Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta


Toin Yhdysvalloista mukanani Barack Obaman hienon vaalikuvan, jossa lukee suurilla kirjaimilla ”HOPE”. Suuri osa amerikkalaisista panee nyt toivonsa Obamaan, jotta tämä muuttaisi maan kehityksen suunnan. Yhdysvalloissa on helppo aistia, kuinka pettyneitä monet amerikkalaiset ovat viime vuosina harjoitettuun politiikkaan.

Uudella presidentillä riittää totisesti töitä. George W. Bush jätti jälkeensä suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Unilateralistinen ulkopolitiikka ehti tulla tiensä päähän jo hänen presidenttikautensa aikana. Lisäksi Yhdysvaltojen talous romahti viime syksynä.

Poliittinen aloite on nyt Obaman hallussa. Republikaanit ovat alamaissa ilman näkyvää johtajaa ja selkeää vaihtoehtoa demokraattien ohjelmalle. Obaman kykyjen varsinainen testi on, onnistuuko hän kääntämään Yhdysvaltojen talouden uuteen nousuun. Toinen keskeinen kysymys liittyy siihen, pitääkö Yhdysvallat jatkossakin johtoaseman maailmassa.

Ulkopolitiikka-lehdessä arvioidut kaksi tulevaisuuteen katsovaa kirjaa antavat näihin kysymyksiin erilaiset vastaukset. George Friedman uskoo, että vaikeuksistaan huolimatta Yhdysvallat pystyy hallitsemaan myös tätä vuosisataa. Toisenlaisissa arvioissa nähdään, että maailma on siirtymässä Yhdysvaltojen hegemoniasta monimutkaisempaan järjestelmään, jossa napoja on vaikeampi tunnistaa. Esimerkiksi Vaclav Smil näkee, että Yhdysvallat on jo menettämässä johtoasemansa ennen kaikkea talouden ongelmien ja Kiinan vahvistumisen seurauksena.

Myös maailma Yhdysvaltojen ulkopuolella muuttuu. Venäjä on hyötynyt viime vuosien korkeista kaasun ja öljyn hinnoista. Asemiaan menettäneestä Venäjästä tuli Putinin kaudella muutamassa vuodessa itsetietoinen suurvalta, joka ajaa pontevasti etujaan. Energian myynnistä saadut rahat selittävät muutoksen. Tutkija Vadim Kononenko kirjoittaa, miten Moskova käyttää nyt saavutettua vaurauttaan saadakseen takaisin naapurustossaan
menettämäänsä vaikutusvaltaa.

Moskova lainaa rahaa taloudellisissa vaikeuksissa oleville naapureilleen ja laskee hyötyvänsä tästä poliittisesti. Taustalla on usko siihen, että Venäjän kuuluu olla ykköspeluri entisen Neuvostoliiton alueella. Eri asia on, onnistuuko se tavoitteessaan. Kononenkon mukaan Venäjän rahkeiden riittävyys riippuu siitä, kuinka pitkään maailmantalouden lama jatkuu. Mitä pidempään talouden toipuminen viipyy, sitä kauemmin3energian hinta pysyy matalana ja sitä niukemmiksi Venäjän rahavarat käyvät.

Piia-Noora Kauppi sanoo tässä lehdessä, että Obaman vaalivoiton – samoin kuin kokoomuksen kampanjoinnin – perustana on ollut tunnelman ja visioiden rakentaminen eikä niinkään haasteisiin keskittyminen. Rohkenen olla tästä asiasta hiukan toista mieltä. Obaman ensimmäiset kuukaudet Valkoisessa talossa ovat osoittaneet, että uudella presidentillä on selkeä käsitys siitä, mihin suuntaan hän haluaa viedä Yhdysvaltoja. Näyttää pikemminkin siltä, että Obama osaa sekä visioinnin että asian.

Kokoomuksen osalta Kauppi on varmaankin oikeassa. Mutta sama huomio voidaan tehdä muutamasta muustakin Suomen puolueesta. Ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä johtuu siitä, että amerikkalaisten enemmistön mielestä viime vuosina harjoitettu politiikka on ollut vääränlaista. Suomessa ollaan tyytyväisempiä. Täällä ei ole tilausta politiikalle, joka pyrkii suureen muutokseen.

Talouskriisi on osoittanut Suomen ja Yhdysvaltojen poliittisten ilmastojen erilaisuuden. Amartya Sen muistuttaa The New York Review of Books -lehdessä (www.nybooks.com/articles/22490), ettei edes Adam Smith uskonut markkinavoimien voivan hoitaa kaikkia asioita. Jonkun muun tahon on huolehdittava julkisten palveluiden tuottamisesta. Markkinavoimia pitää myös hillitä ja ohjata. Senin artikkeli antaa aihetta paljon laajempaan politiikan uudelleenarviointiin Yhdysvalloissa kuin Suomessa.

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 2/2009

Pääkirjoitus: Toiveiden tuulet kääntyvät

Tapani Vaahtoranta

Egon Bahr: Kylmän sodan pesänjako Euroopassa on kesken

Leena Liukkonen-Forsell

Maailmanhistorian tekijäksi Willy Brandtin rinnalla

Leena Liukkonen-Forsell

Sammakot vaarassa

Joonas Pörsti

Zhang Wei, oletan?

Kukka-Maaria Kuisma

Nigerian kaasua Eurooppaan

Joonas Pörsti

Suomalaiset vaikuttajat maailmalla

Joonas Pörsti ja Hannele Pulkkinen

Markku Niskala: Poliittista vaikuttamista ei voi unohtaa

Joonas Pörsti

Piia-Noora Kauppi: Vaikutusvalta syntyy luottamuksesta

Hannele Pulkkinen ja Joonas Pörsti

Pauliina Arola: Ajoitus ratkaisee usein kriisinhallinnassa

Joonas Pörsti

Kiristynyt kilpa korkeista nimityksistä vaatisi Suomelta asennemuutosta

Niina Sarkonen

”Tunsin pääsihteerin ennestään”

Niina Sarkonen

Silminnäkijä: Maa vailla kenraaleja

Juha Mäkinen

Ideologiset sotilaat eivät osaa ratkaista Iranin kriisiä

Liisa Liimatainen

Ranska etsii uutta tehtävää

Louis Clerc

Etelä-Afrikan vaikuttajanainen Geraldine Fraser-Moleketi: "Epäoikeudenmukaisuuden kokemus ajoi politiikkaan"

Niina Sarkonen

ANC johti mustien vapaustaistelua Etelä-Afrikassa

Niina Sarkonen

Huumetalous pitää yllä Afganistanin sotaa

Olli Ruohomäki

Presidentinvaalit sytyttäneet toiveen muutoksesta

Olli Ruohomäki

Sodat verottavat luonnon monimuotoisuutta

Susanna Myllylä

Venäjä hakee lohtua investoinneilla

Vadim Kononenko

Kriisinhallintaa tulisi perustella avoimemmin

Jarno Limnéll

EU pystyttää puskuria maahanmuuttoa vastaan

Marko Kananen

Mielipide: Ilmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa

Atte ja Eija-Riitta Korhola

Yhdysvaltojen hegemonia pitää pintansa

Matti Keppo

Väijyykö meteori ihmiskuntaa?

Matti Keppo

Kirjatutka: Neuvostoimperialismin pitkät jäljet

Ville Ropponen

Kirjatutka: Iran iranilaisten silmin

Mari Luomi

Kirjatutka: Lännen hegemonia tuskin jatkuu

Paul-Erik Korvela

Kirjatutka: Venäjä on Kiinalle toisarvoinen

Teemu Naarajärvi

Kirjatutka: From the USSR with love

Hiski Haukkala

Kirjatutka: Länsi puhuu kauniisti ja toimii rumasti Lähi-idässä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Velanmaksun aika

Hannele Pulkkinen

Kirjatutka: Turhaa rahtausta

Ville Hulkkonen

Järjestelmän viimeisellä rannalla?

Liisa Liimatainen

Silminnäkijä: Teheran 24.6.2009

Barroson piinaviikot

Aaretti Siitonen

Etniset jakolinjat ratkaisevat Afganistanin vaalit

Christian Jokinen

Seun Kuti: ”Nigerialaiset tarvitsevat nyt oikeutta”

Niina Sarkonen

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta