Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Traumapolitiikkaa Yhdysvalloissa

Jenni Heikka

 

Presidentti Barack Obamalla on yhtä­läisyyksiä kahden entisen republikaani­presidentin George Bushvanhemman ja Richard Nixonin kanssa, mikäli on uskominen Obaman entistä avustajaa Derek Cholletia.

Chollet on kirjoittanut analyyttisen, joskin puolueel­lisen yhteenvedon Obaman presidenttikausien ulkopoli­tiikasta. Kirjoittaja toimi kuusi vuotta eri tehtävissä Obaman hallinnossa muun muassa Valkoisessa talossa ja Penta­gonissa.
Cholletin mukaan Nixon uskoi, että Yhdysvaltojen pidättäytyminen kalliista sotatoimista avaisi mahdolli­suuden rohkeisiin diplomaat­tisiin vetoihin. Chollet nostaa esimerkiksi tästä strategiasta Nixonin historiallisen valtio­vierailun Kiinaan vuonna 1972. Nixonin matka sulatti maiden jäiset diplomaattisuhteet.

Obama on soveltanut samaa strategiaa Iraniin ja Kuubaan. Iranin ydinsopimus edustaa tätä strategiaa puh­taimmillaan, Chollet katsoo. Obama asetti diplomatian etusijalle Iranin kanssa, mutta ei sulkenut pois aseellisen intervention mahdollisuutta. George Bush vanhemman kanssa Obama puolestaan jakaa Cholletin mukaan pitäy­tymisen harkitussa ja kohden­netussa voimankäytössä. Bush turvautui asevoimiin Persian­lahden sodassa, mutta vältti ylilyöntejä kieltäytyessään Bagdadin valloittamisesta.

Obama on luottanut miehittämättömiin taistelulen­nokkeihin, erityisoperaatioihin ja kohdennettuihin sanktioihin ja välttänyt laajoja sotilaallisia operaatioita.

Istuvan presidentin puo­lustaminen ei koskaan ole helppoa. Chollet puolustaa hartiavoimin Obaman kauden ristiriitaisinta päätöstä pidät­täytyä maajoukkojen lähettä­misestä Syyriaan. Yhdysvallat teki Venäjän kanssa yhteis­työtä kemiallisten aseiden tuhoamisessa, mistä oli lopulta enemmän hyötyä kuin asevoimien käytöstä, Chollet perustelee.

Chollet määrittelee Oba­man strategian »pitkäksi peliksi». Yhdysvaltain johtajuus on ollut pitkäjänteistä, vaikka hoidettavaksi on tullut yhä uusia kriisejä ja voimavarat ovat rajalliset.

Kirjassa käydään läpi kaikki Obaman kauden koetinkivet Syyrian katastrofista ja Isisin noususta Muammar Gaddafin jälkeisen Libyan kaaokseen ja Venäjän sotatoimiin Ukrainassa.

 Chollet pyrkii määritte­lemään Obaman doktriinin: Yhdysvallat on korvaamaton toimija maailmanpolitiikassa, mutta sen toiminnan täytyy perustua oikeutukselle ja harkinnalle. Cholletin mukaan Obaman ohjenuorana on rat­kaista tilanteita tapauskohtai­sesti ja välttää saman muotin sovittamista kaikkialle.

Lukija ei kuitenkaan voi välttyä siltä ajatukselta, että Obaman kauden ulkopolitiikka on ollut ensisijaisesti antiteesi George W. Bushin hallinnon yksipuoliselle voimankäytölle. Nuorempi Bush jätti perinnök­seen trauman, josta lähtien ulkopolitiikkaa on sen jälkeen tehty. Obama on yrittänyt vältellä edeltäjänsä virheitä.

Republikaanipuolueellevastaava trauma on väestörakenteen ja kulttuurin muutos. Yksi tärkeä tekijä republikaanien vaikeuksien takana on latinalaisamerikka­laisten äänestäjien nousemi­nen vähemmistöstä tärkeäksi vaa’ankieliryhmäksi.

Buzzfeed-sivuston toimittajan McKay Coppinsin hiljat­tain ilmestyneen teoksen nimi Wilderness (erämaavaellus) on raamatullinen viittaus Vanhan testamentin tarinaan israeli­laisten exoduksesta. Coppins vertaa republikaanipuolueen tilaa Mitt Romneyn vuoden 2012 vaalitappion jälkeen israe­lilaisten vaellukseen autio­maassa ilman johtajaa.

Raamatullinen viittaus sopii republikaanipuolueen presi­denttikampanjointia käsitte­levän kirjan nimeksi maassa, jossa julkinen uskonnollisuus on tärkeä osa monen ehdok­kaan kampanjastrategiaa.

Coppins käy läpi kaikki republikaanien keskeiset hahmot ja vuoden 2016 presi­dentinvaalien esivaaliehdok­kaat haastattelemalla näiden lähipiiriä ja itse poliitikkoja.

Kiinnostavimmillaan Cop­pins on kuvaillessaan Marco Rubion ja Jeb Bushin maa­hanmuuttolinjan törmäystä puolueen sisällä. Vaaleissa eivät menestyneet ehdokkaat, jotka olisivat voineet raken­taa sillan latinoäänestäjien ja republikaanien välille.

Donald Trump jää vähem­mälle huomiolle. Kirja ilmestyi ennen Trumpin nousua, eikä Coppins uskonut Trumpin mahdollisuuksiin päästä presidenttiehdokkaaksi. Tämä kuvaa hyvin Yhdysvaltain politiikan tempoa: kirja on harmillisesti vanhentunut jo ilmestymishetkellään.

 

 

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 3/2016

Uudet kuninkaat

Giorgos Katsambekis

Valta ja vastuu

Teija Tiilikainen/UP

Valtapuolueen omat vaalit

Veera Laine

Baltia torjuu pakolaisia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Yhä harvempi pakolainen palaa kotimaahan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Seuraavaksi nexit tai öxit?

Joonas Pörsti/UP

Eurooppa hakee uskottavuutta

Kaarina Vainio/UP

Ääni historian unohtamille

Kaarina Vainio/UP

Edustuksen illuusio

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Populismin luvattu maa

Marco Siddi

Konsensus heikkenee Pohjoismaissa

Mattias Lehtinen

Kokaiinin läpikulkumaa Venezuela ajautui umpikujaan – romahdus murtaa antiamerikkalaista rintamaa

Teksti: Mikko Pyhälä

Brasilia poistui näyttämöltä

Hanna Koivisto

Kansanvaltaa kiinalaisittain

Elina Sinkkonen

Arvokonservatiivien voimannäyttö

Heta Muurinen

Kadotettu kultakausi

Tuomas Koukkunen

Kyberhyökkääjä käyttää satelliitteja

Erik Nyström

Turvaa pörssiyhtiöstä

Kaarina Vainio/UP

Lisää sijoituksia veroalella

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

EU:n viimeinen ydinasemahti

François Heisbourg

Maailma kärsii moraalispoliittisesta kriisistä

Frank Johansson

Paluu plussan puolelle

Anne Ignatius

Muukalaisia ja baltteja

Kristi Raik

Lähi-idän kaaos vasta alussa

Yrjö Lautela

Kohti ammattinimikkeiden sukupuuttoa

Pasi Nokelainen

Vanhat sotaratsut

Pekka Vahvanen

Eriarvoisuuden pieni ensyklopedia

Matti Ylönen

Traumapolitiikkaa Yhdysvalloissa

Jenni Heikka

Washington hurmaa historialla

Maria Annala

Populismi on välttämätöntä

Emilia Palonen

Sumu leviää Venäjältä

Joonas Pörsti

Mistä lisää resilienssiä?

Anna-Kaisa Hiltunen

 

Geologia hämmentää politiikan tutkimusta

Kaarina Vainio/UP

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta