Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Aasian pelilauta heilahtaa: polttavinta on jännite Korean niemimaalla

Lauri Paltemaa
EPA/KCNA/ALL OVER PRESS

Kylmän sodan jälkeinen tasapaino järkkyy, jos Yhdysvallat vähentää läsnäoloaan Kiinan naapurustossa.



Pohjoiskorealainen uutistoimisto KCNA julkaisi maaliskuussa kuvan ballistisesta ohjuksesta.
Uutistoimisto ei kertonut, missä ohjus laukaistiin.


Aasian alueen jäätyneet konfliktit osoittavat kärjistymisen merk­kejä. Se on osoitus siitä, että alueen turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttumassa. Polttavinta on jän­nite Korean niemimaalla. Alueella on myös kolme muuta konfliktipistettä. Niistä jokainen on vuorollaan kuumentunut viime vuosina: Kiinan ja Japanin välinen aluekiista Senkaku/Diaoyu-saarista, Taiwanin kysymys ja Ete­lä-Kiinan meren aluekiista.

Alueen rauhan on tähän asti taannut se, että Yhdysvallat ja Kiina ovat hyväksyneet kyl­män sodan lopputuloksen Aasiassa. Suurval­lat ovat ylläpitäneet sitä näihin päiviin saakka. Nyt sekä Yhdysvallat että Kiina näyttävät ole­van valmiita muuttamaan asetelmaa. Myös jotkin alueen pienemmistä valloista, kuten Pohjois-Korea, ovat haastaneet alueen tasa­painon.

Uuden suurvallan nousu on alueellisen voimatasapainon ja maailmanrauhan kan­nalta yhtä ongelmallista kuin vanhan äkilli­nen vetäytyminen vastuistaan. Nyt itäisessä Aasiassa vaikuttavat samanaikaisesti molem­mat tekijät.

Kylmässä sodassa kamppailtiin koko maa­ilman herruudesta. Kaksi suurvaltablokkia haastoivat toisensa ideologisesti ja paikoin myös aseellisesti. Kylmä sota voidaan kuiten­kin nähdä myös avoimena sotana rintamalin­joineen, voittajineen, häviäjineen ja sodasta jääneine kaunoineen.

Sodan hävinneellä osapuolella on taipumus kiistää lopputulos. Myös voittaja voi eri syistä luopua voittonsa hedelmistä. Klassisia esi­merkkejä ovat kolmannen valtakunnan nousu sekä Englannin ja Ranskan haluttomuus yllä­pitää ensimmäisen maailmansodan lopputu­losta Euroopassa estämällä Saksan aseistautu­minen uudelleen. Siihen maat olisivat kyen­neet vielä ainakin 1930-luvun puoliväliin asti.

Itäisessä Aasiassa vallitsee nyt hieman samanlainen tilanne kuin 1920–1930-luku­jen Euroopassa. Yhdysvaltojen uuden hallin­non linjauksissa on haluttomuutta sitoutua kylmän sodan lopputuloksen ylläpitämiseen. Kantojen ailahtelevaisuus viittaa myös siihen, ettei Yhdysvaltain hallinto ole vielä edes laati­nut selkeää Aasian-politikkaa. Donald Trumpin hallinto on kuitenkin jo ehtinyt hylätä Tyynen­meren alueen vapaakauppasopimuksen TTP:n. Ainakin retoriikan tasolla on hylätty myös pre­sidentti Barack Obaman hallinnon »käännös Aasiaan» (Pivot to Asia). Trumpin hallinto on myös vaatinut Japania ja Etelä-Koreaa käyt­tämään aiempaa enemmän rahaa puolustuk­seensa ja vihjannut Yhdysvaltojen arvioivan uudestaan puolustussitoumuksiaan, jos näin ei tapahdu.

Kiina on jo noussut alueelliseksi vallaksi, ja maasta on kehittymässä suurvalta. Vahvan talouskasvunsa ansiosta Kiina on kyennyt uudistamaan ja vahvistamaan armeijaansa.

On arvioitu, että nykytahdilla Kiinan kansanarmeija pystyy haastamaan Yhdysvallat vakavasti ainakin alueellisesti noin kymme­nessä vuodessa. Kiina on myös osallinen kai­kissa alueen tärkeissä aluekiistoissa. Maa on ilmaissut selkeästi halunsa muuttaa vallitse­van status quon suurimmassa osassa niistä.

Itä-Aasian neljä aluekonfliktia ovat toisis­taan erillisiä, mutta Yhdysvallat ja Kiina ovat osallisina jokaisessa niistä. Konfliktit ovat tulos useasta eri sodasta yli sadan viime vuoden ajalta. Kiina ja Japani sotivat keskenään useaan otteeseen vuosina 1894–1945, Kiina kävi sisäl­lissodan vuosina 1946–1949 ja Korean niemi­maalla sodittiin vuosina 1950–1953. Yhdysval­lat osallistui Vietnamin sotaan vuosina 1964–1972. Myös Kiina oli Vietnamin sodan osapuoli.


1. Kiistoista vähiten polttava on Kiinan ja Japanin välinen. Se koskee Senkaku/Dia­oyu-saaria Itä-Kiinan merellä. Saarikiis­tan taustalla on vuosien 1894–1895 sota, jonka lopputuloksena Taiwan ja tulkinnasta riip­puen myös kiistellyt saaret luovutettiin Japa­nille. Japanin antauduttua vuonna 1945 kaikki vuonna 1895 luovutetut alueet tuli palauttaa Kiinalle. Senkakut jäivät kuitenkin Japanille, joka tosin katsoo liittäneensä ne alueisiinsa jo 1870-luvun lopussa. Silloin Ryukyu-saaret lii­tettiin keisarikuntaan.

Tämän tulkinnan laillisuuden Kiina on alkanut nyt kiistää. Kiinan mukaan saaret luo­vutettiin Japanille 1895, joten ne tuli palaut­taa Kiinalle vuonna 1945. Saaret ovat kuitenkin niin mitättömiä, että niiden omistusta ei ole selvästi määritelty rauhansopimuksissa.

Kiinan päätösvallassa on, kuinka aktiivisesti se painostaa Japania asiassa. Japanille nykyiset rajat sopivat hyvin. Niin kauan kuin Japanin ja Yhdysvaltojen puolustussopimus on uskottava, Kiinan painostus todennäköisesti jää symboli­selle tasolle. Jos Yhdysvallat vetäytyy alueelta, tilanne muuttuu.

On hyvä muistaa, miten Kiina valtasi Ete­lä-Kiinan meren Paracel-saaret Etelä-Vietna­milta vuonna 1974 tilanteessa, jossa Yhdys­vallat vetäytyi hetkeksi silloisen liittolaisensa puolustamisesta. Vastaavassa tilanteessa Japa­nin osalta Kiina voisi yrittää tehdä samoin Senkaku/Diaoyu-saarille. Japani on kuitenkin aivan eri tason vastustaja kuin sodan väsyt­tämä Etelä-Vietnam oli, joten yritys olisi hyvin riskialtis ja johtaisi Japanin voimatoimin.

2. Kiina on samalla tavalla jaettu maa kuin Saksa oli kylmän sodan aikana. Hävit­tyään sisällissodan mantereella kom­munisteille Kiinan tasavallan hallinto pakeni vuonna 1949 Taiwanille, jossa Yhdysvallat on suojellut sitä Korean sodan syttymisestä saakka. Kiinan kansantasavalta ei ole koskaan hyväksynyt jakoa, kuten ei myöskään Kiinan tasavalta. Vuoden 1958 jälkeen ei kahden hal­lituksen välillä ole kuitenkaan ollut laajoja sotatoimia.

Kiina on hyväksynyt tilanteen myös kylmän sodan jälkeen. Samoin on tehnyt Yhdysvallat, joka yhä takaa saaren turvallisuuden, vaikka solmikin diplomaattiset suhteet kansantasa­valtaan vuonna 1979. Konflikti kuumenisi oitis uudelleen, jos Yhdysvallat liikkuisi status quosta kumpaan tahansa suuntaan – joko tunnusta­malla Taiwanin tai hylkäämällä sen.

Jos Yhdysvallat peräytyisi puolustussitoumuksestaan, Kiina todennäköisesti pai­nostaisi Taiwanin voimakeinoin hyväksymään jonkinasteisen yhdistymisen vanhaan emä­maahansa – vaikka kasvava osa taiwanilaisista ei enää koe Manner-Kiinaa sellaiseksi.

Taiwanin oma hallinto voisi myös kiistää vallitsevan tilanteen ja julistaa saarensa itse­näiseksi Taiwanin tasavallaksi. Silloin ase­telma murtuisi ja aseellinen konflikti alueella olisi lähes varma. Siksi Kiinan tasavallan eli Taiwanin jokaisen uuden presidentin valin­taan liittyy riski.

Hiljattain virkaansa valittu presidentti Tsai Ing-wen ei näytä kiistävän asetelmaa. Taiwa­nin hallintoa hillitsee Kiinan aseellinen yli­voima ja oletus siitä, että Yhdysvallat ei tukisi Taiwania, jos se pyrkisi itse irrottautumaan nykyisestä asetelmasta.

 

3. Etelä-Kiinan merellä jokainen meren seitsemästä eri rantavaltiosta on esit­tänyt aluevaatimuksia saariin ja riut­toihin. Kiinan vaatimus on ongelmallisin: se vaatii aluevedekseen koko Etelä-Kiinan merta. Vaatimukselle ei olisi kansainvälisoikeudellisia perusteluja edes siinä tapauksessa, että muut kiistan osapuolet hyväksyisivät Kiinan omis­tusoikeudet alueen saariin.

Konflikti on kylmää sotaa vanhempaa perua. Jo Kiinan tasavalta esitti sotien välisenä aikana aluevaatimuksen Etelä-Kiinan mereen, mutta ei kyennyt laajentamaan aluerajaansa meri­alueelle. Kiinan vahvistuminen on palauttanut vaatimuksen maan ulkopolitiikan asialistalle.

Kiinan linnoitustyöt alueen saarilla ovat olleet mahdollisia, koska Yhdysvallat ei ole sitoutunut yksittäisten riuttojen puolustami­seen.

Maailmankaupan kannalta useat keskeiset laivalinjat kulkevat Etelä-Kiinan meren läpi, ja eri maiden laivastot käyttävät vesiä. Tähän asti Kiina on kuitenkin tyytynyt toimimaan vain »omilla» saarillaan eikä ole vielä häätänyt muiden valtioiden lipun alla kulkevia aluksia valvomiltaan alueilta.

Kiina valmistelee parhaillaan uutta alue­vesilainsäädäntöä. Jos lainsäädäntö astuu
voi­maan vuonna 2020, konflikti kärjistyy.
Kiina valmistelee parhaillaan uutta alue­vesilainsäädäntöä. Jos lainsäädäntö astuu voi­maan vuonna 2020, konflikti kärjistyy. Laki­valmistelu viittaa siihen, että Kiina kiistäisi muiden valtioiden oikeuden rakentaa alueen saarille ja riutoille tukikohtia, kuten lentokent­tiä ja satamia, tai eväisi vapaan purjehdusoi­keuden alueella.

Vastaavasti jos Yhdysvallat vetäytyisi vaa­timuksistaan alueella, Kiina todennäköisesi painostaisi muut rantavaltiot yksitellen alue­myönnytyksiin varsin nopeasti.

 

4. Korean niemimaalla jännitteet ovat viime aikoina kasvaneet huomatta­vasti. Niemimaa jaettiin kahtia Korean sodassa 1950–1953. Sota oli ensimmäinen, jossa kaksi ideologista blokkia ottivat kylmän sodan aikana yhteen taistelukentällä.

Se oli myös Korean sisäinen konflikti. Osa­puolina olivat pohjoisen kommunistihallinto ja etelän autoritaarinen hallinto, joka muodostui pitkälti Japanin miehityskauden yhteistoimin­tamiehistä ja -naisista.

Sisällissodan takia konflikti ei ole täysin suurvaltojen hallinnassa. Pohjois-ja Etelä-Ko­rea eivät ole muodollisesti keskenään edes aselevossa, ja maiden välillä on ollut toistuvia yhteenottoja.

Silti vuoden 1953 aselepo on toistaiseksi pitänyt, eikä yksikään osapuoli ole irtautunut siitä. Kiina on puolustusliitossa Pohjois-Korean kanssa ja Yhdysvallat vastaavasti Etelä-Korean kanssa.

Korean niemimaan »konsensukseen» on kuulunut, että Yhdysvallat ja Kiina pidättäy­tyvät aseiden käytöstä niemimaalla ja yrittävät hillitä Koreoiden keskinäistä nahistelua.

Huolestuttavaksi tilanteen tekee se, että sekä Pohjois-Korean että Yhdysvaltojen joh­tajat ovat virkaiältään nuoria. Huolta aiheut­taa myös Pohjois-Korean ydinaseohjelma. Iso kysymys on, osaako Pohjois-Korean uusi joh­taja Kim Jong-un pelata kriisipeliä, kuten hänen isoisänsä ja isänsä osasivat, ja osaako presidentti Trump toimia samoin. Kumman tahansa osapuolen väärä liike voisi kuumentaa jäätyneen konfliktin.

Pohjois-Korean ydinase on hankala tekijä yhtälössä, sillä se kertoo yhtä paljon Poh­jois-Korean epäluottamuksesta Kiinaa kuin Yhdysvaltoja kohtaan. Yhden tulkinnan mukaan ydinase on Pohjois-Korean yritys taata turvallisuutensa Kiinasta riippumatta. Hanke kuitenkin näyttää lisäävän epävakautta koko alueella.

Ydinase on suunnattu myös Etelä-Koreaa vastaan. Yhdysvaltojen peräytyminen Ete­lä-Korean puolustamisesta joko presidentti Trumpin hallinnon tai Etelä-Korean uuden presidentin Moon Jae-inin päätöksellä toden­näköisesti altistaisi Etelä-Korean pohjoisen naapurinsa ydinasekiristykselle.


Itä-Aasian rauha on ollut taattu, koska alueella on ylläpidetty kylmän sodan jälkitilaa. Lisäksi sodan lopussa vallinneet rintamalinjat on hyväksytty. Nyt alueen suurvallat näyttävät valmiilta muuttamaan tilannetta. Nykyinen turvallisuusjärjestelmä ei kuitenkaan pysy pys­tyssä ilman Yhdysvaltoja.

Jää nähtäväksi, ymmärtääkö presidentti Trump sen, että hänen edeltäjänsäkin ovat aja­neet Yhdysvaltain etuja ulottaessaan maansa puolustuksen itäiseen Aasiaan. Toisaalta Kiina on joka tapauksessa yhä vahvempi haastaja, vaikka Trumpin hallinto päättäisikin pysyä Aasiassa.

Konfliktien osapuolet tarvitsisivat diilin, joka toisi esiin Kiinan ulkopolitiikan toisen puolen: sen kyvyn joustaviin ratkaisuihin aluekiistoissa. Vuonna 2008 Kiina solmi raja­sopimuksen Venäjän kanssa. Silloin se luopui osasta Siperiassa vaatimistaan alueista, kuten teki myös Venäjä.

Tätä sopimusta eivät kummatkaan maat ole liiemmin mainostaneet. Sopimus osoittaisi, että valtioiden rajat eivät ole maiden hallituk­sille niin pyhiä kuin ne antavat retoriikassaan ymmärtää.

Kiinan paluu kompromissien tielle helpot­taisi itäisen Aasian tilannetta Korean niemi­maan kysymystä lukuun ottamatta. Rauhan ja turvallisuuden takeiksi Itäisessä Aasiassa – jos missä – on tarve luoville diplomaattisille ratkaisuille.

Kirjoittaja on Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen (CEAS) professori Turun yliopistossa.

 
Kommentoi artikkelia
 
 

Skotlanti tahtoo äänensä kuuluviin

Milja Komulainen

Saako ulkomainen poliitikko kampanjoida Suomessa?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Köyhyys, riski elämälle

Laura Myllymäki/UP

EU:n ongelmalapset

Matti Koskinen

Demokratian siemeniä idässä

Olli Ruohomäki

Tyynenmeren dominopalikka

Kirsi Crowley

Viisi mallia Britannialle

Emmi Skytén

Oi herää, Suomi!

Joonas Pörsti/UP

Kiinan linja pitää

Anne Ignatius

Sipilän hallitus EU-tyhjiössä

Ninni Sandelius

Daavidin linko

Erik Nyström

Jossain vai missä tahansa?

Leena Parkkinen

Kansanvaltaa afrikkalaisittain

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kehotus arvokeskusteluun

Teija Tiilikainen/UP

Harkitsevia äänenpainoja

Joonas Pörsti/UP

Kuninkaan teltta suojaa arotuulelta

Toivo Martikainen

Rahapaja julkaisi entistä uudemmat juhlarahat

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta