Muukalaispelko kumpuaa perimästä

Psykiatrian professori Borwin Bandelow on saanut viime vuosina kertoa monta kertaa, mistä politiikkaan heijastuva pelko syntyy.

Pelkotutkija Bandelow menee aikaan satojentuhansien vuosien taakse. Ihmiset taistelivat ruoasta, parittelukumppaneista ja alueesta.

»Tämän näkee nytkin tutkimalla heimoja Papua-Uudessa-Guinessa tai Amazonin alueella», Bandelow sanoo.

Henkiin jäivät ne, jotka osasivat taistella parhaiten ryhmän osana. Heimoissa soturi tekee kaiken oman ryhmänsä puolesta ja taistelee ulkopuolisia vastaan.

Yhteistyökyky ei ole vain opittua käytöstä vaan myös perittyä. Suvunjatkamiseen selvinneiden geenit tuottivat vaistoina pelkoja, jotka tukivat kykyä kuulua heimoon.

Muukalaisviha on tällainen geneettinen pelko. Se on kuten hämähäkkikammo: se ei tarvitse pelottavaa kokemusta syntyäkseen.

Perityt pelot syntyvät aivojen järjestelmissä, joita Bandelow kutsuu primitiiviaivoiksi. Kun aivojen mantelitumake tulkitsee jonkin asian uhkaavaksi, se laukaisee ihmisessä pelkoreaktion.

Mantelitumakkeen vastinpari on otsalohko, joka on ihmisellä huomattavasti muita nisäkkäitä kehittyneempi. Se huolehtii monimutkaisesta ajattelusta ja tietoisista päätöksistä. Siinä missä primitiiviaivot huutavat puolustautumaan muukalaista vastaan, otsalohko analysoi tilanteen. Jos muukalainen ei järkevästi ajatellen ole uhka, otsalohko rauhoittaa mantelitumakkeen hälytystä.

Suhtautuminen vaistoihin riippuu aivojärjestelmien välisen taistelun tuloksesta. Aina järki ei voita. Järki sanoo, että lentäminen on turvallista, mutta primitiivinen pelkoreaktio voi estää koneeseen nousun. Järki sanoo, että tupakointi on epäterveellistä, mutta aivojen primitiivinen palkitsemisjärjestelmä saa sytyttämään savukkeen.

Primitiivijärjestelmä voittaa usein taistelun, koska se on evoluutiossa edistänyt ihmisen henkiinjäämisen mahdollisuuksia. Kukaan ei pysy hengissä pitkään kokonaan vailla pelkoja.

Bandelowin mukaan aivojen primitiivijärjestelmää käytetään välineenä politiikassa. Ensin luodaan puheenvuoroilla pelon kohde. Sen ei tarvitse olla järjellinen, koska vaistot eivät toimi järkeen perustuen. Kun ihmiset on saatu pelkäämään, valtaa haluava poliitikko esiintyy pelastajana. Menetelmää käytetään jatkuvasti kaikkialla. Myös kirkko toimii Bandelowin mukaan samalla tavalla.

Primitiivijärjestelmän pelko on sokea tilastoille eikä osaa suhteuttaa asioita. Siksi se toimii hyvin politiikassa. Lukutietojen käsittely kuuluu otsalohkolle.

Saksalainen voi pelätä kuolevansa terrori­iskussa. Noin 2 000 kertaa todennäköisemmin hän kuolee liikenneonnettomuudessa, mitä hän ei kuitenkaan pelkää.

»Sähköpyörät tappavat saksalaisia paljon enemmän kuin terrorismi, ja silti sähköpyörille vain hurrataan», Bandelow sanoo.

Olemme hyviä tottumaan pelkoihin, joten vanhat uhat eivät yleensä aiheuta suurta pelkoa. Sen sijaan pienikin asia voi pelottaa, kun se on entuudestaan tuntematon.

Maahanmuuttovastainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) on erityisen suosittu Saksan itäosissa, jossa maahanmuuttajia asuu suhteellisen vähän. Länsi-Saksassa, missä ulkomaalaisia on enemmän, AfD:n kannatus on heikompaa. Kun ihmiset tottuvat pelkäämiinsä asioihin ja saavat niistä myönteisiä kokemuksia, pelko vähenee. Aivot oppivat sammuttamaan primitiivipelkoja.

Bandelow muistuttaa, että osittain ulkomaalaispelot ovat seurausta myös aidoista ongelmista. Vaikka rikollisuus Saksassa on vähentynyt alimmalle tasolleen jälleenyhdistymisen jälkeen, ulkomaalaisten tekemät rikokset ovat lisääntyneet.

»Kuinka voit olla populisti ja reflektoida ihmisten pelkoja ja samalla pitäytyä faktoissa? Pääongelma ei ole tällä hetkellä siirtolaisuus. Kuinka siis voit väittää, että se on pääongelma?» Bandelow kysyy.  

Kirjoittaja on Saksassa asuva vapaa toimittaja.