Katalin Miklóssy: Maalaistollot ja ylimieliset

Saatoimme väitellä loputtomiin siitä, mitä tulevaisuus toisi mukanaan. Kävimme teatterissa ja museoissa sekä ahmimme kirjallisuuden ja filo­sofian klassikoita. Tällaisessa porukassa liikuin opiskellessani Budapes­tin oikeustieteellisessä tiedekunnassa 1980-luvun valtiososialistisessa Unkarissa. Karl Mannheimin mukaan se maailmankuva, johon sosi­aalistumme nuoruudessamme, vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Kommunistipuolue oli muuttunut eripuraisten linjojen – liberaalien, nationalistien, demareiden ja vanhoilliskommunistien – sateenvarjoksi. Maan pääekonomistit hakivat uusliberalismin talousopin Chicagon koulu­kunnasta ja loivat Unkariin yrityslainsäädäntöä. Urbaanille keskiluokkaiselle nuorisolle se oli yrittäjyyden, markkina-ajattelun, liberalismin ja individualis­min aikaa.

Samaan aikaan oikeustieteellistä kävivät myös maaseudulta kotoisin olevat nuoret. Me budapestilaiset kutsuimme heitä ylimielisesti »maalais­tolloiksi». He eivät olleet kulturelleja eivätkä tunteneet filosofian klassikoita. Höpinämme demokratian diskursiivisesta luonteesta olivat heistä jonninjou­tavia. He keskittyivät siihen, miten valtaa saavutetaan ja säilytetään. Näillä kavereilla oli myös yksiselitteinen käsitys oikeasta ja väärästä, eivätkä he sietäneet vasta-argumentteja.

»Maalaistollot» olivat eräänlaisia antikommunistisia bolševikkeja, joi­den ydinporukka perusti Fidesz-puolueen vuonna 1988. Usein esitetyn väitteen mukaan puolue oli alussa liberaali. Harhakäsitys johtuu siitä, että ei-kaupunkilaiset tarvitsivat liberaalinuorisoa markkinoidakseen itseään kaupungeissa. Liberaalit puolestaan kuvittelivat kykenevänsä muutta­maan maalaisporukoita. Liberaalit kuitenkin savustettiin ulos Fideszista jo vuosina 1992–1993.

Liberaalien ylimielisyys johti sokaisevaan uskoon siitä, että valtiososialismin vastakohta olisi liberaali demokratia eikä toisenlainen autoritaarinen järjestelmä. Emme havainneet ajoissa, että maalais­konservatiivit pitivät liberaalien pohdiskeluja heikkoutena, jota pitää rajoittaa. He tiesivät, että vaikka maaseudulla markkina- ja yrittäjämyönteisyys oli vahvaa, se ei tarkoittanut liberaalia maailmankuvaa.

Fideszin sisäpiiri on tänään lähes sama kuin 1980-luvulla. Sen toimintatavat muistuttavat bolševikkien menetelmiä: toisinajattelijat ajetaan ahtaalle. Valtaa keskitetään, ja valtio ulottaa lonkeronsa yhteiskunnallisen elämän joka kolkkaan.

Liberaalit väittelevät yhä vaihtoehdoista kykenemättä kompromis­siin keskenään. Ideologinen juopa maaseudun ja urbaaniälymystön välillä on muuttunut asemasodaksi. Sen liberaalitollot ovat häviämässä – elleivät jo sitten hävinneet.

Kirjoittaja on vanhempi tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa.