Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Venäjän ulkopolitiikkaa ohjaa opportunismi - mutta onko taustalla silti jonkinlainen strategia?

Joonas Pörsti/UP
Kuvitus: Antti Valta

Venäjä on nostanut itseään väellä ja voimalla takaisin globaalien suurvaltojen joukkoon. UP-lehti selvitti, ohjaako Venäjän ulkopolitiikkaa jonkinlainen strategia. Vastaus hahmottuu seitsemästä teesistä – lue kaksi ensimmäistä tästä ja loput Lehtiluukusta.


1. Järjestyksen vartija

»Todellinen jakolinja maailmanpolitiikassa ei kulje enää demokratian ja autoritaarisuuden, vaan järjestyksen ja kaaoksen välillä. Tämä on yksi niistä perusperiaatteista, joita presidentti Vladimir Putin tiimeineen seuraa», kertoo Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston RIAC:n pääjohtaja Andrei Kortunov puhelimitse Moskovasta.

Kortunov kuuluu kotimaansa ulkopolitiikan nimekkäimpiin akateemisiin tulkitsijoihin. Viime vuonna RIAC julkaisi yhteistyössä Venäjän Strategisen tutkimuksen keskuksen kanssa 28 teesiä Venäjän globaalista asemasta. Ne ovat realistisia kuvauksia maailmanpolitiikasta. Teesit kehottavat Venäjän hallintoa tekemään yhteistyötä muiden maiden kanssa.

»Maailma on nyt vedenjakajalla, ja Venäjän päätehtävä on torjua äärimmäisyyksien aika, tukea turvallista ja hallittavaa kansainvälistä järjestystä ilman esteitä, konflikteja ja jakautumista», teeseissä sanotaan.

Putinin hallinto ei tunnu noudattavan ulkopolitiikan asiantuntijoiden ohjeita. Äkkisilmäyksellä Venäjän ulkopolitiikasta on myöskään vaikea hahmottaa Kortunovin mainitsemaa järjestyksen periaatetta. Venäjä valtasi vuonna 2014 Krimin niemimaan Ukrainalta ja lietsoi sotaa maan itäosissa. Syyriassa maa on pommittanut hallitusta vastustavia islamistikapinallisia ja taistelee palkkasotureiden avulla Yhdysvaltojen tukemia kurdeja vastaan.

Venäjän ulkopolitiikan repertuaariin kuuluu myös demokraattisten maiden horjuttaminen hakkeroinnin ja propagandan avulla. Venäjän tiedusteluelimillä oli sormensa pelissä Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjassa. Euroopassa Venäjä veljeilee radikaalia oikeistoa edustavien puolueiden, kuten Ranskan Kansallisen rintaman kanssa. Britannia syyttää Venäjää maaliskuisista murhayrityksistä kielletyillä kemiallisilla aseilla eteläenglantilaisessa Salisburyn kaupungissa.

Otteet näyttäisivät olevan pikemminkin kaaoksen kuin järjestyksen käsikirjasta. Venäjän suurvaltastrategian hahmottamiseksi on ainakin astuttava pari askelta taaksepäin ja tarkasteltava kokonaisuutta: mitä Venäjä tekee EU:n ulkopuolella Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Keski-Aasiassa ja muualla maailmassa.

»Jos katsoo, miten tehtyjä päätöksiä perustellaan, kyse on usein legitiimien hallintojen puolustamisesta sisäistä liikehdintää ja kansanliikkeitä vastaan», Kortunov jatkaa. Tämä periaate on näkynyt Syyrian ohella esimerkiksi Libyassa, jonka johtaja Muammar Gaddafi syrjäytettiin länsimaiden tukemassa aseellisessa kapinassa vuonna 2011.

Järjestyksen ohella Venäjä korostaa suvereniteettia eli valtion jakamatonta toimivaltaa ja katsoo tehtäväkseen sen suojelun. Kortunovin mukaan ajatus on, että moni maa ei pysty puolustamaan suvereniteettiaan, vaan luopuu siitä muiden hyväksi, mutta Venäjä ei ole tähän valmis.

»En silti menisi väittämään, että on jokin suuri suunnitelma, jota Venäjä noudattaa kaikissa olosuhteissa», Kortunov sanoo. »Venäjän ulkopolitiikan voi katsoa olevan opportunistista. Se tarttuu tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ja on varmasti pikemminkin reaktiivista kuin aktiivista tai operatiivista pikemminkin kuin strategista. Tämä tarjoaa Venäjälle liikkumatilaa.»

Tätä liikkumatilaa Venäjä käytti esimerkiksi silloin, kun se puuttui Ukrainan sisäiseen tilanteeseen alkuvuodesta 2014. Naapurimaan valtiollisella suvereniteetilla ei ollut Venäjälle merkitystä sen jälkeen, kun Ukraina käänsi kansannousun seurauksena kelkkansa Venäjän perustamasta Euraasian unionista kohti länttä.

Lisäksi Venäjän ulkopolitiikassa häärii useampia kokkeja kuin ulospäin näyttää. Kortunov arvioi, että esimerkiksi Syyriassa armeijan vaikutusvalta voi olla suurempi kun diplomaattien, kun taistelukentällä on tehtävä nopeita päätöksiä. Puolustussektorin ohella myös tiedustelupalveluilla on vaikutusvaltaa. Diplomaateilla on taas vaikutusta valtiovierailuiden järjestelyissä tai Syyrian sodan osapuolten välisissä neuvotteluissa.

2. Suurvallaksi muiden joukkoon

Venäjän eliitti katsoo, että maan kohtalona on olla yksi suurvalloista – ei tasavertainen Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, mutta yksi keskus moninapaisessa järjestelmässä. »Se tarkoittaa, että Venäjän strategian tulee vahvistaa niitä perustuksia, joiden varassa maa toimii suurvaltana», sanoo Venäjän strategisen tutkimuksen keskuksen ohjelmajohtaja Sergei Utkin.

Venäjän valtteihin kuuluu voimakas armeija, Utkin muistuttaa. Sillä on tehokas komentoketju, joka voi käskyttää erikoisjoukot nopeasti kohteeseen. Venäjä on onnistunut uudistamaan erikoisjoukkonsa takkuisesti sujuneen vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen. Krimillä joukot toimivat vuonna 2014 kurinalaisesti, yllätyksellisesti ja vakuuttavasti. Ukrainalaiset luopuivat niemimaalla aseistaan ampumatta laukaustakaan.

Syyriassa Venäjän aseellinen väliintulo on estänyt presidentti Bašar al-Assadin syrjäyttämisen ja Yhdysvaltojen voimakkaamman puuttumisen konfliktiin. Väliintulo on Venäjän ensimmäinen entisen Neuvostoliiton alueen ulkopuolella. Se on lähettänyt myös kotimaiselle yleisölle viestin, että Venäjä on globaali suurvalta, toteaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marcin Kaczmarski.

»En ole vakuuttunut, että taustalla olisi jokin pitkän aikavälin tavoite tai rationaalinen kustannus–hyöty-laskelma. Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa, että läsnäolo Lähi-idässä voi tulla kalliiksi», Kaczmarski sanoo. »Pikemminkin taustalla on idea suurvallasta. Olennainen osa Venäjän identiteettiä on, että maa osoittaa olevansa globaali suurvalta.»

Myös Andrei Kortunov katsoo, että Venäjän ulkopolitiikkaa ohjaa erityisesti halu tulla tunnustetuksi – ei osana ongelmaa, vaan osana ratkaisua. Länsi syyttää Venäjää Ukrainan ja Syyrian tapahtumista, mutta Venäjä katsoo olevansa vastuullinen, arvokonservatiivinen toimija, joka puolustaa järjestystä, sääntöjä ja kansainvälistä oikeutta.

»Venäjän hallinto pyrkii osoittamaan, että lännen politiikka on monilla alueilla hedelmätöntä: länsi ei suoriudu työstään Irakissa, Libyassa tai Länsi-Balkanilla, joissa interventioiden seuraukset ovat kyseenalaisia.»

Venäjän tavoite ei Kortunovin mukaan ole työntää länttä ulos näiltä alueilta, vaan vaikuttaa lännen politiikkaan. Metodina on osoittaa, että »te hoiditte työn huonosti, näytämme teille, miten se tehdään».

»En usko, että Venäjä haluaisi Yhdysvaltojen lähtevän kokonaan Lähi-idästä», Kortunov sanoo. Venäjä ei pystyisi korvaamaan Yhdysvaltoja Lähi-idän turvallisuuden takaajana. Sen voimavarat tai kiinnostus eivät riitä tehtävään. Yhdysvaltojen lähdöstä syntyisi tyhjiö, jonka suurella todennäköisyydellä täyttäisivät radikaalit islamistiryhmät.

Lue jutun loppuosa Lehtiluukusta.

 
Kommentoi artikkelia
 
 

Suomalaiset selättävät valeuutiset

Laura Myllymäki/UP

Tsaarin hovimies

Laura Myllymäki/UP

Opas pelonhallintaan

Matti Koskinen

Paluu Lähi-itään

Wolfgang Mühlberger & Marco Siddi

Kivi Naton kengässä

Matti Koskinen

Ihanteellinen vihollinen

Taina Tervonen

Ilman sadetta

Elli-Alina Hiilamo

Iranin nousu sivuutti enemmistön

Liisa Liimatainen

Diplomaatit jalkatöissä

Kaarina Vainio/UP

Optimisti ruorissa

Tuula Toivio

Yhteys todellisuuteen

Joonas Pörsti/UP

Velkatrauman jälkipuinti

Mattias Lehtinen

Kamppailua kybervallasta

Henrik Rydenfelt

Diplomatian höyhensarjassa

Matti Koskinen

Bruttokansantuote vie harhaan

Elli-Alina Hiilamo

Digitaaliset köyhäintalot

Henrik Rydenfelt

Naiset rauhanrakentamisen sivuraiteilla

Ulla Anttila

Väkivaltahallinto venäläisittäin

Ryhor Nizhnikau

Valkosipulileipää ja kulttuuririentoja

Margaryta Kirakosian

Uusi EU-virasto löytyi Savosta

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta