Skip to main content

Hopeasija alueellisena järjestönä

Teksti Olli Ruohomäki

630 miljoonan ihmisen Kaakkois-Aasiaan mahtuu monia kieliä, etnisiä taustoja ja uskontoja. Siksi on lähes ihme, että vuonna 1967 perustettu Kaakkois-Aasian yhteistyöjärjestö Asean on onnistunut verrattain hyvin tehtävässään muokata konfliktien riivaamasta seudusta verrattain yhtenäinen talousalue.

Singaporen kansallisen yliopiston dekaani Kishore Mahbubani ja entinen diplomaatti Jeffery Sng analysoivat kirjassaan The Asean Miracle eripuraisten ja välillä sotatilassa olleiden Kaakkois-Aasian maiden matkaa yhteistyöjärjestöksi. Kirjoittavat toteavat, että Asean on EU:n jälkeen toiseksi onnistunein alueellinen yhteistyöjärjestö.

Asean syntyi Bangkokissa vuonna 1967 kylmän sodan aikana. Perustajajäsenet Thaimaa, Indonesia, Malesia, Filippiinit ja Singapore olivat Yhdysvaltojen liittolaisia, joilla oli myös vahva kommunismin vastainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma. Kylmän sodan päätyttyä entiset vihollismaat Vietnam, Kambodža ja Laos liittyivät Aseaniin.

Huolimatta hyvin erilaisista poliittista järjestelmistä kaikki Asean-maat korostavat markkinatalouden pelisääntöjä. Yhdysvallat, Kiina, EU, Japani ja Intia pyrkivät vaikuttamaan Aseanin kehitykseen poliittisilla kannanotoillaan sekä taloudellisella tuellaan. Ulkoiset toimijat haluavat edistää omia strategisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia sekä kauppapoliittisia intressejään suhteessa järjestön jäsenmaihin ja pyrkivät ajoittain lyömään kiilaa maiden välille. Toisaalta Asean tarjoaa niille foorumin, jossa maat voivat käydä dialogia niille yhteisistä intresseistä, kuten terrorismin torjunnasta.

Aseanin jäsenet korostavat suvereniteettia ja maiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta. Päätökset tehdään konsensusta noudattamalla. Järjestö kuitenkin harjoittaa hiljaista diplomatiaa: se ottaa esille vaikeita kysymyksiä, mutta keskustelut käydään poissa julkisuudesta, jotta kukaan ei tule julkisesti nolatuksi tai kyseenalaistetuksi.

Kriitikot esittävät, että Aseanin toiminta on poliittisesti pinnallista ja järjestön institutionaalinen kehitys heikkoa. Kirjan kirjoittajat väittävät, että juuri hiljainen diplomatia toimii. He huomauttavat, kuinka järjestö on kyennyt saamaan Aseaniin vuonna 1997 liittyneen Myanmarin sotilasjuntan muuttamaan toimintaansa aiempaa demokraattisemmaksi.

Kirjoittajat muistuttavat pessimismiin taipuvassa maailmassa, että Asean on esimerkki siitä, miten ristiriitojen repimästä maailmankolkasta voi kehittyä yhteistyöhön ja rauhaan tähtäävä, optimismia pursuava kokonaisuus.

Kirjoittaja on vieraileva vanhempi tutkija Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa.