Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Järjestelmän viimeisellä rannalla?

Liisa Liimatainen

Iranin vanhoillinen johto on aloittanut eturivin uudistajien vangitsemisen. Presidentinvaalien tulosta vastaan protestoineen liikkeen laajuus ja kypsyys on yllättänyt kaikki osapuolet.

Miten pitää kutsua tapahtumaketjua, jonka kuluessa Iranissa on pidetty vääristetyt vaalit, poliisivoimat ovat käyneet väkivaltaisesti mielenosoittajien kimppuun kadulla ja lähes 500 henkeä, ennen kaikkea poliitikkoja, toimittajia ja opiskelijajohtajia on vangittu? Tapahtumaketju muistuttaa suuresti vallankaappausta.

Nyt Iranin konservatiiviset hallitsijat uhkaavat vangita jopa Mir Hossein Musavin, uudistajien presidenttiehdokkaan. Iranilainen Roozonline-nettilehti väitti 24.6.2009, että Iranin johto valmistautuu Musavin pidätykseen. Lehden taustalla on uudistusmielisiä iranilaisia eri ryhmistä.

Kesäkuun 21. päivään mennessä pidätettyjä oli ainakin 457. Joukkoon kuuluu uudistajarintaman kahden ehdokkaan, Musavin ja Mehdi Karrubin taustalla olevien puolueiden kakkosrivin miehiä, kuten entisen presidentin Mohammed Khatamin varapresidentti Ali Abtahi ja hänen strateginen neuvonantajansa Said Hajjarian. Kukaan ei tiedä, missä pidätetyt nyt ovat. Kun Iranissa poliittisista syistä vangittujen olinpaikka on tuntematon, heitä yleensä kidutetaan, jotta he tunnustaisivat ”pahat” tekonsa.

Iranin konservatiivit syyttävät Musavia osallistumisesta Yhdysvaltain rahoittamaan salaliittoon. Vallankumouskaartia eli Iranin islamistista vallankumousta suojelemaan luotua ideologista armeijaa lähellä oleva päivälehti Javan on kertonut, että Iranissa presidentinvaalien jälkeen yritetty samettivallankumous on epäonnistunut. Lehti siteeraa samalla linjalla olevaa Fars-tietotoimistoa, jonka mukaan Yhdysvallat on rahoittanut peräti 400 miljoonalla dollarilla presidentinvaalien jälkeisiä katuprotesteja. Farsin mielestä Musavin valvonnassa olevat mielenosoittajat ovat organisoineet kadulla näkyvän väkivallan. Iranista tulevien tietojen mukaan tilanne on päinvastainen: katuväkivalta on ollut ideologisten poliisivoimien, basijien organisoimaa.

Näillä syytöksillä todennäköisesti valmistellaan presidentti Mahmoud Ahmadinejadin ja hengellisen johtajan Ali Khamenein tukijoita seuraavaan vaiheeseen, uudistajien eturivin vangitsemiseen.

Taistelua papiston tuesta

Vallankumouskaartin 10. prikaati otti Teheranin valvontaansa kesäkuun 23. päivänä. Ajatollah Khomeinin vallankumouksen jälkeen perustama poliittinen eliittiarmeija estää kaikenlaiset protestit.

Vallankaappausta muistuttava operaatio on vahvistanut vallankumouskaartin asemaa Iranissa. On epäselvää, onko Iranin islamilainen tasavalta enää täysin pappien valvonnassa. Hyvin uskovainen presidentti Ahmadinejad on toiminut myös papiston yhtä osaa vastaan.

Iranin islamilainen johto on jakautunut kahtia. Ahmadinejad, hänen taakseen vaalien jälkeen virallisesti asettunut hengellinen johtaja Ali Khamenei ja muut papiston äärilinjan edustajat ovat liittoutuneet vallankumouskaartin jyrkän osan kanssa.

Iranin entinen presidentti Ali Akbar Hashemi Rafsanjani on hakenut tukea uudistajille Qomista, šiiojen pyhän kaupungin teologeilta. Iranin huipulla käydään taistelua johtavien uskonoppineiden tuesta. Papiston konservatiivinen osa on tukenut perinteisesti Ali Khameneita ja pappien uudistushaluinen suuntaus Rafsanjania. Pitkään Iranin politiikkaa leimannut kahtiajako toistuu taas, sillä Rafsanjani on tukenut viime vuosina uudistajia, ensin Khatamia, sitten Musavia.

Arvovaltatappio hengelliselle johtajalle

Tähän saakka kukaan ei ole voinut päättää yksin Iranin asioista, ei edes hengellinen johtaja. Iranin yhteiskunnan huipulla on 50–60 henkilön eliitti, joka koostuu uskonoppineista, valtionlaitosten johtajista ja korkeista virkamiehistä. Tämä eliitti on käynyt jatkuvaa sisäistä keskustelua. Nyt näyttää siltä, että äärikonservatiivit eli presidentti Ahmadinejad ja Ali Khamenei yhdessä papiston ja vallankumousarmeijan jyrkemmän osan kanssa yrittävät lopettaa keskustelun ja tehdä yksin päätöksiä. Tavoitteena on pysäyttää kaikki uudistukset ja hoitaa yksin suhteet Yhdysvaltoihin. Äärilinja ei halua ehkä edes neuvotella Yhdysvaltain kanssa.

Mutta presidentinvaalien jälkeinen Iran ei ole enää sama maa kuin se oli ennen vaaleja. Iranin entisen pääministerin Musavin taakse organisoitunut liike edustaa nyt Iranin yhteiskunnan laajoja kerrostumia eikä enää vain kaupunkilaiseliittiä. Kun hengellinen johtaja Ali Khamenei asettui tukemaan uudistajien ja heidän tukijoittensa mielestä täysin vilpillistä vaalitulosta, hän menetti ainakin näennäisesti osapuolten yläpuolella olevan johtajan arvovallan.

Vaalitulosta vastaan protestoineen liikkeen laajuus ja ennen kaikkea sen kypsä, lähes täydellinen väkivallattomuus on yllättänyt kaikki osapuolet. Musavin johtama muutosliike pyrkii muuttamaan Irania järjestelmän sisältä käsin. Jos Ahmadinejad, Khamenei ja vallankumouskaarti yrittävät ratkaista ongelman väkivallalla, se vahvistaa Iranissa järjestelmän vastustajia ja Iranin rajojen ulkopuolella niitä, jotka eivät ole vieläkään luopuneet haaveista pommittaa Irania.

 

Kirjoittaja on Ylen pitkäaikainen Rooman-kirjeenvaihtaja, joka on seurannut Irania vuodesta 1997. Häneltä ilmestyi keväällä kirja Iran: Huntu ja haaste (Like).

 

Lue myös UP-lehteen lähetetty iranilaisen silminnäkijän kuvaus Teheranin tapahtumista 24.6.2009.

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 2/2009

Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta

Egon Bahr: Kylmän sodan pesänjako Euroopassa on kesken

Leena Liukkonen-Forsell

Maailmanhistorian tekijäksi Willy Brandtin rinnalla

Leena Liukkonen-Forsell

Sammakot vaarassa

Joonas Pörsti

Zhang Wei, oletan?

Kukka-Maaria Kuisma

Nigerian kaasua Eurooppaan

Joonas Pörsti

Suomalaiset vaikuttajat maailmalla

Joonas Pörsti ja Hannele Pulkkinen

Markku Niskala: Poliittista vaikuttamista ei voi unohtaa

Joonas Pörsti

Piia-Noora Kauppi: Vaikutusvalta syntyy luottamuksesta

Hannele Pulkkinen ja Joonas Pörsti

Pauliina Arola: Ajoitus ratkaisee usein kriisinhallinnassa

Joonas Pörsti

Kiristynyt kilpa korkeista nimityksistä vaatisi Suomelta asennemuutosta

Niina Sarkonen

”Tunsin pääsihteerin ennestään”

Niina Sarkonen

Silminnäkijä: Maa vailla kenraaleja

Juha Mäkinen

Ideologiset sotilaat eivät osaa ratkaista Iranin kriisiä

Liisa Liimatainen

Ranska etsii uutta tehtävää

Louis Clerc

Etelä-Afrikan vaikuttajanainen Geraldine Fraser-Moleketi: "Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ajoi politiikkaan"

Niina Sarkonen

ANC johti mustien vapaustaistelua Etelä-Afrikassa

Niina Sarkonen

Huumetalous pitää yllä Afganistanin sotaa

Olli Ruohomäki

Presidentinvaalit sytyttäneet toiveen muutoksesta

Olli Ruohomäki

Sodat verottavat luonnon monimuotoisuutta

Susanna Myllylä

Venäjä hakee lohtua investoinneilla

Vadim Kononenko

Kriisinhallintaa tulisi perustella avoimemmin

Jarno Limnéll

EU pystyttää puskuria maahanmuuttoa vastaan

Marko Kananen

Mielipide: Ilmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa

Atte ja Eija-Riitta Korhola

Yhdysvaltojen hegemonia pitää pintansa

Matti Keppo

Väijyykö meteori ihmiskuntaa?

Matti Keppo

Kirjatutka: Neuvostoimperialismin pitkät jäljet

Ville Ropponen

Kirjatutka: Iran iranilaisten silmin

Mari Luomi

Kirjatutka: Lännen hegemonia tuskin jatkuu

Paul-Erik Korvela

Kirjatutka: Venäjä on Kiinalle toisarvoinen

Teemu Naarajärvi

Kirjatutka: From the USSR with love

Hiski Haukkala

Kirjatutka: Länsi puhuu kauniisti ja toimii rumasti Lähi-idässä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Velanmaksun aika

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Turhaa rahtausta

Ville Hulkkonen

Järjestelmän viimeisellä rannalla?

Liisa Liimatainen

Silminnäkijä: Teheran 24.6.2009

Barroson piinaviikot

Aaretti Siitonen

Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Seun Kuti: ”Nigerialaiset tarvitsevat nyt oikeutta”

Niina Sarkonen

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta