Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Huumetalous pitää yllä Afganistanin sotaa

Olli Ruohomäki

Oopiumikauppa vie pohjaa Afganistanin hallituksen yrityksiltä jälleenrakentaa maata ja edistää laillista taloutta. Talibanien toiminnan rahoitus huumetuotannolla on katkaistava, jotta maa pääsee kestävän kehityksen tielle.

Afganistan tuottaa 92 prosenttia maailman oopiumista. Viime vuonna unikkosadon arvo oli arviolta miljardi yhdysvaltain dollaria. Noin kolmannes maan taloudesta kytkeytyy tavalla tai toisella huumeisiin.

Vuoden 2007 sato oli ennätyksellisen korkea. Unikon viljelyala oli 193 000 hehtaaria, lisäystä edellisvuoteen oli 17 prosenttia. Vuonna 2008 sato ja viljelyala pienenivät hieman.

Huomionarvoista on, että vain neljä prosenttia Afganistanin viljelykelpoisesta pinta-alasta on unikkoviljelmien käytössä. Viime vuonna 18 maakunnassa ei viljelty unikkoa lainkaan, joskin eräissä tapauksissa sen tilalle on tullut kannabis. Valtaosa – kaksi kolmasosaa – unikon viljelyalasta sijaitsee epävakaissa eteläisissä maakunnissa, kuten Helmandissa ja Kandaharissa.

Viljelijä itse saa hyvin pienen osan oopiumin tuotosta, vaikka sen arvo on korkea. Raakaoopiumin kilohinta on ollut keskimäärin 85 dollaria kilolta, tosin hinta on vaihdellut huomattavasti sekä kausittain että alueellisesti. Yhdeltä hehtaarilta saatavan unikkosadon arvo on noin 5 000 dollaria, kun vehnäsato tuottaa noin 500 dollaria. Muiden kasvien viljely ei siten ole taloudellisesti erityisen houkutteleva vaihtoehto.

Arvioiden mukaan viljelijä saa noin 20 prosenttia tuotosta, valtaosa menee välittäjille. Oopiumista jalostetun heroiinin arvo nousee sitä korkeammaksi, mitä kauempana Afganistanista se myydään. Yksi gramma korkealaatuista heroiinia maksaa Lontoon kaduilla 30 puntaa.

Heroiinin käyttöä on pidetty vain läntisen maailman ongelmana. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina. Nykyään ainoastaan 16 prosenttia Afganistanin oopiumista päätyy jalostetussa muodossa Euroopan unionin alueelle. Sen päämarkkina-alueeksi on muodostunut Keski-Aasia, Iran, Kiina ja Venäjä.

 

Huumetalous hyvin organisoitu

Afganistanin huumetaloudesta vallitsee monia väärinkäsityksiä – esimerkiksi, että unikkoa kasvattavat vain köyhät viljelijät, joilla ei ole muita vaihtoehtoja. Suurin osa unikkoviljelmistä on kuitenkin varakkaiden maanomistajien, korruptoituneiden viranomaisten ja talibaneille sympaattisten tahojen käsissä.

Eräät varakkaat huumeparonit käyttävät jopa kastelujärjestelmiä satojen parantamiseksi. YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava järjestö UNODC arvioi, että yli puolet unikon viljelijöistä on aloittanut viljelyn vuoden 2001 jälkeen. Lisäksi Helmandin läänissä noin 70 prosenttia viljelmistä on perustettu viimeisen kolmen vuoden aikana. Eräät varakkaat huumeparonit käyttävät jopa kastelujärjestelmiä satojen parantamiseksi aiemmin heikosti tuottaneilla erämailla.

Afganistanin turvallisuustyhjiö on johtanut tilanteeseen, jossa unikon viljely on kannattavaa liiketoimintaa. Useat viljelijät ovat myös riippuvaisia paikallisista huumevälittäjistä luoton ja siemenien suhteen. Näin syntyy velkakierre, jota on vaikea katkaista. Maan hallitus onkin pyrkinyt tarjoamaan mikrorahoitusta myös maaseudulle. Suomenkin tukema mikroluototusohjelma Microfinance Investment Support Facility for Afganistan on luonut vaihtoehtoista rahoitusta maaseudun väestölle. Ohjelma on saanut paljon hyvää aikaiseksi, mutta sen toiminta on rajallista Afganistanin turvattomilla alueilla, erityisesti etelässä.

Maaseudun väestö on hyvin riippuvainen maataloudesta elinkeinona. Talouden monipuolistaminen esimerkiksi palvelu- ja pienteollisuustuotannon suuntaan on kuitenkin vaikeaa nykyisessä turvallisuustilanteessa.

Huumekauppa muodostaa pyramidimaisen verkoston, jonka lonkerot ulottuvat sekä lailliseen että laittomaan talouteen. Pyramidin pohjalla ovat viljelijät, joita arvioidaan olevan noin 350 000. He myyvät tuotantonsa paikallisille kauppiaille, jotka välittävät myös laillisia kulutushyödykkeitä ja tuotteita maaseutuyhteisöjen käyttöön. Kauppiaita on arvioiden mukaan 10 000–15 000 henkeä.

Keskitason kauppiaat, noin 500 henkilöä, ostavat oopiumin paikallisilta kauppiailta ja toimivat jo rikollisen maailman rajamailla. Varsinaisia huumeidenvälittäjiä on 200–250, ja he ovat hyvin organisoituja ja varakkaita. Välittäjät vastaavat oopiumin kuljettamisesta. He ovat uskollisia yhdelle päävälittäjistä.

Pyramidin huipulla on 25–30 huumekauppiasta, joilla on oma asemansa maan poliittisessa ja taloudellisessa elämässä. He vastaavat huumelaboratorioiden toiminnasta ja heroiinin valmistukseen tarvittavien kemikaalien hankkimisesta. Huumemarkkinat ovat käytännössä päävälittäjien käsissä.

Tietyt tahot maan hallinnossa ovat mukana huumevälityksessä tai vähintäänkin sallivat sen toiminnan. Tietyt tahot maan hallinnossa ovat mukana huumevälityksessä tai vähintäänkin sallivat sen toiminnan, lahjuksia vastaan tietenkin. Toisen käden tietojen mukaan joitakin tärkeitä poliisivirkoja olisi huutokaupattu yli 100 000 dollarilla. Kun kyseisten virkojen kuukausipalkka on vain noin 150–250 dollaria, on selvää, että niihin sisältyy myös mahdollisuus päästä osalliseksi huumekaupan tuotoista.

Koska talibanit hallitsevat suurinta osaa eteläisen Afganistanin maaseudusta, on myös maan huumetalous pitkälti heidän kontrollissaan. Talibankomentajat hyötyvät huumetaloudesta verottamalla viljelijöitä, osallistumalla itse huumekauppaan sekä keräämällä suojelurahaa huumekauppiailta. Unikon viljelyn jatkuminen kertoo, että keskushallinto ei kykene ulottamaan valtaansa maaseudun syrjäkylille.

Kapinallisten yhteydet huumetuotantoon suojelevat unikon viljelijöitä keskushallinnon yrityksiltä puuttua tilanteeseen. Sekä ulkomaisten että paikallisten investointien saaminen lailliseen talouteen on äärimmäisen vaikeaa, sillä hallituksen ja kansainvälisen yhteisön edustajat ovat jatkuvasti talibanien hyökkäysten kohteina.

Talibanien syyttäminen keskushallinnon heikkoudesta on heidän kannaltaan hyödyllistä, sillä näin talibanien imago kaikkialla läsnä olevana voimana vahvistuu. Todellisuudessa vastuussa ovat huumekauppiaat ja heihin sidoksissa olevat paikalliset vallanpitäjät, jotka haluavat suojella laitonta liiketoimintaansa. Talibanien hallitsemilla alueilla myös kyläneuvostot (shurat) ovat rohkaisseet unikon viljelyä korkeampien verotulojen toivossa.

 

Pakistan menettämässä otettaan rajaseudusta

Talibanien kytkökset Pakistaniin ovat ilmeiset. Pakistanissa toimiva uskonnollinen liike Jamiat Ulema-e-Islam on avoimesti tukenut Afganistanin talibaneja ja liikkeen uskonnolliset koulut (madrassat) toimivat Pakistanin ja Afganistanin pataaniväestön rekrytointi- ja koulutuskeskuksina talibaneille.

Pakistanin ja Afganistanin rajaseutu on pidempään ollut ongelmallista aluetta, jossa radikaalit islamistit sekä erinäiset rikollisryhmät operoivat ja liikkuvat vapaasti.

Pakistanin keskushallinnon ote omasta rajaseudustaan on heikko. Esimerkiksi luoteisessa maakunnassa sijaitseva Swatin laakso on ajautunut viime kuukausina lähes täysin Maulana Fazhullahin johtaman Tehrik-e-Taliban liikkeen hallintaan. Swatin talibanit ilmoittavat tavoitteekseen islamilaisen järjestyksen palauttamisen alueelle ja siirtymisen sharia-oikeuden noudattamiseen. Afganistanin puolella Nuristanin, Konarin ja Nangarharin lääneissä operoi Gulbuddin Hekmatyarin Hezb-i-Islami liike. Alueella liikkuu myös erinäisiä rikollisryhmiä, jotka ovat erikoistuneet puutavaran ja jalokivien salakuljetukseen. Al-Qaidan johtajiin kuuluvan egyptiläisen Abu Ikhlas al-Masrin on myös raportoitu liikkuvan alueella.

Pakistanin heimoalueilla (Federally Administered Tribal Areas) ja Afganistanin puolella Paktikan, Khowstin ja Lowgarin lääneissä liikkuu esimerkiksi Sirajuddin Haqqanin johtama ryhmittymä, jota pidetään vastuullisena tammikuussa 2008 Kabulin Serena-hotelliin kohdistuneesta näyttävästä itsemurhaiskusta. Alueella liikkuu myös al-Qaidaan liittyviä ulkomaisia taistelijoita, esimerkiksi Islamic Movement of Uzbekistan -liikkeestä.

Etelämpänä Helmandin ja Kandaharin lääneihin rajoittuvaa Balochistanin läänin pääkaupunkia Quettaa pidetään Afganistanin talibanien päämajana. Tiedustelutietojen perusteella Afganistanin talibaneja vuosina 1996–2001 johtanut Mullah Mohammed Omar majailee siellä apulaisineen ja johtaa taisteluja Pakistanin puolelta. Useat islamistit Irakista Afganistaniin käyttävät Omarista nimitystä Amir al-Mu’minin (uskovaisten emiiri), mikä viittaa siihen, että häntä pidetään edelleen hyvin vaikutusvaltaisena talibanjohtajana.

Afganistanin tilannetta ei kyetä vakauttamaan, mikäli Pakistanin puolella toimivien radikaalien islamistien ryhmittymiä ei saada kuriin. Pakistanin keskushallinnon tulisi vahvistaa otettaan sekasortoisella rajaseudulla ja luoda siten pohjaa alueen rauhanomaiselle kehitykselle.

Toukokuussa maan armeija aloitti Swatin alueella hyökkäyksen talibaneja vastaan.


”Pax narcotican” aika on ohi

Talibanien toimintaa ja huumetaloutta on pitkään pidetty erillisinä ongelmina. Tämän logiikan taustalla on ajatus, että talibanit pyrkivät poliittiseen muutoksen väkivallalla ja rikollisryhmät tavoittelevat yksinomaan omaa etuaan vailla poliittisia päämääriä. Ongelmia on myös pyritty ratkaisemaan erillisinä: kansallisen turvallisuuden kysymyksinä ja poliisitoimina.

Usean vuoden ajan Yhdysvaltain sotilasjohto ei pitänyt huumekysymystä prioriteettina terrorismin vastaisessa Afganistanin operaatiossaan. Pentagonin strategian mukaan ensin piti voittaa talibanit ja sitten antaa muiden toimijoiden hoitaa huumeongelma. Yhdysvallat myös tarvitsi terrorismin vastaisessa taistelussa tukea entisiltä Pohjoisen liiton sotaherroilta, jotka olivat mukana huumekaupassa. Afganistanin taannoinen sisäministeri Ali Jalali luonnehti tätä yhteistyötä termillä ”pax narcotica”.

Yhdysvaltain huumevirasto DEA tuki afgaanien yrityksiä taltuttaa huumekauppaa, mutta sillä ei ollut riittäviä logistisia valmiuksia vaativiin operaatioihin. Yhdysvaltojen entinen Afganistanin huumekysymyksistä vastannut erityislähettiläs Thomas Schweich kritisoikin armeijaa siitä, että se ei tukenut DEA:n työtä. Hänen mukaansa sotilaskomentajat katsoivat, että huumeiden vastaiset operaatiot olivat ylimääräinen este sotilasoperaatioille.

Vasta hiljattain Yhdysvaltojen sotilasjohto on alkanut ymmärtää, että talibanien toiminnan rahoitus ja huumetalous kytkeytyvät toisiinsa. Myös Naton piirissä on ryhdytty keskustelemaan siitä, miten sotilaallinen läsnäolo voisi tukea huumeiden vastaista taistelua.

Tarvitaan vahvaa poliittista tahtoa sekä johtajuutta muutoksen läpiviemiseen. Mitään yksinkertaista vastausta huumeiden vastaiseen taisteluun ei ole olemassa. Tarvitaan sekä valistusta, vaihtoehtoisia elinkeinoja, huumeiden välittäjien vangitsemista että huumelaboratorioiden tuhoamista ja poliisitoimen sekä oikeusjärjestelmän kehittämistä. Kokonaisvaltaisessa taistelussa on huomioitava huumekaupan pyramidimainen verkosto. Vie aikaa ennen kuin tuloksia nähdään ruohonjuuritasolla. Lisäksi tarvitaan vahvaa poliittista tahtoa sekä johtajuutta muutoksen läpiviemiseen.

Huumeiden vastainen toiminta kuuluu periaatteessa Afganistanin poliisille. Poliisitoimi onkin saanut runsaasti huomioita, koulutusta ja resursseja kansainväliseltä yhteisöltä. Sen suorituskyky on kuitenkin edelleen heikko, ja taistelu huumekauppiaita sekä heihin kytköksissä olevia kapinallisia vastaan vaatii sotilaallista tukea erityisesti tulivoiman ja logistiikan muodossa. Vuoden 2008 loppupuolella raportoitiin, että joitakin Helmandin ja Kandaharin alueen liikkuvia huumelaboratorioita oli sotilasoperaatioiden seurauksena jo siirtynyt muualle.

Mikäli sotilaallinen paine jatkuu, on mahdollista, että huumekauppa kärsii ikään kuin sivutuotteena, sillä laboratoriot ja välitystoiminta ovat huumekaupan haavoittuvimpia osia. Kapinallisten kontrollin heikkeneminen vaikuttaa myös viljelijöiden päätöksiin, sillä talibanit eivät enää kykene rohkaisemaan unikon viljelyä samaan tapaan kuin ennen. Näin myös investoinnit maaseudulle voisivat lisääntyä ja laillinen talous vahvistua. Kestää aikansa ennen kuin unikon viljely alkaa vähentyä, mutta huumetalouden kasvun kääntäminen laskuun olisi merkittävä saavutus.


Sotilaallista painetta jatkettava

Tämän vuoden unikkosadosta odotetaan edellisvuotta pienempää. Huumekauppiaat ovat supistaneet tuotantoaan, sillä he toivovat parempia markkinahintoja varastoissa olevalle oopiumille. Myös ennennäkemätön kuivuus ja tavallista korkeammat vehnän markkinahinnat vaikuttavat oopiumin viljelyn laskuun. Etelään kohdistuvan sotilaallisen paineen seurauksena unikonviljelyä ja kauppaa on siirtymässä uusille alueille länteen Farahin, Ghorin ja Heratin maakuntiin sekä itään Pakistanin ja Afganistanin vaikeakulkuisille rajaseuduille. Iranin rajalla sijaitsevassa Nimrozin maakunnassa ei ole lainkaan Naton ISAF-joukkoja ja lääniä pidetään tärkeänä huumekaupan keskuksena.

Unikon viljely etelässä saattaa kuitenkin palata nykyiselle tasolle, mikäli sotilaallinen paine hellittää vuosien 2011 ja 2012 aikana, sillä moni ISAF-joukkoja tukeva maa on ilmaissut halunsa vähentää sotilaitaan vuoteen 2011 mennessä. Viime kädessä Afganistanin oman armeijan ja poliisin tulee ottaa vastuu etelän turvallisuustilanteesta, jotta unikonviljely saadaan kitkettyä pysyvästi.

Talibanien kova ydin saa rahallista tukea ulkomailta, mutta siihen kytköksissä olevat kapinalliset ovat riippuvaisia huumekaupasta. Unikon viljelyalan ja oopiumista saatujen verotulojen vähetessä kapinalliset joutuvat etsimään uusia lähteitä rahoittaakseen toimintaansa. On todennäköistä, että kapinalliset ryhtyvät verottamaan myös laillista taloutta hallitsemillaan alueilla. Kun talibanit aiemmin tyytyivät verottamaan lähinnä huumekauppaa, jatkossa yhteistyö salakuljettajien ja rikollisten kanssa erityisesti Afganistanin ja Pakistanin rajaseudulla lisääntyy. Vastaavasti kapinallisten ja rikollisten ero hämärtyy. Kapinallisliikkeestä muodostuu löyhä liittouma rikollisjoukkoja, joiden motivaatio on yhä enemmän taloudellinen kuin ideologinen. Talibanien kova ydin pysyy kuitenkin uskollisena poliittisille päämäärilleen.

Huumekauppiaat eivät pysty toimimaan ilman viranomaisten apua, jotka ummistavat silmänsä huumetaloudelta lahjuksia vastaan. Useat afganistanilaiset ihmisoikeusjärjestöt ja toimittajat ovat tuoneet esille presidentti Hamid Karzain johtamaa hallintoa vaivaavan laajamittaisen korruption. Oikeuslaitosta on kritisoitu siitä, että tuomioiden jakaminen muistuttaa huutokauppaa, jossa eniten maksava saa haluamansa tuomion. Keskushallinnon vahvistaminen sekä hyvän hallinnon, läpinäkyvyyden ja tilivelvollisuuden edistäminen kaikilla hallinnon tasoilla on pitkällä tähtäimellä äärimmäisen tärkeää maan vakauttamisen kannalta. Mikäli nykyinen tilanne ei muutu, on edessä huumetalouden täydellinen kriminalisoituminen ja Afganistanin luisuminen narkovaltioksi.

Maan hallinnon sisällä on kuitenkin toimijoita, jotka ymmärtävät uhat ja pyrkivät kansainvälisen yhteisön tuella puuttumaan tilanteeseen. Mikäli korruption vastainen toiminta, hallinnon uudistukset, poliisitoimen ja oikeusjärjestelmän vahvistaminen onnistuvat, on täysin mahdollista, että Afganistanin huumetalous heikkenee hallittavalle tasolle. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että unikon viljely saataisiin supistettua rajatulle maantieteelliselle alueelle, huumekauppiaiden toimintaa suitsittaisiin vahvalla otteella ja huumetalouden osuus kansantaloudesta vähenisi merkittävästi nykyisestä.

Nyt on kuitenkin mahdotonta ennustaa onko Afganistan tulevaisuudessa pirstaloitunut narkovaltio vai pysyykö huumetalous siedettävällä tasolla. Syksyllä pidettävien presidentinvaalien tulokset antavat aikanaan lisää osviittaa maan johdon poliittisesta tahdosta puuttua huumetalouden ongelmiin.

 

Lue lisää:

Presidentinvaalit sytyttäneet toiveen muutoksesta

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 2/2009

Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta

Egon Bahr: Kylmän sodan pesänjako Euroopassa on kesken

Leena Liukkonen-Forsell

Maailmanhistorian tekijäksi Willy Brandtin rinnalla

Leena Liukkonen-Forsell

Sammakot vaarassa

Joonas Pörsti

Zhang Wei, oletan?

Kukka-Maaria Kuisma

Nigerian kaasua Eurooppaan

Joonas Pörsti

Suomalaiset vaikuttajat maailmalla

Joonas Pörsti ja Hannele Pulkkinen

Markku Niskala: Poliittista vaikuttamista ei voi unohtaa

Joonas Pörsti

Piia-Noora Kauppi: Vaikutusvalta syntyy luottamuksesta

Hannele Pulkkinen ja Joonas Pörsti

Pauliina Arola: Ajoitus ratkaisee usein kriisinhallinnassa

Joonas Pörsti

Kiristynyt kilpa korkeista nimityksistä vaatisi Suomelta asennemuutosta

Niina Sarkonen

”Tunsin pääsihteerin ennestään”

Niina Sarkonen

Silminnäkijä: Maa vailla kenraaleja

Juha Mäkinen

Ideologiset sotilaat eivät osaa ratkaista Iranin kriisiä

Liisa Liimatainen

Ranska etsii uutta tehtävää

Louis Clerc

Etelä-Afrikan vaikuttajanainen Geraldine Fraser-Moleketi: "Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ajoi politiikkaan"

Niina Sarkonen

ANC johti mustien vapaustaistelua Etelä-Afrikassa

Niina Sarkonen

Huumetalous pitää yllä Afganistanin sotaa

Olli Ruohomäki

Presidentinvaalit sytyttäneet toiveen muutoksesta

Olli Ruohomäki

Sodat verottavat luonnon monimuotoisuutta

Susanna Myllylä

Venäjä hakee lohtua investoinneilla

Vadim Kononenko

Kriisinhallintaa tulisi perustella avoimemmin

Jarno Limnéll

EU pystyttää puskuria maahanmuuttoa vastaan

Marko Kananen

Mielipide: Ilmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa

Atte ja Eija-Riitta Korhola

Yhdysvaltojen hegemonia pitää pintansa

Matti Keppo

Väijyykö meteori ihmiskuntaa?

Matti Keppo

Kirjatutka: Neuvostoimperialismin pitkät jäljet

Ville Ropponen

Kirjatutka: Iran iranilaisten silmin

Mari Luomi

Kirjatutka: Lännen hegemonia tuskin jatkuu

Paul-Erik Korvela

Kirjatutka: Venäjä on Kiinalle toisarvoinen

Teemu Naarajärvi

Kirjatutka: From the USSR with love

Hiski Haukkala

Kirjatutka: Länsi puhuu kauniisti ja toimii rumasti Lähi-idässä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Velanmaksun aika

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Turhaa rahtausta

Ville Hulkkonen

Järjestelmän viimeisellä rannalla?

Liisa Liimatainen

Silminnäkijä: Teheran 24.6.2009

Barroson piinaviikot

Aaretti Siitonen

Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Seun Kuti: ”Nigerialaiset tarvitsevat nyt oikeutta”

Niina Sarkonen

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta