Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kurdit luottavat öljyyn ja demokratiaan

Ville Ropponen

Irakin Kurdistanin demokratisoituminen voisi näyttää suuntaa koko alueen kehitykselle. Kirkukin öljykaupungin asema kiristää toistaiseksi kurdien, arabien ja turkomaanien välejä. Myös Turkki pelkää, että kurdit vahvistuvat liikaa.

Kurdit luottavat öljyyn ja demokratiaan

Irakin Kurdistanin autonomisen alueen pääkaupungissa Arbilissa käy värikäs hyörinä. Kaupungin keskellä kohoaa ajaton linnoitus, itse kaupunki on yksi maailman vanhimmista. Minareeteista kaikuu rukouskutsu. Basaarissa sama mies on pitänyt kahvilaa jo 61 vuotta. Maustekauppa käy kuin tanssi. Kadunkulmissa vahtia pitävät kurdien peshmerga-miliisit kalašnikovit kainalossa.

Monien katseet kohdistuvat nyt Arbiliin, jossa on vuodesta 1991 ollut kurdien itsehallinto. Kurdeilla on oma aluehallitus, parlamentti, poliisilaitos ja armeija. Saddam Husseinin kukistuminen vuonna 2003 vahvisti itsehallintoa.

Viime vuosien aikana Pohjois-Irakista on tullut turvasatama myös naapurimaiden kurdeille. Kurdien itsehallinto on hermostuttanut Turkkia, Irania ja Syyriaa, jotka eivät halua antaa omille kurdeilleen vastaavia oikeuksia. Yhtäläisen nuiva suhtautuminen kurdeihin on saanut aiemmin toisilleen vihamieliset maat tekemään yhteistyötä. Turkki on tehnyt iskuja Pohjois-Irakiin jahdatessaan Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n sissejä.

Kurdit tukivat Yhdysvaltoja Saddamia vastaan Irakin sodassa vuonna 2003. Amerikkalaisia miehitysjoukkoja Kurdistaniin ei tullut. Viimeiset kuusi vuotta Kurdistan on ollut Irakin rauhallisimpia alueita, jossa väkivaltaa on ollut hyvin vähän. Kurdistan saa 17 prosenttia Irakin öljytuloista, ja hyvä turvallisuustilanne on mahdollistanut talouskasvun ja kansainväliset yhteydet. Kesäkuussa aloitettiin oma öljynvienti.

"Kurdit ovat avain Irakin demokratisoitumisessa, sillä demokratia on kurdien etujen mukaista. Mutta jos demokratia ei kehity Bagdadissa, on vaikea sanoa miten se voisi kehittyä Kurdistanissakaan. Sama koskee Turkin ja Iranin kurdeja suhteessa emämaidensa hallituksiin", vakuuttelee Kurdistanin kulttuuriministeri Falakaddeen Kakeye.

1980-luvulla vuorilla sissinä Saddamia vastaan taistellut Falakaddeen on ollut vuodesta 1992 mukana Kurdistanin aluehallituksessa. Falakaddeenin mukaan Kurdistanin kehitys riippuu Irakin suunnasta, siitä miten kurdit onnistuvat yhteistyössä Bagdadin keskushallinnon ja shiia- ja sunniarabien kanssa. Kurdit ovat voimatekijä Irakin politiikassa.Kurdistan voi syntyä valtiona vasta kun Irakissa, Turkissa, Iranissa ja Syyriassa on vallassa demokraattiset hallitukset.

Kurdien itsehallintoa ovat luotsanneet Kurdistanin isänmaallinen liitto (PUK) ja Kurdistanin demokraattinen puolue (KDP), jotka ovat nyt vaaliliitossa. Puolueet keräsivät Irakin vuoden 2005 parlamenttivaaleissa 26 prosenttia äänistä ja 75 edustajaa 275-paikkaiseen parlamenttiin. PUK:n johtaja Jalal Talabani nousi Irakin presidentiksi.

Kurdistanin parlamenttivaaleissa tämän vuoden heinäkuussa PUK:n ja KDP:n vaaliliitto sai 57 prosenttia äänistä. Vanhat valtapuolueet jatkavat siis hallituksessa. Vaaleissa 70 prosenttia äänistä saanut Massud Barzani jatkaa presidenttinä. Korruptiosta moititut Kurdistanin valtapuolueet saivat näpäytyksen, kun Muutos-niminen liike keräsi 24 prosenttia äänistä.

Irakin demokratia on vielä nuori. Pitkä Saddamin diktatuurin kausi passivoi ihmisiä poliittisesti. Kansalaisyhteiskunta on kehittymätön ja ammattiyhdistysliike olematon. Lainsäädännössä on puutteita. Silti tilanne on aivan toinen kuin Saddamin aikana.

Kurdeilla on jotain odotettavaa huomiselta. Arbilin kaduilla on levollista, poliisien suuresta määrästä huolimatta. Kujilla kurvailee yllättävän paljon uuden näköisiä autoja. Näkyy sekä perinteistä että länsimaista pukeutumista. Kurdistanin puna-valko-vihreä lippu hulmuaa kaikkialla, lipun keskellä perinteinen symboli aurinko.

Tulenarka öljykaupunki Kirkuk

Arbilin länsipuolella kohoaa kuivia kukkuloita, jotka jyrkentyvät vuoriksi. Ylätasangolla einehtii yksinäinen lehmä, tienposkessa on perheiden pitämiä tankkauspisteitä. Kurdistanin autonomisen alueen ja Irakin rajalla ei ole puomeja, mutta tien vieressä on tarkastuskoju, kurdisotilaita – peshmergoja – ja raskas konekivääri. Talon katolla on Kurdistanin lippu. Laaksossa siintää viljapeltoja ja hedelmätarhoja.

Parikymmentä kilometriä Kurdistanin rajasta etelään sijaitsee kurdeille historiallisesti tärkeä Kirkukin kaupunki. Kurdistanin aluehallitus on vaatinut itsehallintoalueen laajentamista Kirkukin provinssiin. Monet pelkäävät, että amerikkalaisten lähdettyä Kirkukin kysymys saattaa kärjistyä. Kurdien ja arabien välillä on viime aikoina ollut jännitystä myös Niniven alueella Pohjois-Irakissa.

Kirkuk on tulenarka, sillä se on yksi Irakin kolmesta tärkeimmästä öljyntuotantoalueesta. Levottomuudet ovat leikanneet tuotantoa, mutta miljoonan tynnyrin päivätuotto on yhä puolet Irakin öljynviennistä. Kirkukin esiintymässä on arvioitu olevan 8,6 miljardia tynnyriä öljyä, noin 40 prosenttia Irakin öljyreserveistä ja 6 prosenttia maailman tunnetuista öljyvaroista. Kirkukin öljyä poraa Irakin valtion Northern oil company. Kirkukista öljy viedään putkilinjan kautta Turkin Ceyhaniin Välimerelle.

Saddamin aikaisen arabisaation kana jopa 250 000 kurdia karkotettiin Kirkukista ja tilalle siirrettiin arabeja. Myös turkomaaneja häädettiin Kirkukista. Saddamin kukistumisen jälkeen tuhannet kurdit ja turkomaanit ovat palanneet kaupunkiin vaatimaan asuntojaan takaisin.

"Pian alkaa sota arabien, kurdien ja turkomaanien välillä", arvelee Kawez Parwez, Kirkukin Toimittajien keskuksen kurdisyntyinen johtaja.

Aikaisemmin Irakin sulatusuunina ja kansojen sovun kaupunkina tunnetussa Kirkukissa tuntuvat nyt tiivistyvän koko maan ongelmat. Kawezin mukaaan kaupungin elämä on osin pysähdyksissä ja pulaa on vedestä, sähköstä ja polttoaineesta. Kirkukissa on ollut viime vuosina paljon pommi-iskuja. Tekijät ovat pääsääntöisesti al-Qaidasta tai muista islamistijärjestöistä. Äskettäin Kirkukissa jäi kiinni terroristi, joka tunnusti Syyrian valtion lähettäneen hänet. Toistaiseksi Kirkukissa on silti ollut vain vähän etnisten ryhmien välistä väkivaltaa.

"USA, Britannia ja Turkki pyrkivät vaikuttamaan Kirkukin tulevaisuuteen. Turkki tukee rahallisesti Kirkukin turkomaanien puolueita, kuten äärikansallista Jabhat Turkmania. Turkki ei halua, että Kirkuk joutuu Kurdistanille", pohtii Kawez. Turkki on uhannut voimankäytöllä, jos kurdit saavat Kirkukin hallintaansa.

Kawez ei luota USA:n ja Britannian vetäytymiseen. Suurvallat vain pelaavat aikaa, sillä niitä kiinnostaa öljy. Kesäkuun lopussa Irak myi ensi kertaa öljynporausoikeuksia ulkomaalaisille yhtiöille sitten vuoden 1972, jolloin öljyala kansallistettiin maassa. Oikeuksia kärkkyi 120 yhtiötä, muiden muassa Exxon Mobil, Shell, Lukoil ja China Petroleum & Chemical. Verrattuna muuhun maailmaan Irakin öljyä on erittäin halpa porata.

Kawez uskoo, että sota voitaisiin välttää vain järjestämällä Irakin perustuslaissa määritelty kansanäänestys Kirkukin tulevaisuudesta. Siinä asukkaat päättäisivät haluavatko he kuulua Bagdadin alaisuuteen vai Kurdistaniin. Alun perin vuodeksi 2007 kaavailtu kansanäänestys on siirtynyt monta kertaa – syynä on ollut Kirkukin huono turvallisuustilanne.

"Irakin naapurimaat lietsovat levottomuuksia Kirkukissa estääkseen kansanäänestyksen, koska sen tulos luultavasti olisi Kirkukin liittyminen Kurdistanin autonomiseen alueeseen. Silloin Kurdistanista tulisi taloudellisesti vahva. Tämä olisi Turkin, Syyrian ja Iranin kurdeille kannustava esimerkki, ja nämä maat eivät halua omien kurdivähemmistöjensä vahvistuvan", pohdiskelee kurdien tutkija Kristiina Koivunen. Hän on asunut Irakissa viimeiset yhdeksän kuukauttaja vieraillut säännöllisesti Kirkukissa.

Koivunen uskoo, että jos Kirkukin tilanteeseen löydettäisiin rauhanomainen ratkaisu, myös muiden Irakin ongelmien ratkaisu olisi helpompaa. Kansanäänestys tulisi järjestää lisäksi Mosulin läänissä ja osassa Diyalan lääniä, joita myös arabisoitiin Saddamin aikana.

Kirkukiin palanneiden kurdien ja turkomaanien tilanne on usein vaikea. Monet eivät ole saaneet asuntojaan takaisin, vaan elävät asuntoloissa. Työttömyyttä on paljon. Irakin keskushallitus on rahoittanut Kirkukista pois muuttavien arabien jälleenasuttamista, mutta ei rahoita Kirkukiin palaavia. Arvioiden mukaan Kirkukin asukkaista noin puolet on nyt kurdeja.

Itsenäisen Kurdistanin siemen?

"Bagdadin hallitus ei ikinä luovu Kirkukista. Kurdit taas pitävät Kirkukia Kurdistanin sydämenä. Tilanne voi kiristyä, mutta en usko sisällissotaan. Ihmiset ovat liian väsyneitä tappamiseen. Kaikki kaipaavat nyt rauhaa", pohtii toimittaja Faik Batti, entinen pakolaisintellektuelli, joka on kirjoittanut 15 kirjaa Irakin median historiasta.

Battin mukaan amerikkalaisten hyökkäyksen yksi näkyvä seuraus on ollut islamin voimistuminen Irakissa. Myös Kurdistanissa islamilaisten puolueiden ja ryhmien kannatus on kasvanut. Kun kansalaisjärjestöjä ei juuri ole, ihmisten muutospyrkimyksille ei ole muuta tietä kuin islam. Batti pitää islamistiterroristeja pahimpana uhkana myös kurdeille.

"Syytän tästä viime kädessä USA:ta, amerikkalaisethan loivat al-Qaidan", Batti puuskahtaa.

"Ei voi kieltää, etteikö kurdeilla olisi oikeutta itsenäisyyteen. Kurdistan voi kuitenkin syntyä valtiona vasta kun Irakissa, Turkissa, Iranissa ja Syyriassa on vallassa demokraattiset hallitukset. Jos Irakin Kurdistan nyt julistautuisi itsenäiseksi, Turkki, Iran ja Irak hyökkäisivät sen kimppuun", Batti väittää.

Tällä hetkellä Arbilissa toimivat kaikkien ympäröivien maiden kurdipuolueet: Turkin kurdien PKK, Iranin kurdien KDPI, Kurdistanin vapauspuolue ja Syyrian kurdien järjestöt. Kurdistanin aluehallitus ei virallisesti tee niiden kanssa yhteistyötä ja se on kieltänyt aseelliset iskut Irakin puolelta Turkkiin tai Iraniin. Eri maiden kurdien välillä on myös suuria kulttuurisia eroja, yhteistyökuviot ovat kiemuraisia ja riitojakin on.

Irakin Kurdistan on pyrkinyt suurempaan itsemääräämisoikeuteen, mutta ainakaan vielä täysi itsenäisyys ei ole agendalla. Alue on kuitenkin esimerkki kurdien itsehallinnosta muille alueen maille.

"Irakin Kurdistanin nykyiset johtajat ovat pragmaattisia eivätkä kiirehdi. Tulevaisuudessa Irakin Kurdistan voi silti toimia itsenäisen Kurdistanin siemenenä", Batti uskoo.

Suhteet Turkkiin avainkysymys

Tällä hetkellä isoja kysymyksiä herättää Irakin kurdien liittolaisen Yhdysvaltain vetäytyminen. Kesäkuun lopussa USA veti joukkonsa Irakin kaupungeista, ja vuoden 2011 lopussa sen on määrä poistua Irakista kokonaan.

"USA:n lähdettyä Turkin kurdit ovat Irakin kurdeille luonnollinen uusi liittolainen. Turkin kehitys on Irakin Kurdistanin kannalta olennainen. Tällä hetkellä Irakin Kurdistanin aluehallitus yrittää kuitenkin ennen muuta luoda toimivat suhteet Turkin hallitukseen, sillä Turkki

on myös portti Eurooppaan", pohtii Kristiina Koivunen.

Tavoitteena olisi saada Turkki hyväksymään kurdien autonomia Pohjois-Irakissa. Tähän asti Turkki on suostunut neuvottelemaan vain Irakin keskushallituksen kanssa. Kurdien aluehallituksen strategiana on ollut houkutella turkkilaisia yrityksiä Kurdistaniin, jossa talous kasvaa öljytuloista. Turkin neuvotteluhalukkuus kasvaa, jos maa saadaan sidottua Irakin Kurdistaniin taloudellisesti.

"Turkissa on ollut vuosia valtataistelu hallituspuolue AKP:n siviilihallinnon ja armeijan välillä. Näyttää siltä, että presidentti

Abdullah Gül ja pääministeri Recep Erdoğan olisivat valmiit etsimään kurdikysymykseen poliittista ratkaisua, mutta armeija vastustaa", aprikoi Koivunen.

Mikäli Turkki löytäisi poliittisen ratkaisun omaan kurdikysymykseensä, myös Turkin ja Irakin Kurdistanin suhteet luultavasti normalisoituisivat.

Ville Ropponen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

 

Kurdien asema vaihtelee eri maissa

Kurdistan, eli alue jolla kurdit elävät, sijaitsee Turkin, Irakin, Iranin ja Syyrianrajalla. Kurdeja arvioidaan olevan 25–40 miljoonaa, joista puoletasuu Turkissa. Kurdeja elää myös Armeniassa ja diasporassa Euroopassa. Kurdin kieli kuuluu iranilaiseen kieliryhmään. Uskonnoltaan he ovat sunni- tai shiiamuslimeja, mutta myös kristittyjä, juutalaisia ja kurdien oman uskonnon jesidismin kannattajia.

Irakin Kurdistanin autonomisen alueen väkiluku on noin 4,4 miljoonaa. Asukkaista on kurdeja kolme neljäsosaa, lisäksi alueella asuu islamilaisia turkomaaneja ja arabeja sekä kristittyjä assyrialaisia, kaldealaisia ja armenialaisia. Arbilissa (kurdiksiHewlêr) on asukkaita noin miljoona ja Kirkukissa 851 000.

Kurdistanissa on runsaasti energiavaroja ja kaivannaisia, öljyä, kaasua, kuparia, rautaa, sinkkiä ja kivihiiltä, mikä osaltaan selittää kurdien kohtaamaa sortoa, vaikka kurdien asema poikkeaa toisistaan eri maissa.

Turkissa kurdeja ei ole koskaan tunnustettu erillisenä kansana. Kaakkois-Turkissa Kurdistanin työväenpuolue PKK on käynyt vuodesta 1984 näihin päiviin asti sissisotaa, johon Turkin armeija on vastannut raskailla iskuilla. 3 000 kylää on hävitetty ja miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakosalle. Yli 30 000 ihmistä on kuollut sodan uhreina. Vasta viime vuosina valtio on sallinut kurdin kielen opetuksen sekä kurdinkieliset radio- ja televisio-ohjelmat.

Syyrian miljoonasta kurdista noin 300 000 elää vailla minkään maan kansalaisuutta ja vailla oikeuksia.

Iranin kurdit ovat vuosikymmeniä olleet syrjinnän ja sotilaallisen toiminnankohteena. Iranin kurdien KDPI-puolue on käynyt sissi-sotaa Iranin hallitusta vastaan, joka on syyttänyt sitä liitosta CIA:n kanssa.

Irakin kurdeilla oli Saddamin aikana rajoitetut kulttuuriset, mutta ei poliittisia oikeuksia. Kurdit joutuivat myös terrorin ja arabisaation kohteeksi. Vuosina 1978–1979 noin 600 kurdikylää poltettiin ja yli 200 000 kurdia päätyi pakosalle. Irakin–Iranin-sodan aikana Irakin armeija vainosi Iranin kanssa liittoutuneita kurdeja.

Terrori huipentui Irakin armeijan al-Anfal-operaatiossa vuonna 1988, jossa tuhottiin 2 000 kurdikylää ja tapettiin jopa 182 000 kurdia. Persianlahden sodan jälkeisen kansannousunseurauksena ja kansainvälisenyhteisön tuella kurdit saivat autonomian Pohjois-Irakissa 1991.

Ville Ropponen

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 3/2009

Aasia nousee, Afrikka edelleen aallonpohjassa

Tapani Vaahtoranta

Martin Scheinin: Periaatteen mies

Niina Sarkonen

Iranin toinen vallankumous

Kukka-Maaria Kuisma

EU lilliputtisarjaan YK:ssa

Pasi Nokelainen

Energiajärjestö soittaa hälytyskelloa

Olli-Matti Nykänen

Kapitalistinen manifesti: Ahneus on hyväksi (tiettyyn rajaan saakka)

Fareed Zakaria

Kapitalismin kivikkoinen voittokulku

Olli-Matti Nykänen

Yhdysvaltojen riippuvuus Kiinasta syvenee

Matti Nojonen

Talouskriisi vahvistaa Kiinan asemaa

Joonas Pörsti

Kööpenhaminan sopu vielä kaukana

Anna Korppoo ja Alex Luta

Suomi kisaa paikasta turvaneuvostossa

Pasi Nokelainen

Protestit vahvistivat Iranin kansalaisyhteiskuntaa

Liisa Liimatainen

Brasilia etsii mallia ja kumppaneita Aasiasta

Lauri Tähtinen

Kurdit luottavat öljyyn ja demokratiaan

Ville Ropponen

Puheenvuoro: Mihin Natossa sitoudutaan?

Juha Rainne

Yim Sung-joon: "Pohjois-Korea hakee Yhdysvaltain huomiota"

Kristian Kurki

Kolumni: Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Muuri murtui, miten kävi illuusioiden?

Charly Salonius-Pasternak

Kirjatutka: Aktivismi Kiinassa kovilla

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Kastittomien nousu

Tapio Tamminen

Kirjavieras: Rauha on ihmisen geeneissä

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Ottakaa vastuu

Ville Ropponen

Kirjatutka: Väestönkasvu kiihdyttää ilmastonmuutosta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Väliinputoaja vai oman tiensä kulkija?

Ville Ropponen

Kirjatutka: EU:n toimivaltaa liioitellaan

Eero Vuohula

Toisenlainen näkemys Gazan sodasta

Olli-Matti Nykänen

Lissabonin kujanjuoksu

Aaretti Siitonen

Nixonilta mallia Iran-politiikkaan

Barbara Zanchetta

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta