Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kiina valloittaa Eurooppaa uudella silkkitiellään – jättiläisen investoinneilla voi olla arvaamattomia seurauksia

Teksti: Matti Koskinen
Kuvitus: Antti Valta

Kiina investoi rytinällä Eurooppaan. Idän jätin toimeliaisuus strategisilla aloilla jakaa unionia kahteen leiriin. Lue artikkeli kokonaisuudessaan Ulkopolitiikka-lehdestä 3/2017 tai Lehtiluukusta.  


On parempi katsoa kuin katua. Vanha viisaus pätee Saksan heinä­kuiseen päätökseen selventää ja tiukentaa EU-rajat ylittävien yri­tyskauppojen viran­omaisvalvontaa.

Uudistuksen myötä Saksan viranomaiset voivat estää saksalaisen yrityksen myynnin ulko­maille, jos uhkana on »strategisesti tärkeän» teknologian siirtyminen ulkomaille.

»Olemme sen velkaa saksalaisille yrityksille. Niiden kilpailijoita ovat usein sellaiset maat, joiden taloudet eivät ole yhtä avoimia kuin omamme», totesi talousministeri Brigitte Zypries lehdistötiedotteessa.

Vaikka Kiinaa ei mainittu, on päätös tois­taiseksi jämäkin eurooppalainen reaktio kiina­laisten investointien tsunamiin, joka on pyyh­kinyt Euroopan yli viime vuosina. Kiinalaiseen omistukseen on päätynyt kiihtyvällä tahdilla teknologiayrityksiä, perinteisiä brändejä kuten Volvo ja Pirelli sekä kiinteistöjä, energiayhti­öitä ja lukemattomia muita varoja.

Euroopassa kiinalaista pääomaa on yleensä pidetty tervetulleena. Talouskriisissä pitkään riutunut maanosa tarvitsee investointeja, ja monissa maissa niitä on myös aktiivisesti hou­kuteltu Kiinasta. Kiina ei kuitenkaan ole kuin mikä tahansa vieraan pääoman lähde. Se on valtiojohtoinen ja pitkälti suljettu talous, jolla on pyrkimyksiä globaaliksi supervallaksi ja teollisuusmahdiksi. Sillä on EU:sta poikkeavia näkemyksiä muun muassa ihmisoikeuksista ja geopolitiikasta.

Sitä mukaa kun Kiinan taloudellinen valta EU:n alueella on kasvanut, myös varautunei­suus on lisääntynyt.

Paineita on myös Britanniassa, missä kii­nalaisyhtiöillä on rahaa kiinni muun muassa ydinvoimaloissa, Lontoon arvokiinteistöissä ja ict-sektorilla. Theresa Mayn konservatiivihal­litus lupasi kesällä kiristää ulkomailta tulevien investointien valvontaa.

»Olemme nähneet yhä enemmän kiina­laisia sijoituksia, jotka herättävät epäilyksiä ja kysymyksiä», sanoo tutkija John Seaman Ranskan ulkopoliittisesta instituutista Ifristä.

Hän johtaa eurooppalaisten tutkimuslaitosten yhteistä projektia, jossa kartoitetaan kiinalaisia sijoituksia ja niiden vaikutuksia eri Euroopan maissa. Tuloksia projektista on odo­tettavissa loppuvuodesta.

»On selvää, että Kiinan tulevaisuuden teolli­suusstrategia muodostuu yhä selkeämmäksi, ja se ajaa investointeja eri sektoreille Euroopassa. On paikallaan, että arvioimme, mitä vaikutuk­sia sillä on Euroopan kannalta», Seaman sanoo.

Kiinasta investoitiin ulkomaille melkein 175 miljardia euroa vuonna 2016, kertovat tutkijat Mikko Huotari ja Thilo Hanemann saksa­laisen Merics-tutkimuslaitoksen alkuvuonna julkaisemassa raportissa. Summasta noin 35 miljardia löysi tiensä Eurooppaan.

Kasvua edellisestä vuodesta oli hurjat 77 prosenttia. Suurin yksittäinen kauppa viime vuonna oli kiinalaisen Tencen­tin lähes seitsemän miljardin investointi suomalaisen peliyhtiö Supercellin osakkei­siin, jotka oli aikaisemmin myyty japanilaiselle Softbankille. Ylivoimaisesti eniten investoitiin Saksaan, jonne meni lähes kolmannes kaikista EU-alueen kiinalaissijoituksista.

Eurooppa kuitenkin jää vielä Yhdysvaltojen ja Aasian taakse. Valtaosa Kiinan ulkomaan­sijoituksista kohdistuu edelleen Aasiaan, ja Yhdysvaltoihin suuntautuneet kiinalaisinves­toinnit räjähtivät Rhodium Group -tutkimus­yhtiön mukaan yli 46 miljardiin dollariin eli noin 40 miljardiin euroon vuonna 2016.

Kiinan omistusten ennustetaan paisu­van vuoteen 2020 mennessä ulkomailla 28 tuhanteen miljardiin, kun vielä 2011 niiden yhteisarvo oli vain noin seitse­män tuhatta miljardia dollaria.

Merkit näyttävät Kiinan ruokahalun vain kasvavan.

Taustalla on sekoitus strategiaa ja oppor­tunismia. Viennin varassa pyörinyt kiivaan talouskasvun vaihe on päättymässä, ja Kiinan hallitus tähtää nyt kehittyviin kotimarkkinoi­hin ja kansainvälisesti kilpailukykyisiin yrityk­siin, Huotari ja Hanemann toteavat.

Samalla kotimaassa hidastunut talouskasvu ajaa kiinalaisia sijoittajia etsimään tuottoisia kohteita ulkomailta. Eurooppa on heidän näkö­kulmastaan houkutteleva liiketoimintaympä­ristö täynnä korkeaa teknologiaa ja arvokkaita brändejä.

»Kiinan valtio pyrkii tukemaan Euroopassa investointeja, jotka tukevat Kiinan omia laa­jempia taloudellisia intressejä», sanoo tutkija Jyrki Kallio Ulkopoliittisesta instituutista. »Mutta on vaikea nähdä, mihin Kiina pyrkii, vai missä määrin on kyse erilaisten kiinalais­ten toimijoiden hankkeista, joilla on keskenään jotain synergiaa.»

Presidentti Xi Jinpingin aloittaman One Belt, One Road -strategian mukaan Kiina pyr­kii yhdistämään aiempaa tiiviimmin toisiinsa Euraasian mantereen talousmoottorit, Kiinan ja EU:n. Euroopassa tämä näkyy pääasiassa suunnitelmina avata yhä uusia ja nopeampia väyliä rahtiliikenteelle Kiinan ja EU:n muo­dostaman 500 miljoonan kuluttajan markki­na-alueen välille.

Toistaiseksi näkyvimpiä toteutuksia on suo­ran tavarajunaliikenteen aloittaminen Kiinan Yiwusta Kazakstanin ja Moskovan kautta Var­sovaan, Berliiniin ja aina Madridiin saakka. Vuonna 2014 avattu rahtiverkosto yhdistää jo toistakymmentä eurooppalaista suurkaupun­kia ja parikymmentä kiinalaista metropolia. Yli 10 000 kilometrin reitti on pidempi kuin vanha junayhteys Siperian halki.

Näyttävien infrastruktuurihankkeiden ja mittavien yrityskauppojen varjoon jää suuri määrä muuta taloudellista toimeliaisuutta. Kokonaiskuvan saaminen kiinalaisten sijoi­tuksista on haastavaa, Kallio sanoo.

»Monet kansainvälistä tilastointia tekevistä laitoksista eivät huomioi alle sadan miljoonan sijoituksia lainkaan. Sen kokoisia investointeja on paljon, ja ne jäävät tutkan alapuolelle.»

Myös yrityskaupoissa ja investoinneissa voi liikkua huomaamatta kiinalaista rahaa, jos mukana on jo aikaisemmin kiinalaisomistuk­seen myyty eurooppalainen firma tai esimer­kiksi Hongkongissa päämajaansa pitävä yritys.

Kiinalaisessa pääomassa nähdään Euroo­passa riskejä, jotka liittyvät talouteen, kansal­liseen turvallisuuteen ja EU:n yhtenäisyyteen. Suhtautuminen riskeihin vaihtelee suuresti sen mukaan, mistä päin Eurooppaa asiaa tar­kastellaan.

Valtaosa kiinalaisista investoinneista on mennyt EU:n kolmeen suurimpaan talouteen, Saksaan, Ranskaan ja Britanniaan, joka tosin on pian jäämässä unionin ulkopuolelle. Niissä suhtautuminen kiinalaisiin yritysostoihin on kääntynyt epäileväksi. Sen sijaan unionin laitamilla Itä- ja Etelä-Euroopassa kasvaviin investointeihin liitetään enemmän toiveita kuin huolia.

»Joissain maissa ei kysellä juurikaan kysy­myksiä. Esimerkiksi Portugali on EU:n ja IMF:n painostuksen alla yksityistänyt julkista omai­suutta, ja kiinalaiset ovat olleet kiinnostuneita ostamaan. Näin on käynyt etenkin Etelä-Eu­roopan maissa», toteaa Ifrin tutkija Seaman.

 

Tämä on osittainen artikkeli. Lue juttu kokonaisuudessaan Ulkopolitikka-lehdestä 3/2017 tai Lehtiluukusta.

 
Kommentoi artikkelia
 
 

Valta vaihtuu Afrikassa

Anna-Kaisa Hiltunen

Brexitistä lisää suomalaisia

Laura Myllymäki/UP

Kuin kaksi marjaa?

Tuula Toivio ja Laura Myllymäki

Mammutti

Laura Myllymäki/UP

Toisistaan riippuvaiset

Tuuli Koivu

Rahaa pakotteiden ohi

Niko Vartiainen

Maihinnousu

Taina Tervonen ja Anna-Kaisa Hiltunen

Oikeusvaltio koetuksella

Mitjo Vaulasvirta

Kameran takana on oligarkki

Ryhor Nizhnikau

Kahden tulen välissä

Laura Myllymäki/UP

Toimittajat pakosalla

Anna-Kaisa Hiltunen

Kehitysavusta tuli tuote

Jenna Vehviläinen/UP

Ilmastotoivot Trumpin kaudella

Matti Kahra

Yhteen kasvaneet jättiläiset

Niko Vartiainen

Historiaton tulkinta Kiinasta

Jyrki Kallio

Mustanmeren myyttinen solmu

Jussi Lassila

Demokratian sairaskertomus

Johanna Vuorelma

Katse etelään

Joonas Pörsti/UP

Chiliä ja heinäsirkkoja

Maija Salmi

Tuomiopäivän kelloa siirrettiin

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta