Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Päätöksenteossa kuuluu rikkaiden ääni, ja se voi kasvattaa jännitettä

Matti Ylönen

Päätöksenteossa kuuluu rikkaiden ääni, ja se voi kasvattaa jännitettä
Hyvinvointi ja rauha ovat jakamattomia, varoitti aikoinaan Yhdysvaltain toisen maailmansodan aikainen valtiovarainministeri Henry Morgenthau.

»Meillä ei ole varaa rajata niitä eri puolille siroteltuihin yksittäisiin saarekkeisiin. Aina kun köyhyyttä esiintyy, se jäytää meidän kaikkien hyvinvointia.»

Opit tuntuvat valitettavasti nykyään unohtuneen yhä useammalta. Kehitysjärjestö Oxfam nosti tammikuussa julkaisemassaan raportissa esiin, että maailman rikkaimmat kahdeksan miestä omistavat yhtä paljon kuin 3,6 miljardia köyhintä ihmistä.

Päätöksenteossa kiistellään usein köyhyyden politiikasta: siitä, kuinka paljon erilaiset budjetissa näkyvät tulonsiirrot ja rakenteet maksavat. Rikkaille annettu tuki on sen sijaan näkymättömämpää. Se verhotaan kannustavuuden ja välttämättömyyden puhetapaan.

Rikkaiden vallan kasvu on poliittisempi kysymys kuin yleensä ymmärretään. Ilmeisin syy tälle on se, että maapallomme ei kestä ylikuluttavaa luokkaa. Jokainen ylisuuri loma-asunto, huvijahti ja yksityiskone syö maapallon rajallista kantokykyä. Näköpiirissä ei ole sellaista maailmaa, jossa ongelma ratkeaisi miljonäärien vapaaehtoisella downshiftaamisella.

Yksien rikkaus on myös yhä enemmän pois toisilta. Kiihtyvän ilmastonmuutoksen vuosikymmeninä kakku pienenee. Tulonjako maiden sisällä ja niiden välillä muuttuu yhä enemmän kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi.

Kyse on myös yhteiskunnallisista valtasuhteista. Mitä enemmän varallisuutta keskittyy rikkaimmille, sitä enemmän varakkaat saavat ääntään kuuluviin päätöksenteossa. Viattomimmillaan tämä näkyy esimerkiksi kunnallisvaalikampanjoiden budjettien eroissa, suurimmillaan ison mittakaavan lobbauksessa.

Viattomimmillaan tämä näkyy esimerkiksi kunnallisvaali-kampanjoiden budjettien eroissa, suurimmillaan ison mittakaavan lobbauksessa.
Yksittäisten ihmisten lahjoituksista kasautuvaa valtaa halutaan harvoin tunnustaa. Se on erityisen vaikeaa Suomessa, jossa ilmiö ei ole yhtä pitkällä kuin monessa muussa maassa. Varallisuuserot ovat kuitenkin kasvaneet 1990-luvun alun jälkeen rajusti myös meillä, vaikka kehitys on ollut muuta maailmaa maltillisempaa.

Varallisuuserojen kasvaessa yhä useampi jää paitsi sekä yhteiskuntaan sitovasta kuluttamisesta että yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Pidemmällä aikavälillä tämä kasvattaa yhteiskunnallisia jännitteitä, jotka purkautuvat muun muassa demokratian vastaisina liikkeinä.

Ei ole sattumaa, että esimerkiksi islamistiset järjestöt rekrytoivat seuraajia Afrikassa lupaamalla heille matkapuhelimia ja muuta materiaalista hyvää.

Morgenthaun viestille olisi jälleen kysyntää.

Kirjoittaja viimeistelee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa maailmanpolitiikan oppiaineeseen ja työskentelee Fulbright-stipendiaattina Yalen yliopiston Global Justice -ohjelmassa.
 
Kommentoi artikkelia
 
 

Skotlanti tahtoo äänensä kuuluviin

Milja Komulainen

Saako ulkomainen poliitikko kampanjoida Suomessa?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Köyhyys, riski elämälle

Laura Myllymäki/UP

EU:n ongelmalapset

Matti Koskinen

Demokratian siemeniä idässä

Olli Ruohomäki

Tyynenmeren dominopalikka

Kirsi Crowley

Viisi mallia Britannialle

Emmi Skytén

Oi herää, Suomi!

Joonas Pörsti/UP

Kiinan linja pitää

Anne Ignatius

Sipilän hallitus EU-tyhjiössä

Ninni Sandelius

Daavidin linko

Erik Nyström

Jossain vai missä tahansa?

Leena Parkkinen

Kansanvaltaa afrikkalaisittain

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Kehotus arvokeskusteluun

Teija Tiilikainen/UP

Harkitsevia äänenpainoja

Joonas Pörsti/UP

Kuninkaan teltta suojaa arotuulelta

Toivo Martikainen

Rahapaja julkaisi entistä uudemmat juhlarahat

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta