Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Silminnäkijä: Maa vailla kenraaleja

Juha Mäkinen


Parikymppisenä miehenä tunsin – monien parikymppisten miesten tavoin – merkillistä viehtymystä historiankirjojen verisimpiin sivuihin.

Minua ei niinkään kiinnostanut Suomen sotahistoria: katseeni kääntyi Latinalaiseen Amerikkaan, jonka verisissä sisällissodissa, vallankaappauksissa ja sotilasdiktatuureissa olin näkevinäni jonkinlaista vallankumousromanttista hohtoa.

Katsoin Oliver Stonen elokuvaa Salvador, luin Che Guevaran päiväkirjaa ja vannoin itselleni, että ennen kuin täytän 30, kuljen halki Amerikkojen etelästä pohjoiseen.

Ikää ehti kertyä 31 vuotta, ennen kuin ensimmäisen kerran astuin jalallani Latinalaisen Amerikan maaperälle. Matkakohteena oli Costa Rica, joka oli nuoruudessani jäänyt huomiota vaille – ilmeisesti juuri siksi, että alueen muista maista poiketen Costa Rican lähihistoriaan ei kuulu sotia, vallankaappauksia tai diktatuureja.

Liechtensteinin kaltaisia kääpiövaltioita lukuun ottamatta Costa Rica on ensimmäinen valtio maailmassa, joka on lakkauttanut armeijansa.

***

Costa Rican 1900-luvun historian käännekohta oli vuonna 1948 käyty 44 päivän mittainen sisällissota. Konfliktin taustalla olivat presidentinvaalien tulokseen liittyvät kiistat.

Voittanutta osapuolta johtanut José Figueres Ferrer päätti pian sodan päättymisen jälkeen, että Costa Rican armeija on lakkautettava. Hän näki armeija olevan pikemminkin uhka kuin tae kansan turvallisuudelle.

Armeijan lakkauttaminen vahvistettiin vuoden 1949 perustuslaissa. José Figueres valittiin Costa Rican presidentiksi kaikkiaan kolme kertaa – vapaissa vaaleissa. Häntä pidetään modernin Costa Rican isänä.

Nykyään yhteiskunnalliset olot ovat varsin vakaat koko Väli-Amerikassa, mutta vielä 1980-luvulla alueella oli käynnissä useita sisällissotia.

Nicaraguan sisällissota levisi myös Costa Rican alueelle, kun ensin vasemmistolaiset sandinistit ja vallan vaihduttua oikeistolaiset contrat operoivat Costa Rican pohjoisosista käsin. Armeijaton Costa Rica ei siis pystynyt täysin ylläpitämään alueellista suvereniteettiaan.

Costa Rican istuva presidentti Óscar Arias toimi ensimmäisen kerran presidenttinä 1980-luvun lopulla, ja sai vuonna 1987 Nobelin rauhanpalkinnon Väli-Amerikan rauhanprosessin edistämisestä.

Nykyään armeijattomuus on costaricalaisille ylpeyden aihe ja osa kansallista identiteettiä. Aiheesta puhuttaessa costaricalaiset toistavat toisinaan fraasia ”Opettajat ovat sotilaitamme”.

Costa Rica on nauttinut 60 vuotta rauhasta ja demokratiasta, ja se on Latinalaisen Amerikan menestyneimpiä maita, mitattiinpa sitten elintasoa, koulutusta tai ympäristön tilaa.

Aivan aseeton Costa Rican valtio ei sentään ole. Turvallisuusministeriön alainen Fuerza Pública on eräänlainen yhdistetty rajavartiolaitos ja kansalliskaarti.

***

Armeijan uudelleenperustamista ei Costa Ricassa kannata yksikään poliittinen ryhmä. Mutta on hetkiä, jolloin costaricalaiset tunnustavat, että armeijoista voi olla höytyä.

Tammikuun 8. päivänä Costa Ricaa ravisteli 6,1 richterin maanjäristys, jossa menehtyi kymmeniä ihmisiä.
Katselin ystäväni kodissa Costa Ricassa television uutiskuvia tuhoalueelta. Kuvassa näkyi helikopteri, josta roikkui vaijerin varassa mies kaivamassa esiin maanvyörymän alle jääneitä uhreja.

Aluksi kuvassa ei näyttänyt olevan muuta erikoista kuin traaginen tilanne. Sitten aivoissani alkoi raksuttaa: jos Costa Ricalla ei kerran ole armeijaa, mistä sotilashelikopteri on peräisin?

Helikopteri oli hätiin kutsutun Kolumbian armeijan kalustoa.

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 2/2009

Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta

Egon Bahr: Kylmän sodan pesänjako Euroopassa on kesken

Leena Liukkonen-Forsell

Maailmanhistorian tekijäksi Willy Brandtin rinnalla

Leena Liukkonen-Forsell

Sammakot vaarassa

Joonas Pörsti

Zhang Wei, oletan?

Kukka-Maaria Kuisma

Nigerian kaasua Eurooppaan

Joonas Pörsti

Suomalaiset vaikuttajat maailmalla

Joonas Pörsti ja Hannele Pulkkinen

Markku Niskala: Poliittista vaikuttamista ei voi unohtaa

Joonas Pörsti

Piia-Noora Kauppi: Vaikutusvalta syntyy luottamuksesta

Hannele Pulkkinen ja Joonas Pörsti

Pauliina Arola: Ajoitus ratkaisee usein kriisinhallinnassa

Joonas Pörsti

Kiristynyt kilpa korkeista nimityksistä vaatisi Suomelta asennemuutosta

Niina Sarkonen

”Tunsin pääsihteerin ennestään”

Niina Sarkonen

Silminnäkijä: Maa vailla kenraaleja

Juha Mäkinen

Ideologiset sotilaat eivät osaa ratkaista Iranin kriisiä

Liisa Liimatainen

Ranska etsii uutta tehtävää

Louis Clerc

Etelä-Afrikan vaikuttajanainen Geraldine Fraser-Moleketi: "Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ajoi politiikkaan"

Niina Sarkonen

ANC johti mustien vapaustaistelua Etelä-Afrikassa

Niina Sarkonen

Huumetalous pitää yllä Afganistanin sotaa

Olli Ruohomäki

Presidentinvaalit sytyttäneet toiveen muutoksesta

Olli Ruohomäki

Sodat verottavat luonnon monimuotoisuutta

Susanna Myllylä

Venäjä hakee lohtua investoinneilla

Vadim Kononenko

Kriisinhallintaa tulisi perustella avoimemmin

Jarno Limnéll

EU pystyttää puskuria maahanmuuttoa vastaan

Marko Kananen

Mielipide: Ilmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa

Atte ja Eija-Riitta Korhola

Yhdysvaltojen hegemonia pitää pintansa

Matti Keppo

Väijyykö meteori ihmiskuntaa?

Matti Keppo

Kirjatutka: Neuvostoimperialismin pitkät jäljet

Ville Ropponen

Kirjatutka: Iran iranilaisten silmin

Mari Luomi

Kirjatutka: Lännen hegemonia tuskin jatkuu

Paul-Erik Korvela

Kirjatutka: Venäjä on Kiinalle toisarvoinen

Teemu Naarajärvi

Kirjatutka: From the USSR with love

Hiski Haukkala

Kirjatutka: Länsi puhuu kauniisti ja toimii rumasti Lähi-idässä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Velanmaksun aika

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Turhaa rahtausta

Ville Hulkkonen

Järjestelmän viimeisellä rannalla?

Liisa Liimatainen

Silminnäkijä: Teheran 24.6.2009

Barroson piinaviikot

Aaretti Siitonen

Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Seun Kuti: ”Nigerialaiset tarvitsevat nyt oikeutta”

Niina Sarkonen

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta