Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirja: Nälkiinnyttäminen on poliittista toimintaa, ja tekijät on saatettava vastuuseen

Alex de Waal: Mass Starvation: The History and Future of Famine. Polity Press, 2018. 267 s.

Elli-Alina Hiilamo

Alex de Waalin teos osoittaa, että nälkää käytetään yhä sodankäynnin ja joukkotuhon välineenä, kirjoittaa Elli-Alina Hiilamo.

Uutiskuvat Jemenin kuivista tasangoista antavat helposti väärän kuvan nälänhädän syistä. Nälkä ei johdu sääilmiöistä eivätkä jemeniläisten nälkäkuolemat kuivuudesta. Ihmisten nälkiinnyttäminen on aina poliittista toimintaa, hirmutekoja, joiden tekijät tulee tuomita, kirjoittaa Alex de Waal.
 
De Waal on tunnettu Afrikan ja humanitaarisen avun tutkija sekä World Peace Foundationin johtaja. Hän tarkasteli nälänhätää rikoksena jo kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Famine Crimes: Politics & the Disaster Relief Industry in Africa. Nyt de Waal vie teesiään pidemmälle kirjassa Mass Starvation: The History and Future of Famine.
 
Teos osoittaa, että nälkää on käytetty ja käytetään yhä sodankäynnin ja joukkotuhon välineenä. Prototyyppi tästä on natsien operaatio Barbarossaan liittynyt nälkäsuunnitelma (Hungerplan), jonka tarkoituksena oli tappaa 30 miljoonaa neuvostoliittolaista nälkään ohjaamalla maan ruokatuotanto saksalaissotilaille. 
 
De Waal oikoo yleisiä harhaluuloja nälänhädästä ja kukistaa »Malthusin zombin». Zombilla de Waal viittaa 1700- ja 1800-luvun vaihteessa eläneen Thomas Malthusin virheelliseen mutta yhä julkiseen keskusteluun vaikuttavaan ajatukseen siitä, että nälänhätä johtuu väestönkasvun aiheuttamasta ruokapulasta. Näin ei ole käynyt missään. Esimerkiksi Etiopian väestö on kasvanut reilussa 50 vuodessa nelinkertaiseksi, mutta viime vuosina nälkään kuolleiden määrä on pysynyt lähellä nollaa. 
 
Toisin kuin nälänhätään liitetyt median ja avustusjärjestöjen kuvastot antavat ymmärtää, nälänhädän historia sijoittuu maantieteellisesti ylivoimaisesti Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Vuosina 1870–2010 tapahtuneista nälänhädän aiheuttamista kuolemista 87 prosenttia sijoittui näille alueille.
 
Ajanjakson 104 miljoonasta uhrista lähes puolet kuoli Kiinassa ja noin 18 miljoonaa itäisen Euroopan nälänhädissä: niihin lukeutuivat natsien nälkäsuunnitelma, Leningradin piiritys ja Neuvostoliiton aiheuttama nälänhätä Ukrainassa. Vain yhdeksän prosenttia ajanjakson nälkäkuolemista sijoittui Afrikkaan. 
 
Nälkäkuolemat ovat vähentyneet huomattavasti pitkällä aikavälillä, mistä on kiittäminen demokratian ja julkisen terveydenhuollon leviämistä ja humanitaarista apua. Jemenin, Etelä-Sudanin, Pohjois-Nigerian, Somalian ja Syyrian tämänhetkiset nälkäkatastrofit kuitenkin osoittavat, että nälänhätä on ja pysyy globaalina huolenaiheena. 
 
De Waal muistuttaa, että raamit nälänhädän lopettamiselle ovat olemassa: kansainvälinen oikeus pääsääntöisesti kieltää nälkiinnyttämisen ja nälänhädän luomisen. Hän ehdottaa, että aina, kun YK julistaa nälänhädän, sen tulisi myös tehdä selvitys sen aiheuttajista.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
 
Kommentoi artikkelia
 
 

Kuuden vuoden kuuliaisuus

Matti Pesu

Mikä on valeuutinen?

KAARINA VAINIO/UP

Kaupunki vailla vettä

Laura Myllymäki/UP

Elpyvä äärioikeisto

Marco Siddi

Maahanmuuttopresidentti

Laura Parkkinen

Kameleontti

Tuula Toivio/UP

Eurasianismin houkutus

Toni Alaranta

Isännän ääni kuuluu

Tiina Kirkas

Piikki Kiinan lihassa

Kansalaisten ilmastosopimus

Dina Smeltz ja Karl Friedhoff

Jaettu kaupunki

Timo R. Stewart

Verikiviä kaupan

Ilari Aula

Pohjoinen dilemma

Hans Mouritzen

Vakaus on Euroopan etu

Taina Tervonen

Epäonni opetti

Laura Myllymäki/UP

Demokratian kurittajat

Matti Ylönen

Jemenin syöksykierre

Wolfgang Mühlberger

Hopeasija alueellisena järjestönä

Olli Ruohomäki

Kaksi mallia demokraattisesta Euroopasta

Eero Vuohula ja Yrjö Lautela

Elburs-vuorten syleilyssä

Liisa Liimatainen

Verkosto täyttyi keskustelusta

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta