Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Sumu leviää Venäjältä

Juha Jokela: Sumu - itsesensuurikomedia. Kantaesitys 14.9. Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Esitykset jatkuvat 17.12. saakka.

Joonas Pörsti

   

Venäjän markkinat tuottavat tuskaa start-up-yrittäjille. Vasemmalta Taisto (Jani Karvinen), Olli (Timo Tuominen), Jone (Kari Ketonen) ja Larissa (Elena Spirina). Kuva: Stefan Bremer
 
Valkea usva alkaa nousta näyttämölle jo ennen kuin ensimmäistä repliikkiä on sanottu. Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Sumu vie katsojan eettisten kysymysten hetteisille poluille kuvaamalla pienen suomalaisen start-up-yrityksen vaiheita Venäjän viime vuosien myllerrysten keskellä.

Kaksi suomalaistutkijaa ovat kehittäneet MGD-laitteen, kylmäteknologiaa hyödyntävän aivoskannerin, jolle ovat avautumassa lupaavat vientimarkkinat. Valtionhallinnon aloitteesta yritys päättää suunnata vientiponnistuksensa itänaapuriin.

Suomalaiset ovat liiketoiminnassa aloittelijoita, ja Venäjällä odottava bisneskulttuuri hämmentää heitä. Pitääkö siellä lahjoa? Käyttääkö itänaapuri meitä vain hyväkseen?

Kaikki lähtee kuitenkin lupaavasti käyntiin – kunnes Krimin miehitys, Itä-Ukrainan sota, malesialaisen matkustajakoneen alasampuminen ja oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murha kiristävät pienen yrityksen sisäiset henkilösuhteet äärimmilleen.

Juha Jokelan tragikomedia kulkee näyttämöllä pidäkkeettömästi. Aivoskannerin idealistinen keksijä Taisto (Jani Karvinen) yrittää pitää kiinni eettisistä periaatteista, mutta yrityksen myyntimies Jone (Kari Ketonen) on valmis joustamaan. Heidän välissään taiteilee epätoivon tuolle puolen toimitusjohtaja Olli (Timo Tuominen).

”Ajatus kulkee paremmin, kun eettiset pohdinnat jättää pois”, toimitusjohtaja päättelee tapahtumien edetessä.

Arvoituksellisen jännitteen näyttämölle tuo venäläissyntyinen avustaja Larissa (Elena Spirina), joka tulkkaa liikeneuvotteluissa ja tuntuu salaavan jotain omasta taustastaan.

Jokela on kuvannut aiemmissa näytelmissään nerokkaasti it-kuplan aikaisia tunnelmia, uskonnollista fundamentalismia ja konsulttikulttuuria teoksissa Mobile Horror (2003), Fundamentalisti (2006) sekä Esitystalous 1 & 2 (2010 ja 2013). Hänen tavaramerkkejään ovat nopea dialogi, tarkkanäköinen ihmismielen synkemmän puolen luotaaminen ja hulvaton parodia.

Uutuusteos kytkee pienen yrityksen ponnistukset historian rattaiden kääntymiseen. Väistämättä syntyy ikävää jälkeä, kun suomalaisinsinöörit sovittelevat etiikkaansa suurvallan tahtoon. Venäjän politiikan tapahtumia taustoitetaan niin, että katsojat pysyvät varmasti kärryillä. Aiheen jo tunteville tarjolla on hauskoja täkyjä, kuten "Venäjä-tutkija Markku Hietanummi", joka vilahtaa sivulauseessa.

Jokela on kirjoittanut tekstiin myös filosofisia pohdintoja ihmisen minuudesta. Niiden kautta hän onnistuu raottamaan venäläistä identiteettiä, jossa yksityinen ja julkinen erotetaan tarkemmin toisistaan kuin meillä. Tämä ulottuvuus kasvaa näytelmässä vähintään tasavertaiseksi draamallisten käänteiden kanssa.

Lopussa päädytään heiluttamaan kuokkaa. Sitten leviää sumu, entistä sakeampana. Kovin kauas suomalainen insinööri ei siis ole vielä päässyt härmäläisistä juuristaan, karhu naapurinaan, vaikka kaikenlaista teknistä vempainta on yritetty matkan varrella kehittää.

 
Kommentoi artikkelia
 
 

Baltia torjuu pakolaisia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Seuraavaksi nexit tai öxit?

Joonas Pörsti/UP

Edustuksen illuusio

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Populismin luvattu maa

Marco Siddi

Venezuelan umpikuja

Mikko Pyhälä

Brasilia poistui näyttämöltä

Hanna Koivisto

Kansanvaltaa kiinalaisittain

Elina Sinkkonen

Kadotettu kultakausi

Tuomas Koukkunen

Turvaa pörssiyhtiöstä

Kaarina Vainio/UP

Lisää sijoituksia veroalella

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Geologia hämmentää politiikan tutkimusta

Kaarina Vainio/UP

Paluu plussan puolelle

Anne Ignatius

Lähi-idän kaaos vasta alussa

Yrjö Lautela

Kohti ammattinimikkeiden sukupuuttoa

Pasi Nokelainen

Vanhat sotaratsut

Pekka Vahvanen

Traumapolitiikkaa Yhdysvalloissa

Jenni Heikka

Washington hurmaa historialla

Maria Annala