Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kahden raiteen maailma

Joonas Pörsti/UP
UN Photo/Cia Pak

Näkökulmasta riippuen kansainvälinen yhteistyö on joko tiensä päässä tai uuden kynnyksellä. Tämä juttu on julkaistu netissä vain osittain, mutta se on kokonaan luettavissa Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2017 tai Lehtiluukusta.

Syyskuussa 2015 YK:n päämajaa New Yorkissa koristivat kestävän kehityksen tavoitteet sekä jäsenmaiden liput.

 

Heinäkuussa 1944 länsiliittoutuneet kävivät Normandiassa kovia taisteluja sillanpääasemansa laajentamiseksi. Adolf Hitlerin johtama natsi-Saksa hallitsi vielä lähes koko Eurooppaa. Savu nousi keskitysleirien polttouuneista. Itärintamalla kaatui tai haavoittui reilun kuukauden kestäneissä tuhoamistaisteluissa miljoona eurooppalaista.

Ajat eivät näyttäneet suotuisilta kansainväliselle yhteistyölle. Maailmansota oli kuitenkin hitsannut liittoutuneet yhteen.

Saman heinäkuun ensimmäisenä päivänä Yhdysvaltain Bretton Woodsiin kokoontui 700 neuvottelijaa 44 maasta. Kolme viikkoa myöhemmin allekirjoitukset kuivuivat Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin perustamisasiakirjoissa. Uudet instituutiot saivat tehtäväkseen vakauttaa taloutta, lisätä kaupankäyntiä, vähentää työttömyyttä ja korjata sodan tuhot.

Se oli vasta lähtölaukaus kansojen yhteistyölle. Sodan päätyttyä lokakuussa 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat San Franciscossa. Seuraavan vuoden syyskuussa Britannian sodanaikainen pääministeriWinston Churchill ehdotti Zürichissä »Euroopan Yhdysvaltojen perustamista».

Resepti oli Churchillin mukaan yksinkertainen: Satojen miljoonien eurooppalaisten oli vain tehtävä päättäväisesti oikeita valintoja väärien sijasta. Palkinnoksi he saisivat »siunauksen kirouksen sijasta».

Samaan hengenvetoon Churchill kuitenkin muistutti, että kansojen yhteistyö voisi tulla taas pian tiensä päähän. Kuulijoilla oli kirkkaana mielessä varoittava esimerkki muutaman vuoden takaa: Kansainliitto. Versailles’n rauhansopimuksella vuonna 1919 perustettu maailmanjärjestö oli lakannut toimimasta toisen maailmansodan syttyessä.

»Kansainliitto ei epäonnistunut periaatteidensa tai näkemystensä vuoksi», Churchill lausui Sveitsissä. »Se epäonnistui, koska sen perustaneet valtiot lakkasivat noudattamasta sovittuja periaatteita. Se epäonnistui, koska tuon ajan hallitukset eivät uskaltaneet kohdata tosiasioita silloin kun aikaa vielä oli jäljellä.»

Lähi-idän kysymyksissä suurvallat ovat ajautuneet lähes kylmän sodan kaltaisiin jännitteisiin.

Tammikuussa 2017julkisuuteen vuosi tietoja Donald Trumpin hallinnon aikeista leikata maan rahoitusta kansainvälisille järjestöille vähintään 40 prosenttia.

Trumpin hallinto on perustanut työryhmän, jonka tehtävä on selvittää vuoden kuluessa, miten leikkaukset voidaan kohdentaa »hyödyttömiin ja haitallisiin» tukimuotoihin, jotka eivät palvele Yhdysvaltain kansallisia etuja. Presidentin julkisuuteen vuodettu määräys nimesi erikseen joitakin järjestöjä, kuten YK:n väestörahaston UNFPA:n. Se tukee ehkäisyvalistusta sekä tyttöjen ja naisten oikeuksia kehitysmaissa. Listalla ovat myös YK:n rauhanturvaoperaatiot.

Yhdysvallat on YK:n ylivoimaisesti suurin rahoittaja. Se maksaa yli viidenneksen YK:n perusbudjetista ja vajaan kolmanneksen rauhanturvaoperaatioiden kuluista. Yhdysvalloilla on tosin ollut useana vuonna satojen miljoonien dollareiden maksurästejä YK:n budjettiin ja rauhanturvaoperaatioihin.

Presidentti Trump kommentoi YK:ta Twitter-tilillään tammikuussa tapansa mukaan ristiriitaisesti: »YK:lla on mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta juuri nyt se on vain klubi, jossa ihmiset puhuvat ja viettävät mukavaa aikaa. Sääli!»

YK:n kehitysjärjestön UNDP:n Pohjoismaiden-toimiston johtajaCamilla Brückner muistuttaa, että Yhdysvaltain leikkaussuunnitelmat ovat toistaiseksi vahvistamattomia. Keskustelu maan uuden hallinnon ja YK:n edustajien välillä on vasta alkamassa.

UNDP:n työ on Brücknerin mukaan tärkeää myös Yhdysvaltain kansallisen edun näkökulmasta.

»Voimme tukea Yhdysvaltoja monissa sille tärkeissä asioissa, kuten lisäämällä vakautta niissä maahanmuuttajien lähtömaissa, joihin Yhdysvaltojen huolet kohdistuvat», Brückner sanoo. Yhdysvallat on kehitysjärjestön tärkein yleisrahoituksen antaja.

YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ratkaisemaan valtioiden välisiä kiistoja ja parantamaan ihmisten elinoloja. Lisäksi YK sai tehtäväkseen edistää kaikkien yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja vapauksia »rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta».

YK on onnistunut perustehtävässään viime vuosina kaksijakoisesti: YK:n turvallisuusneuvosto on puuttunut yksimielisesti konflikteihin Länsi-Afrikassa ja Sahelin alueella, mutta Syyrian ja Irakin sisällissodissa sekä Ukrainan konfliktissa se on ollut voimaton. Sodissa on kuollut maailmassa selvästi vähemmän ihmisiä kuin YK:n perustamisen aikaan 1940-luvun lopussa. Trendi on kääntynyt Lähi-idän sotien vuoksi kuitenkin uuteen nousuun.

»Lähi-idän kysymyksissä suurvallat ovat ajautuneet lähes kylmän sodan kaltaisiin jännitteisiin», toteaa projektinjohtaja Neil Melvin Tukholman kansainvälisestä rauhantutkimusinstituutista Sipristä.

Syy tähän kaksijakoisuuteen on yksinkertainen: turvallisuusneuvoston viidellä pysyvällä jäsenvaltiolla ei ole Afrikassa samanlaista geopoliittista kilpailua kuin Lähi-idässä tai Euroopassa. Afrikassa suurvaltojen kiinnostus kohdistuu luonnonvaroihin ja markkinoihin, ei niinkään poliittiseen vaikutusvaltaan.

Afrikan vakautumisen kannalta on vielä olennaisempaa, että maanosa on vähitellen demokratisoitunut, Melvin toteaa. »Asenteet ovat Afrikassa muuttuneet, hallinnoilta odotetaan nyt demokraattista oikeutusta. Sotilashallintoa ja autoritaarisuutta karsastetaan entistä enemmän.»

Lisäksi yhteistyö Afrikan maiden välillä on tiivistynyt. Se näkyy Afrikan unionin sekä alueellisten järjestöjen, kuten Länsi-Afrikan talousyhteisön Ecowasin toiminnassa.

Viimeksi tästä saatiin osoitus tammikuussa, kun Senegalin, Nigerian ja Ghanan joukot varmistivat demokraattisen vallansiirron Gambiassa. Maata vuodesta 1994 diktaattorin ottein hallinnut presidentti Yahya Jammeh ei olisi siirtynyt sivuun ilman Ecowasin valtuuttamaa operaatiota.

 

YK:n turvallisuusneuvostossa on 15 paikkaa, joista viittä miehittävät yhä toisen maailmansodan voittajavaltiot pysyvillä mandaateilla. Nämä P5-maat eli Kiina, Venäjä, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska voivat kaataa veto-oikeudellaan minkä tahansa turvallisuusneuvoston päätöksen.

Tällä vuosikymmenellä Venäjä on käyttänyt veto-oikeuttaan yhdeksän kertaa, Kiina viidesti ja Yhdysvallat kerran. Viimeksi joulukuussa Venäjä ja Kiina estivät päätöksen viikon tulitauosta Syyriaan. Lokakuussa Venäjä torjui turvallisuusneuvoston päätöksen keskeyttää pommituslennot Syyrian Aleppossa.

Turvallisuusneuvoston laajentamisesta ja uudistamisesta on keskusteltu YK:ssa tuloksetta 25 vuoden ajan. Intia, Japani, Brasilia ja Saksa ovat kampanjoineet G4-ryhmänä yhdessä saadakseen pysyvät paikat neuvostossa. Myös Afrikan maat sekä arabimaat ovat vaatineet pysyvää edustusta neuvostoon.

Etenkin Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat ovat olleet haluttomia laajentamaan pysyvien jäsenmaiden joukkoa. Ne eivät ole myöskään valmiita tinkimään veto-oikeudestaan.

Umpikujan kiertämiseksi Ranska ja Meksiko ehdottivat vuonna 2014, että veto-oikeuden käyttöä tulisi ainakin perustella nykyistä paremmin silloin kun päätöslauselmalla pyritään suojelemaan siviilejä joukkotuholta. Aloitteelle on antanut tukensa 117 valtiota.

»Se on hyvä aloite, mutta Syyrian tapahtumat ovat osoittaneet, että se ei ole käytännössä toiminut», sanoo Suomen YK-suurlähettiläsKai Sauer. Hänen mukaansa on vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa turvallisuusneuvoston pysyvien jäsemaiden kokoonpano muuttuisi ja P5-maat luopuisivat etuoikeuksistaan.

 

Lue koko juttu Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2017 tai Lehtiluukusta.

 
Kommentoi artikkelia
 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta