkoitetaan nykyisin erityisesti karismaattisia uushelluntailaisia, jotka korostavat opissaan kielilläpuhumista ja henkilökohtaista kokemusta. Nämä liikkeet ovat kasvattaneet suosiotaan eniten, ja sitä myötä myös niiden poliittinen painoarvo on kasvanut.

Karismaattisia uushelluntailaisia kirkkoja on runsaasti eivätkä ne toimi yhteisenä rintamana, mutta konservatiiviset painotukset ovat samantyylisiä. Esimerkiksi miesten ja naisten välisiä sukupuolirooleja korostetaan pukeutumista myöten ja seksuaalivähemmistöihin suhtaudutaan torjuvasti.

Kannatuksessa on runsaasti eroja maanosan valtioiden välillä: Honduras on maanosan helluntailaisimpia maita, vauraat Uruguay ja Chile puolestaan pitkälle maallistuneita. Andeilla sijaitseva Peru on arvokonservatiivinen maa, jonka tilanne kuvaa maiden keskiarvoa.

Carlos Piñan tarina pätee moneen seurakuntalaiseen. »Minut kastettiin lapsena katolilaisuuteen, vaikka en voinut antaa suostumustani», Piña sanoo. Hän kertoo tulleensa uskoon aikuisena ja ottaneensa uudelleen kasteen.

Myös tilastojen mukaan valtaosa helluntaiseurakuntien uusista jäsenistä on kasvatettu katolilaisuuteen, mutta he ovat liittyneet aikuisiällä uuteen kirkkoon. Vilkasta seurakuntaelämää järjestävät paikallis­seurakunnat tarjoavat Latinalaisen Amerikan miljoonakaupungeissa kiinteän yhteisön.

Usko tuo selkeyttä elämään: »Uskoon tuleminen oli elämäni vavisuttavin kokemus», Piña sanoo. »Ennen uskoon tuloani minäkin elin maailmassa ja harrastin paheita, kuten juhlimista. Mutta aivan kuin kännykkään sopii vain tietynlainen akku, sellainen joka kännykän suunnittelija on tarkoittanut, samalla tavalla loi Herra meidän sisällemme tyhjiön, jonka vain Hän voi täyttää. Sitä tyhjiötä eivät täytä tämän maailman asiat.»

WMM-kirkkoon kuuluvan seurakunnan tilaisuus  Chorrillosin kaupunginosassa Pohjois-Limassa.

WMM-kirkkoon kuuluvan seurakunnan tilaisuus Chorrillosin kaupunginosassa Pohjois-Limassa.

WMM-kirkon päämaja on Yhdysvalloissa, jossa helluntailaisuus on ollut lähellä republikaanipuoluetta. Latinalaisen Amerikan politiikassa helluntailaiset ovat kannattaneet status quota, vapaata markkinataloutta ja uusliberaalia talouspolitiikkaa. Oikeistolainen menestyksen teologia kytkeytyy amerikkalaiseen eetokseen ja tällä tavalla helluntailaiset kirkot markkinoivat epäsuorasti Yhdysvaltojen kaltaista yhteiskuntamallia.

Pérezin mukaan helluntailaiset äänestäjät ovat historiallisesti kallistuneet oikealle ideo­logisista syistä: »Helluntaiseurakunnat ovat aina olleet hajaantuneita, niillä ei ole mitään keskittynyttä hallintoa. Tietyt teemat kuitenkin yhdistivät niitä: antikommunismi ja katolilaisuuden vastustaminen. Suurin osa tuki 1960- ja 1970-luvun oikeistodiktatuureja.»

Antikatolilaisuus johtuu historiallisista ja opillisista eroista, kun taas ateistista kommunismia pidettiin kirkoissa suurempana pahana kuin oikeistodiktatuureja. Kristityt muistavat edelleen, miten Mao Zedongin kommunistinen Kiina karkotti ulkomaiset lähetystyöntekijät kulttuurivallankumouksen aikana.

Viime vuosikymmeniin saakka helluntaiseurakunnat olivat usein autotalleihin pystytettyjä vaatimattomia tiloja, joihin Latinalaisen Amerikan köyhät kokoontuivat kuulemaan todistuksia uskon avulla vaurastuneilta naapureiltaan.

Helluntaikirkkojen vakiintuminen on vaikuttanut niin puitteisiin kuin opetukseen. Nykyään uushelluntailaisuuteen kuuluu amerikkalaistyylinen individualismi ja maallisen vaurauden korostaminen. Siinä missä menneinä vuosikymmeninä köyhät ottivat helluntaikasteen, nykyisin kasvava osa jäsenistä kuuluu keskiluokkaan, jolla on poliittista vaikutusvaltaa.

Pérez sanoo, että perulaiset televisioevankelistat eivät piilota kultakelloaan hihan alle, vaan antavat menestyksen näkyä. Perulaisiin vetoaa hänen mukaansa ajatus siitä, että kirkon jäsenenä saa menestyä.

»Tästä syystä monet johtohahmot ajavat Cadillacilla. Ja mitä hienommalta kirkko näyttää, sen parempi.»

»Siinä missä uskonnollinen diskurssi kuului aikaisemmin: uskon avulla raitistuin ja jätin paheeni, nykyisin sanotaan: uskon avulla sain työpaikan, hienon kodin ja uuden auton», Pérez jatkaa. Uushelluntailaisten kirkkojen korostama maallisen menestyksen sanoma on kerännyt kuulijoita suurten luokkaerojen riivaamissa yhteiskunnissa.

Uusliberaaleista talousuudistuksistaan tunnettu Perun entinen presidentti Alberto Fujimori nousi vuonna 1990 valtaan osittain helluntailaisten avulla. Hänen hallintonsa kuitenkin toteutti etnisen puhdistuksen piirteitä saaneen pakkosterilointiohjelman. Sen aikana jopa 300 000 ihmistä steriloitiin ilman heidän suostumustaan.

Perulaiset televisio­evankelistat eivät piilota kultakelloaan hihan alle, vaan antavat menestyksen näkyä, sanoo tutkimus­professori José Luis Pérez Guadalupe. Kuva: Kukka-Maria Ahokas

Perulaiset televisio­evankelistat eivät piilota kultakelloaan hihan alle, vaan antavat menestyksen näkyä, sanoo tutkimus­professori José Luis Pérez Guadalupe. Kuva: Kukka-Maria Ahokas

Valtaosa uhreista oli köyhän vuoristoalueen alkuperäiskansoihin kuuluvia naisia. Asian tultua julki se herätti perulaisissa yleistä kauhistusta varsinkin siksi, että uhrit oli huijattu tai pakotettu operaatioihin. Steriloinnit ovat vastoin kristillistä etiikkaa.

Viime vuosina Perun helluntailaiset ovat toisinaan äänestäneet fujimoristeja, toisinaan muita puolueita. Antikommunismi on vuosien saatossa laimentunut, ja helluntailaiset äänestävät pragmaattisesti toisinaan myös vasemmiston ehdokkaita, Pérez kertoo.

Siksi uskonnollinen vakaumus ei automaattisesti takaa äänisaalista ehdokkaalle. Helluntailainen pappi ja kongressiedustaja Humberto Lay sai Perun presidentinvaaleissa vuonna 2006 vain neljän prosentin kannatuksen, vaikka noin 12 prosenttia perulaisista kuului tuolloin protestanttisiin kirkkoihin.

Brasiliassa vastavalittu ultrakonservatiivinen presidentti Jair Bolsonaro on katolilainen, mutta hän nousi valtaan juuri herätys­liikkeiden tuella, vaikka ne olivat saaneet ehdolle myös »oman ehdokkaansa», helluntailaisen Marina Silvan, Pérez selittää.

Herätysliikkeiden jäsenet punnitsevat äänestäessään samoja asioita kuin muutkin kansalaiset: korruptiota, turvallisuutta ja sosiaalipalveluita. Lisäksi heille on erittäin tärkeää, että ehdokkaan arvot ovat mahdollisimman kristilliset – edustipa hän mitä ideologiaa hyvänsä.

Ennen Bolsonaroa Brasilian helluntailaiset äänestäjät tukivat vasemmiston Dilma Rousseffia. Myös Meksikossa vasemmistopresidentti Andrés Manuel López Obradorin tuore vaalivoitto oli osittain helluntailaisten ansiota. López näki parhaaksi ottaa mukaan vaalikoalitioonsa pienen, taustaltaan helluntailaisen Partido Encuentro Socialin.

Uushelluntailaiset kansanliikkeet ovat vaikuttaneet siihen, että tasa-arvoisen avioliittolain ja aborttioikeuden vastustaminen ovat nousseet vaaliteemoiksi Latinalaisessa Amerikassa. Kansanliikkeet ovat uskonnollisia painostusryhmiä, jotka liittoutuvat ajamaan tiettyä teemaa. Perulaisen sosiologin Oscar Amatin mukaan juuri niiden ansiosta uushelluntailaiset poliitikot ovat onnistuneet viemään tavoitteitaan läpi.

»Yleensä joustavat kansanliikkeet on totuttu yhdistämään vasemmistoon. Nyt kansalaisten poliittinen osallistuminen kanavoituu uuskonservatiiviseen liikehdintään, jossa on nähtävissä joko oikeistolainen tai populistinen eetos, hiukan paikasta riippuen», Amat kertoo. Hän on itse taustaltaan luterilainen pappi.

Erityistä jalansijaa kansanliikkeet ovat saaneet Perun kaltaisissa maissa, joissa poliittinen kenttä on hajanainen ja uusia puolueita perustetaan aina vaalien alla.

Kansanliike Con Mis Hijos No Te Metas (vapaasti suomennettuna »Näpit irti lapsistani») sai vuonna 2018 ajettua läpi muutoksia Perun opetusministeriön julkaisemiin oppimateriaaleihin. Kansanliikkeen mukaan seksuaalivähemmistöistä ja sukupuoli-identiteetin kulttuurisesta rakentumisesta ei saisi puhua kouluissa, vaan asia olisi jätettävä perheiden vastuulle. Lehtitietojen mukaan oppimateriaaleihin olisi tulossa kappale, jossa kehotetaan »moraaliseen elämäntapaan».

Kansanliikkeet tekevät yhteistyötä yli valtio­rajojen. Yhdysvalloista alkunsa saaneita abortinvastaisia Marcha Por La Vida -marsseja järjestetään useissa maissa. Argentiinassa marssit vaikuttivat siihen, että kongressi hylkäsi täpärästi abortin dekriminalisoimiseen tähtäävän lakialoitteen. Kansanliikkeet panostavat suuria summia viestintään ja markkinointiin.

Latinalaisen Amerikan uushelluntailaisuus on omaksunut Yhdysvalloista poliittis-uskonnollisen radikaalin puhetavan. Saarnoissa lietsotaan toisinaan homofobiaa tai uhataan helvetin lieskoilla. Muut protestanttikirkot haluavat sen vuoksi ottaa helluntailaisiin etäisyyttä. Esimerkiksi Perun luterilaisen kirkon liberaalisiipi Iglesia Reino de Dios pudotti nimestään pois sanan »evankelinen».

Maanosan politiikka on nyt risteyskohdassa. Aborttilainsäädäntö on yhä maailman tiukimpia, mutta naisasialiike ajaa lakiuudistuksia useissa maissa. Argentiinassa laki otetaan todennäköisesti uudelleen käsittelyyn. Tasa-arvoinen avioliittolaki on tällä hetkellä voimassa Kuubassa, Uruguayssa ja Meksikon pääkaupungissa. Lisäksi Chile hyväksyi adoptio-­oikeuden myös sukupuolivähemmistöille ensimmäisenä Etelä-Amerikan maana.

Konservatiivisilla arvoilla on kuitenkin vahva jalansija. Maanosan valtiot ovat keskenään erilaisia, ja saman yhteiskunnan sisällä poliittiset ja kulttuurierot voivat olla suurempia kuin eri maiden välillä.

Pérez muistuttaa, että moraalikysymykset eivät ole silti ainoa teema Latinalaisen Amerikan politiikassa. Esimerkiksi Brasiliassa äänestäjät olivat kyllästyneitä pitkään hallinneen työväenpuolueen korruptioon ja maan rikollisuuteen sekä talousongelmiin.

»Ne olivat Bolsonaron pääasiallisia vaaliteemoja. Vaikka Bolsonaro olisikin rasisti, homofoobikko tai sovinisti, eivät kaikki hänen äänestäjänsä ole. He äänestivät Bolsonaroa nähdäkseni näistä seikoista huolimatta, eivät niiden vuoksi.»

Kirjoittaja on Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Limassa, Perussa.