Skip to main content

Epäonni opetti

TERRORISMI. Atte Kaleva kaapattiin Jemenissä. Sen jälkeen hänen käsityksensä jihadisteista muuttui.

Teksti Laura Myllymäki

Kuvat Laura Myllymäki/UP

KIIHKOTTOMUUS. Atte Kalevan mielestä jihadismia pitäisi lähestyä niin kuin jihadistit itse tekevät.

KIIHKOTTOMUUS. Atte Kalevan mielestä jihadismia pitäisi lähestyä niin kuin jihadistit itse tekevät.

 

Atte Kaleva katsoi tietokoneen ruu­dulta länsimaisia piirrettyjä. Vieressä istuivat jihadistit, jotka olivat hänen ja hänen vaimonsa Leila Kalevan kaap­paajia. Yhdessä he naureskeli­vat ohjelmalle.

Vuonna 2012 Jemenissä al-Qaidan panttivangiksi vai­monsa Leilan kanssa joutunut Atte Kaleva muistaa hetken varsin hyvin. Hän oli oivaltanut jotakin: jihadisti ei ole koko ajan jihadistin roolissa vaan voi käyttäytyä myös inhimillisesti.

»Voi olla kiinnostunut piirretyistä samaan aikaan, kun on kiinnostunut globaalista jihadista», Kaleva sanoo nyt, vuosia kokemuksen jälkeen.

Siepattuna Kaleva pyrki inhimillistämään itseään, vai­moaan ja kolmatta kaapattua, itävaltalaista Dominik Neu­baueria sieppaajille.

»Sehän oli laiha lohtu», Kaleva sanoo.

Se toi kuitenkin tunteen siitä, että kun hän joi iltapäi­visin teetä sieppaajien kanssa, hänellä oli tehtävä. Kaleva ajatteli, että jos sieppaajat alkaisivat pitää heitä mukavina ihmisinä, nämä ehkä säästäi­sivät heidän henkensä tosipaikan tullen.

Maaliskuussa Kalevalta ilmestyy tietokirja Jihad ja terrori (Otava), jota kirjoittaja itse kutsuu kiihkottomaksi esityk­seksi jihadistisen ideologian historiasta ja taustoista. Kirja ei ole Kalevan kertomus hänen ja vaimonsa kokemuksista Jemenissä.

Teoksen kiihkottomuus joh­tuu Kalevan mukaan kuitenkin siitä, että hän on viettänyt aikaa jihadistien kanssa. Se on jihadismin tutkijalle erittäin harvinainen tilanne.

Suomessa keskustelu isla­mista on Kalevan mielestä polarisoitunut. On ihmisiä, jotka haluavat nähdä islamin sellaisena, kuin he kokevat hyväksi. Toiset pyrkivät demo­nisoimaan islamin väkivallalla ja terrorismilla.

Kaleva sanoo, ettei valkopese kirjassaan uskontoa pois jihadismista. Toisaalta hän sanoo, että kaikkea ei voi selittää sillä, että jihadistit ovat muslimeita. Hänen mielestään jihadismia pitäisi lähestyä niin kuin jihadistit itse tekevät.

Kysymys siitä, onko jihadis­tinen väkivalta luonteeltaan poliittista vai uskonnollista, on Kalevan mielestä absurdi: »Jihadistille itselleen sillä ei ole mitään eroa. Poliittisuus ja uskonnollisuus kytkeytyvät tiiviisti yhteen.»

Radikaali-islamismin sylttytehtaan Kaleva paikallistaa Saudi-Arabiaan ja Jemeniin – osin omien tutkimusintressiensä vuoksi. »Egypti on toinen hotspot», hän lisää.

Siepattuna ollessaan Kaleva keskusteli kaappaajiensa kanssa isoista asioista: uskon­nosta ja politiikasta. Hän kokee, että rooleissa eivät olleet vallankäyttäjät ja val­lankäytön kohteet – ainakaan koko ajan.

Jihadistisen ajattelun lähtökohtien ymmärtäminen poistaa Kalevan mielestä tur­hia pelkoja, ja silloin jihadistien teoista tulee jollain tavalla käsitettäviä. Se on hänen mie­lestään eri asia kuin jihadismin hyväksyminen. Ymmärryksen kautta voi päästä käsiksi siihen, mikä aiheuttaa terrorismia ja miten sitä voidaan estää.

Kaleva näkee merkkejä muutoksesta jo nyt. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että vielä muutamia vuosia sitten media saattoi puhua »muslimiterroristeista». Nyt termiksi valitaan usein tar­kempi »jihadisti».

»Pystymme yhteiskunnalli­sesti jo rajaamaan joukkoa.»

Radikalisoitumista voi Kalevan mielestä ehkäistä. Hänestä olennaista on islamin ja muslimiuden arkipäiväis­täminen Suomessa: muslimin pitäisi kokea voivansa olla 100-prosenttisesti suoma­lainen samalla, kun tämä on muslimi.

Kaleva vaikuttaa kokoo­muksen poliitikkona Helsingin kaupunginvaltuustossa. Hän kuului kaupunkiin kaavaillun suurmoskeijahankkeen vas­tustajiin. Kalevaa arvelutti hankkeessa se, että kulttuuri- ja monitoimikeskuksesta olisi tullut musliminaisille paikka, jossa he voivat kuplautua, olla tekemisissä vain samanmielis­ten kanssa.

Jemenissä on sisällissota, ja yhteiskunta on hajonnut. Kaleva näkee, että alue voi olla otollista maaperää myös uusien jihadististen voimien synnylle.

Kun Kalevat joutuivat kidnapatuiksi Jemenissä, Atte Kaleva oli Sanaassa kerää­mässä aineistoa väitöskirjaansa varten. Nyt väitöskirjaprojekti on tauolla, ja Kaleva keskit­tyy kunnallispolitiikan lisäksi työhön turvallisuusalan konsul­tointiyrityksessään.

Kaapattuna Kaleva sai vastauksen moniin niihin kysymyksiin, joiden takia hän alkoi väitöskirjaakin toteuttaa: »Ymmärrän nyt, miksi nämä ihmiset toimivat niin kuin toimivat.»

Atte Kaleva: Jihad ja terrori. Otava 2018, 200 s.