Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

EU on jo melkein liittovaltio, mutta siitä ei haluta puhua – näin federalismista tuli poliittinen lyömäase

Laura Myllymäki/UP
Kuvitus: Antti Valta

Ideologista keskustelua federalismista käydä juuri ollenkaan, toteavat tutkijat. Lue artikkeli kokonaisuudessaan Ulkopolitiikka-lehdestä 4/2017 tai Lehtiluukusta.


Onhan se nyt vähän lohdutonta, puheenjohtaja myöntää.

Tällä hetkellä Eurooppafederalisteilla on noin 80 jäsentä. Henrik Manner, 32, tietää, että se on todella vähän. Eurooppafederalistit on pieni, mutta aktiivinen joukko ihmisiä, jotka uskovat liittovaltiokehityksen vaikuttavan myönteisesti Euroopan unionin demokratiaan ja toimintakykyyn, he toteavat nettisivuillaan. Yhdistyksen rahoitus tulee osittain Eurooppalainen Suomi -kattojärjestöltä, osittain jäseniltä itseltään. Manner kertoo, että vuosibudjetti on noin 200–300 euroa.

Kotimaan politiikan huipulla federalismi-sanaa ei juuri kuule eikä näe. Suomalaisista julkifederalisteista mieleen tulee äkkiseltään vain Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin erityisneuvonantajatiimissä työskentelevä Aura Salla (kok.), joka on puhunut mediassa poikkeuksellisen avoimesti Euroopan unionin muuttamisesta liittovaltioksi.

Blogissaan hän on maininnut, että EU tarvitsee perustuslain, jossa määritellään vallanjako valtioiden ja unionin päätöksenteon välillä.

Federalismi vaikuttaisi olevan nuorten harrastus. Eurooppafederalistien lisäksi Suomessa liittovaltioaatetta pitää esillä Eurooppanuoret, joka kuuluu Young European Federalists -kattojärjestöön. Iän myötä federalismi-sanan käyttö kuitenkin karisee poliitikkojen puheesta.

»Tämä tulee siitä, että federalismi todellakin on Suomessa f-sana», Manner sanoo. Federalismia käytetään hänestä suomalaisessa poliittisessa keskustelussa lyömäaseena: jos olet federalisti, ajat sitä, että kaikki valta pitää siirtää Brysseliin.

Juuri sillä hetkellä keskustelu vääristyy.

 

Teoksen nimeksi tuli Politica Methodice Digesta (1603/1614). Sen kirjoittajaa, saksalaista filosofia Johannes Althuisiusta (1563–1638) pidetään yhtenä merkittävimmistä federalismiteorian oppi-isistä. Federalismia kannattavien ajattelijoiden lista on myöhemmin täydentynyt, mutta Althusius lienee heistä varhaisin.

Althusiuksen mukaan yhteiskunta rakentui yhteisöistä: oli perheitä, järjestöjä, paikallisyhteisöjä, maakuntia ja valtioita. Olennaista oli, että jokaisella yhteisöllä oli omaa päätösvaltaa ja päätösvallan tuli pysyä mahdollisimman lähellä kansalaista. Sitä sai siirtää ylemmälle tasolle vain sen verran kuin nähtiin tarpeelliseksi.

Althusiuksen kansansuvereniteettioppi sovelsi tätä toissijaisuusperiaatetta. Siitä tuli myöhemmin yksi keskeinen federalismin periaate.

Työn taustalla vaikuttivat uskonpuhdistus ja vastauskonpuhdistus. Katolisesta Euroopasta oli tullut 1500-luvun alkuun mennessä alueellinen kristikunta, jolla oli yhteinen ulkoinen uhka, Turkki. Alueellisen kristikunnan muodostuminen oli alkusoittoa Euroopalle poliittisena projektina.

Uskonpuhdistus kuitenkin nakersi katolisen kirkon ajatusta Euroopasta alueellisena yhteisönä. Valtiosta tuli protestanttisen Euroopan keskusyksikkö, joka sai päättää alueellaan harjoitettavasta uskonnosta.

Federalismin siemenet kylvettiin Eurooppaan katolisuudesta, mutta meni kuitenkin kauan, ennen kuin sen ideoita alettiin toteuttaa käytännössä. Siihen tarvittiin toinen maailmansota.

Sodan loputtua kaikki osapuolet janosivat rauhaa. Äänekkäimmin liittovaltioksi yhdentyvää Eurooppaa ajoi kristillisdemokraattinen liike. Erityisesti päätösvalta sotilaallisesta voimankäytöstä haluttiin siirtää liittovaltion tasolle.

Kristillisdemokraattisen – ja kristillissosialistisen – liikkeen federalismisympatiat juontavat juurensa katoliseen yhteiskuntateoriaan. Perhe ja alueelliset yhteisöt olivat liikkeelle tärkeitä.

Kristillisdemokraatit ihailivat ajatusta yhteiseurooppalaisesta yhteisöstä, jossa vallitsisi yhteenkuuluvaisuuden tunne. Valtion suvereniteetti ei sopinut tähän kuvaan.

Sama katolinen oppi näkyy EU:n perussopimuksissa vielä tänä päivänä. Vuonna 1993 voimaan tulleessa Maastrichtin sopimuksessa on erityinen kohta, jolla säädellään EU:n vallankäyttöä. Sopimukseen kirjattiin toissijaisuusperiaate. Lisäksi sen yleisiin ehtoihin lisättiin ajatus alati syvenevästä liitosta.

Sitä kriitikot ovat toisinaan kutsuneet »federalismiansaksi».

 

Liittovaltio tarkoittaa valtiota, jossa valta on jaettu perustuslain mukaan liittovaltiotason ja osavaltioiden kesken. Vallanjaon muuttaminen edellyttää myös osavaltioiden suostumusta. Sen sijaan federalismi voi tarkoittaa hyvinkin eri asioita, onhan sanan päätteessä ismi. Federalismi rinnastuu ideologioihin eikä mihinkään yksittäiseen valtiojärjestykseen.

Näin määrittelee Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio, joka kirjoitti suomenkielisen perusteoksen liittovaltioista vuonna 2002.

Raunio huomauttaa, että EU:lla on jo todella paljon liittovaltion piirteitä. On selkeästi ylikansallinen oikeusjärjestelmä, jossa EU-oikeus ajaa kansallisten lakien ohi.

EU:lla on myös kansalaisuus: kansalaisilla on suoria oikeuksia EU-kansalaisina. Lisäksi EU:n toimivalta koskettaa lähes kaikkia politiikan alueita kulttuuripolitiikasta puolustukseen.

EU:lla on myös ylikansalliset instituutiot. Neuvosto tekee päätöksiä määräenemmistöllä. Euroopan parlamentti ja komissio ovat ylikansallisia elimiä.

Euroopan unionissa federalismilla on Raunion mukaan tarkoitettu ajattelutapaa, jonka ytimessä on muutos kohti liittovaltiomaisempaa Eurooppaa. Euroopan unionia voi siis kutsua federalistiseksi projektiksi ainakin siinä mielessä, että unionin tavoitteena on ollut integraation tiivistäminen: »Silloinhan aina on menty siihen suuntaan, että valtaa on otettu pois jäsenvaltioilta ja annettu sitä ylikansalliselle tasolle», Raunio sanoo.

Federalismi voisi Euroopassa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että EU hoitaa vain sellaisia tehtäviä, joita sen on välttämätöntä hoitaa. Muut päätettävät asiat hajautettaisiin, ei ainoastaan jäsenvaltioiden hoidettaviksi vaan myös sitä alemmille tasoille, kuten kunnille tai alueille.

Tällainen federalismi toteutuu Raunion mukaan konkreettisesti melko hyvin esimerkiksi Sveitsissä.

Toinen versio eurooppalaisesta federalismista on keskitetty versio. Siinä kannatetaan itsetarkoituksena vahvaa keskushallintoa liittovaltion tasolla. Sellainen liittovaltio on esimerkiksi Saksassa, Raunio mainitsee.

Niinpä sekä vallan keskittämisen että vallan hajauttamisen ulottuvuudet sisältyvät federalismin ajatukseen. Raunio kuitenkin toteaa, että eurooppalaisessa federalismikeskustelussa – siinä, jota esimerkiksi italialainen federalisti Altiero Spinelli oli käynnistämässä – ei juuri koskaan viitata aatteen keskitettyyn versioon. Esimerkiksi Junckerin viimeaikaisissa puheissa ei ole ollut viittauksia keskitettyyn federalismiin, Raunio sanoo.

Tämä on osittainen artikkeli. Lue juttu kokonaisuudessaan Ulkopolitikka-lehdestä 4/2017 tai Lehtiluukusta.
 
Kommentoi artikkelia
 
 

Katastrofin hinta

Laura Myllymäki/UP

Raqqan toinen valtaus

Saana-Maria Jokinen

Erilaiset diktatuurit

Pirkko Pöntinen

Dissidentti

Joonas Pörsti/UP

Kansallisvaltion jälkeen

Heidi Hautala

Alueiden Euroopasta liittovaltioksi

Hannu Reime

Kansanvalta hajautuu eri tasoille

Jutta Urpilainen

Uusi maailmanpoliisi

Matti Koskinen

Vuonna 2024

Janne Salomaa ja Laura Myllymäki/UP

Iskunkestävät

Laura Myllymäki/UP

Tyrkkyvaltiot vailla tunnustusta

Olli Ruohomäki

Kiinan hoiperteleva talous

Tuula Toivio

Pulmalliset hauraat valtiot

Olli Ruohomäki

Jihadismi yllätti Ranskan

Janne Hopsu

Mafia rakastaa demokratiaa

Ville Ropponen

Taakanjako on ikuisuusaihe

Matti Pesu

Balkan järjestöjen vallassa

Heta Muurinen

Demokraattien toivo

Jenni Heikka

Ensimmäinen tv-presidentti

Anna-Kaisa Hiltunen

Nooan jälkeläiset

Joonas Pörsti/UP

Mikä ihmeen G?

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta