Skip to main content

Kriisin kurittama kansa

ALHO. Venezuelan presidentillä Nicolas Madurolla on enää harvoja liittolaisia Latinalaisessa Amerikassa. Maan pysyvän muutoksen tiellä seisoo sirpaloitunut oppositio.

Teksti Maija Salmi

Kuvat MIGUEL GUTIERREZ/EPA/ALL OVER PRESS

Caracas

PÄÄKAUPUNKI. Mies kuivatti vaatteitaan Caracasissa joulukuussa. Osa kaupunkilaisista on löytänyt suojaisan majapaikan siltojen alta.

PÄÄKAUPUNKI. Mies kuivatti vaatteitaan Caracasissa joulukuussa. Osa kaupunkilaisista on löytänyt suojaisan majapaikan siltojen alta.

Maduro kilpailee Maduron kanssa, otsikoi toistaiseksi ainoa riippumaton Venezue­lassa julkaistava päivälehti El Nacional pääkirjoitussivul­laan tammikuun lopussa.

Lehden otsikossa on perää, sillä edesmen­neen Hugo Chavezin sosialistihallinnon manttelinperijä presidentti Nicolas Maduro on käytännössä estänyt lukuisten oppositio­vaikuttajien osallistumisen huhtikuun 22. päivänä järjestettäviin ennenaikaisiin presi­dentinvaaleihin.

Yksi heistä on keskustavasemmistolaisen Voluntad Popular -puolueen johtaja Leopoldo López, joka tuomittiin 14 vuodeksi vankeu­teen väkivallan käyttöön yllyttämisestä vuo­den 2014 mielenosoituksissa. Viime vuonna hänet vapautettiin erittäin tarkasti vartioituun kotiarestiin. Lópezin liikkeitä valvoo jalkaan laitettu panta. Hän on ensimmäinen venezue­lalaisvanki, joka kantaa kyseistä pantaa.

Ehdolleasettumiskielto koskee myös monia muita oppositiopoliitikkoja, kuten Chavezille vuonna 2012 hävinnyttä Henrique Capriles Radonskia. Lähes kaikki muut johtohahmot ovat joko vangittuina tai maanpaossa, kuten kotiarestista muutama kuukausi sitten Espan­jaan karannut pääkaupunki Caracasin enti­nen kaupunginjohtaja ja senaattori Antonio Ledezma.

Siksi puolueen toimistolla on helmikuisena perjantaina hiljaista. Leopoldo Lópezin äiti Antonietta Mendoza de López on luvannut kertoa sekä puolueen että poikansa tilanteesta. Mendoza de López ei itse ole puoluepoliitikko, mutta hän on kampanjoinut sitkeästi poikansa vapauttamisen puolesta.

Voluntad Popular on yksi 11:sta puolueesta, jotka muodostavat ennen vuoden 2008 presi­dentinvaaleja perustetun oppositioliittouman, joka tunnetaan nimellä MUD (Mesa de la Uni­dad Democrática). Puolue on ilmoittanut boi­kotoivansa vaaleja.

Caracasissa Altamiran kaupunginosassa sijaitsevan rakennuksen 17. kerroksessa sijait­sevaan puoluetoimistoon käydään rautaisesta ovesta. Työntekijät saavat varautua tunnustau­tumaan sormenjäljellä.

»Koska he ovat yrittäneet tunkeutua tänne­kin», kertoo Mendoza de Lópezin assistenttina työskentelevä Louisa ja viittaa he-sanalla hal­lituksen lähettämiin joukkoihin.

Toimisto on kuin Lópezille omistettu museo: pahvinen versio puoluejohtajasta seisoo hänelle rakennetun alttarin edessä. Seinille on kirjoi­tettu demokratian palauttamista ja Lopezin vapauttamista vaativia iskulauseita. Mendoza de Lópezin pöydällä lepää Lópezin vankeudessa kirjoittama ja kaksi vuotta sitten julkaistu kirja Preso pero libre (Vanki mutta vapaa).

»Leopoldo päästettiin viime vuonna kotiarestiin, mutta mikään muu ei ole muuttunut kirjan julkaisemisen jälkeen. Ainoastaan minä, hänen vaimonsa ja lapsensa pääsemme katso­maan häntä. Toimittajilla ei Leopoldon luokse ole asiaa», Mendoza de López sanoo mahdolli­suudesta haastatella Lópezia.

Esipuheen kirjaan ovat kirjoittaneet sekä Espanjan entinen presidentti Felipe Gonzaléz että Nobel-palkittu perulainen kirjailija ja poliitikko Mario Vargas Llosa.

Vargas Llosa ja Gonzaléz eivät ole ainoita merkkihenkilöitä, jotka ovat vedonneet Lópezin ja samalla koko Venezuelan vapautta­misen puolesta Maduron hallinnon ikeen alta.

Maduron liittolaisiksi Latinalaisessa Ame­rikassa voi laskea enää Nicaraguan, Kuuban ja Bolivian. Muiden maiden johtajat ovat tuo­minneet Maduron toimet keskittää lisää val­taa itselleen. Latinalaisen Amerikan maiden lisäksi Venezuelalle pakotteita määränneet EU ja Yhdysvallat nimittävät tulevia vaaleja epä­demokraattisiksi, sillä Maduro ei suostu esi­merkiksi päästämään maahan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita.

Yhdysvallat on toistaiseksi tyytynyt EU:n tavoin määräämään Venezuelalle sanktioita, vaikka viime syyskuussa presidentti Donald Trump uhkaili maata sotilaallisella väliintulolla. Sotilaallisella väliintulolla on kannat­tajia myös Venezuelassa. Harvardin yliopiston venezuelalainen ekonomisti Ricardo Haus­mann lausui tammikuussa, että se voi olla ainoa tapa laittaa piste Venezuelan kriisille.

Hän vertasi Maduron Venezuelan tilannetta Manuel Noriegan Panamaan ja Yhdysvaltojen panokseen Noriegan syrjäyttämisessä vuonna 1989. Sittemmin Panamasta on tullut taloudel­lisesti menestynyt valtio, ja Hausmann halu­aisi nähdä samanlaisen kehityskulun myös Venezuelassa.

Maduroa puheet sotilaallisesta välintulosta eivät ole säikäyttäneet, eikä sotatoimia pidetä tällä hetkellä todennäköisinä. Opposition vai­mentaminen ja ennenaikaisten vaalien jär­jestäminen ovat kuitenkin osoitus siitä, ettei presidentti ole valmis luopumaan vallasta edes siksi, että arviolta 70 prosenttia ennennäke­mättömästä taloudellisesta ja humanitaari­sesta kriisistä kärsivän maan asukkaista on häntä vastaan.

Hyperinflaation aiheuttaman ruoka- ja lääkepulan lisäksi maassa kärsitään nyt myös käteispulasta, sillä paperin arvo on ylittänyt setelien arvon. Käteisnostoja on rajoitettu 10 000 bolivariin päivässä – summaan, jolla pystyy maksamaan hädin tuskin parkkilipuk­keen.

Suurin osa venezuelalaisista haluaa Madu­ron pois vallasta. Oppositiolla on kuitenkin omat ongelmansa: MUD-liittoutumaan kuu­luvien puolueiden väliset näkemyserot ovat suuria.

Venezuelassa muutoksen odotetaan tulevan muualta kuin oppositiopuolueiden tai nykyisen chavisti-hallituksen riveistä.

»Venezuelassa on tällä hetkellä monta oppo­sitiota. Puolueita yhdistää ainoastaan halu päästä irti Madurosta», kertoo ekonomisti ja Datanalisis-tilastoyhtiön johtaja Luis Vicente Léon, joka tunnetaan neutraalina kommen­taattorina Venezuelan nykytilanteesta.

Kaikki kansalaiset eivät suinkaan kannata MUD-oppositiota. Osa ihmisistä on ainoastaan Maduroa vastaan.

»On yhä paljon ihmisiä, joiden mielestä paholaisen viittaa kantaa pelkästään Maduro. Heille Chavezin perintö on pyhä, mutta he haluavat Maduron pois vallasta», Léon muis­tuttaa.

Hänen arvionsa mukaan Maduroa kannat­tavia on tällä hetkellä noin 25–28 prosenttia venezuelalaisista. »Kiinnostavaa on se, että Chavezin politiikkaa kannattaa edelleen hie­man yli 50 prosenttia kansasta. Heille Maduro ja Chavez eivät siis ole sama asia.»

Léon antaa haastattelun Caracasissa sijaitse­vassa kotitoimistossaan. Kiireinen Léon on saa­nut vastata samoihin toimittajien kysymyksiin usein viime aikoina. Suurin kysymyksistä on se, milloin ja miten Venezuelan kriisi päättyy.

Opposition puuttuva yhtenäisyys on hänen mielestään suurin ongelma, jonka takia Venezuelan on liki mahdoton löytää ratkaisua kriisiin. »Oppositiolla on historiansa huonoin hetki. Sen lisäksi, että oppositio on sirpaloitu­nut, siltä puuttuu vahva ehdokas, joka pystyy vastustamaan Maduroa sekä saamaan kansan ja kansainvälisen tuen taakseen.»

»Lisäksi arviolta 40 prosentilla kansasta ei ole selvää poliittista kantaa. Suurin osa kan­sasta ei siis kannata Maduroa mutta ei myös­kään seiso nykyisen kaltaisen opposition takana.»

Maduron lähes varmana vastaehdokkaana pidetään keskustavasemmistolaisen Avanzada Progresista -puolueen johtajaa Henri Falcónia, joka ilmoitti tammikuun lopussa halustaan asettua ehdolle eikä ole missään vaiheessa kannattanut vaihtoehtoa oppositioliittouman vaaliboikotista. Falcon kuului aiemmin sosia­listipuolueeseen, mutta loikkasi oppositioon vuonna 2012.

Lisäksi Venezuelassa on nähtävissä Rans­kasta ja Yhdysvalloista tuttu ilmiö, jossa vaalien ehdokasta haetaan puoluepolitiikan ulkopuolelta. Kuumin nimi »ulkopuolisista» on venezuelalaisen Polar-yhtiöiden omistaja, liikemies ja multimiljonääri Lorenzo Men­doza. Painostuksesta huolimatta Mendoza ei kuitenkaan ole toistaiseksi ilmoittanut aset­tuvansa ehdolle mutta ei myöskään kieltäy­tynyt ehdokkuudesta. Mendozalla on imago reiluna ja menestyksekkäänä yritysjohtajana. Se ei silti tarkoita, että hän pystyisi nostamaan maan suosta.

Nouseminen Venezuelan johtajaksi tarkoit­taa tällä hetkellä vastuuta katastrofitilaan aje­tusta maasta, Léon huomauttaa. Johtajuutta pitää haluta.

»Pitää muistaa, ettei Mendoza ole Rans­kan Emmanuel Macron tai Yhdysvaltojen Donald Trump. He ovat itse halunneet ehdok­kaaksi ja kampanjoineet valintansa puolesta. Mendoza taas on masinoitu mahdolliseksi ehdokasvaihtoehdoksi itse sitä todennäköi­sesti haluamattaan. Toisaalta hän tietää, että kieltäytyminen ehdokkuudesta saattaisi tar­koittaa sitä, että osa kansasta tuntisi itsensä hylätyksi.»

Léonin mukaan Lorenzo Mendozan suosio on merkki siitä, että Venezuelassa muutok­sen odotetaan tulevan muualta kuin opposi­tiopuolueiden tai nykyisen chavisti-hallituk­sen riveistä.

Kaikesta huolimatta muutosta ei todennä­köisesti ole luvassa. YK:n pääsihteeri António Guterrez on ollut skeptinen Venezuelan tilan­teen suhteen eikä usko, että ratkaisua löyde­tään lähitulevaisuudessa.

Venezuelan oppositioliittoutuma MUD ei helmikuussa ollut edes päättänyt, osallistuuko se huhtikuun vaaleihin vai boikotoiko se niitä. Jälkimmäistä Léon pitäisi katastrofina.

Domikaanisessa tasavallassa pidetyt neu­vottelut opposition ja hallituksen välillä ovat toistaiseksi jäissä. Oppositio ei suostu jatka­maan neuvotteluja, mikäli hallitus ei suostu päästämään Venezuelaan kansainvälisiä vaali­tarkkailijoita. Näin tuskin tulee tapahtumaan.

Madurolla on tällä hetkellä etulyöntiasema huhtikuisissa vaaleissa. Léon kuitenkin muis­tuttaa, ettei Maduron asema ole koskaan ollut yhtä huono. Pohjamudissa matelevan suosion lisäksi presidentin harteilla on maailman kor­keimmasta inflaatiosta kärsivän maan johta­minen. Vuosi 2017 päättyi Venezuelassa noin 2 700 prosentin inflaatioon.

»Maduro ei ole Jumala, ja Venezuelan inflaa­tio nousee jo tämän vuoden alkupuoliskolla vähintään 13 000 prosenttiin. Sen jälkeen sitä ei pysäytä mikään. »

Hieman yllättäen León sanoo olevansa kui­tenkin optimistisempi maan talouden kuin poliittisen tilanteen suhteen. »Meillä on useita esimerkkejä maista, joissa autoritaarinen hal­linto on kyennyt pysymään vallassa kansain­välisestä painostuksesta huolimatta. Sen sijaan meillä ei ole yhtään esimerkkiä maasta, joka olisi pystynyt elämään pitkään hyperinflaation kanssa.»

Mikäli Maduro säilyttää asemansa, on maan Léonin mukaan avauduttava ainakin taloudel­lisesti.

»Yhdysvaltojen asettamat pakotteet ovat jo sitä luokkaa, ettei Venezuela pysty selviämään mitenkään ilman kompromisseja. Vaikka Maduron ja sosialistihallinnon valta jatkuisi, hänen on otettava vastaan ulkovaltojen tar­joama apu.»

León muistuttaa, että Venezuelassa on meneillään parhaillaan myös ideologinen kriisi, sillä korkeasti koulutetut venezuelalaiset pakenevat maasta. Jo nyt suuri osa venezuela­laisista elää ulkomailta tulevista rahalähetyk­sistä ja investoinneista. Maan valuutta bolivar on käytännössä arvoton.

»Myös Maduron on puututtava tähän. Pian esimerkiksi parhaimmat lääkärimme asuvat ulkomailla ja olemme täysin riippuvaisia ulko­valloista.»

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.