Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Brasilia poistui näyttämöltä

Hanna Koivisto

Brasilia on jäänyt maailmanpolitiikassa taustalle sisäpoliittisten ja taloudellisten ongelmiensa vuoksi. Latinalaiseen Amerikkaan on jäänyt suurvallan mentävä aukko.

Monet Latinalaisen Amerikan maat ovat taloudellisesti vai­keuksissa, kun raaka-aineiden kysyntä on hiipunut Kiinassa ja hinnat ovat laskeneet. Samalla on vähentynyt Latinalaisen Amerikan vaikutus maailmanpolitiikkaan.
Latinalaisen Amerikan ääntä ovat hiljen­täneet erityisesti sen suurimman talouden, kahdensadan miljoonan asukkaan Brasilian talouskriisi ja sisäpoliittiset ongelmat.
Vielä viime vuosikymmenellä Brasilia oli nouseva maailmanmahti, jonka talous kasvoi tasaisesti. Viime vuonna maan talous supistui 3,8 prosenttia, ja tänä vuonna sen odotetaan pienenevän lähes saman verran.
Maan ulkopoliittinen vetäytyminen alkoi jo ennen talousongelmia.
»Brasilia muuttui presidentti Dilma Rous­seffin kaudella selvästi passiivisemmaksi ja on viime vuosina keskittynyt omiin ongelmiinsa ja talouteensa. Se ei ole enää ajanut globaalin etelän etuja kansainvälisillä foorumeilla, eikä sitä enää nähdä samalla tavalla globaalin ete­län johtajana», sanoo Ulkopoliittisen instituu­tin vanhempi tutkija Mikael Wigell.

Sen sijaan, että Rousseff olisi edeltäjänsä Luiz Inácio Lula da Silvan tavoin yrittänyt saada pienempiä maita taakseen esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston reformissa, hän keskittyi suurvaltasuhteisiin Yhdysvalto­jen ja Brics-maiden kanssa. Brasilian lisäksi Brics-maihin lukeutuvat Kiina, Intia, Venäjä ja Etelä-Afrikka.

Brasilian ulkopolitiikan suunnanmuutos ei monien mielestä onnistunut. Kansainvälisten suhteiden apulaisprofessori Oliver Stuenkel brasilialaisesta Getúlio Vargas -säätiöstä kat­soo, että Rousseff teki ulkopoliittisella taita­mattomuudellaan tyhjäksi monia edeltäjänsä saavutuksia.
Brasilia jätti Rousseffin kaudella väliin tär­keitä kansainvälisiä kokouksia ja alkoi suunni­tella Afrikkaan ja Karibialle avattujen kymme­nien suurlähetystöjen sulkemista. Ulkominis­teriö pidettiin ulkona päätöksenteosta.
Rousseff ei ymmärtänyt, että ulkopolitiik­kaa voi käyttää hyväksi sisäpoliittisten tavoit­teiden saavuttamisessa, Stuenkel kirjoittaa Post-Western World -sivustollaan.

Brasilian vetäytyminen maailmanpolitii­kasta on Stuenkelin mielestä huono uutinen koko kansainväliselle yhteisölle. Brasilian nykyistä voimakkaampi ääni tasapainotti ja monipuolisti globaalia keskustelua YK:ssa. Maan panos näkyi myös Haitin rauhantur­vaoperaatiossa, Iran-neuvotteluissa ja Afri­kassa.

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kuitenkin huo­mauttaa, että Brasilian roolista globaalin ete­län johtajana ollaan kahta mieltä.

»Toiset näkevät, että Brasiliaa motivoi enemmänkin omien etujen ja vaurastumisen tavoittelu. Toiset taas katsovat, että Brasilian hiljentyminen tarkoittaa, että koko globaalin etelän ääni heikkenee, koska sillä ei enää ole Brasilian kaltaista johtajaa.»

Brasiliassa parlamentinylähuone äänesti elokuun lopussa Rousseffin viraltapantavaksi. Rousseff aloitti toisen kautensa viime vuonna, mutta joutui sivuun jo keväällä budjettiepäsel­vyyksien takia.

Presidentiksi nousseen Michel Temerin tehtävä ei ole helppo, sillä hallitus rypee koko Brasilian poliittista ja taloudellista eliit­tiä ravistelevassa korruptioskandaalissa. Sekä Temer että moni hänen ministereistään on vaalituomioistuimen tutkinnan kohteena.

Lisäksi vaalituomioistuin tutkii Temeriä ja Rousseffia koskevaa epäilyä laittomasta vaali­rahasta. Viime vaaleissa Rousseffin työväen­puolue muodosti vaaliliiton keskustaoikeis­tolaisen Temerin puolueen kanssa, ja Temer valittiin Rousseffin varapresidentiksi.

Brasilian poliittinen tilanne on niin epä­selvä, että sillä on heijastusvaikutuksia maan ulkopolitiikkaan, sanoo Patricio Navia. Hän toimii valtio-opin professorina chileläisessä Diego Portalesin yliopistossa ja apulaisprofes­sorina New Yorkin yliopistossa.

Brasilian sisäpoliittiset ongelmat heijas­tuvat etenkin alueellisten järjestöjen toimin­taan.

Viime keväänä Brasilian edustajat kävelivät ulos viiden maan alueellisen yhteistyöjärjes­tön Mercosurin kokouksesta. Mercosurin par­lamentin argentiinalainen puheenjohtaja oli kutsunut Rousseffin viraltapanoa vallankaap­paukseksi.

Etelä-Amerikassa on enemmän alueelli­sia yhteistyöaloitteita kuin valtioita. Patricio Navian mukaan se osoittaa, etteivät aloitteet toimi niin kuin on tarkoitettu. Esimerkiksi talousliitoksi muodostettu Mercosur ei ole onnistunut pääsemään sopuun Euroopan uni­onin kanssa yli 15 vuotta kestäneiden vapaa­kauppaneuvotteluiden aikana.

Mercosurin jäsenmaiden välinen kauppa oli toissa vuonna vain 14 prosenttia jäsenmaiden kokonaiskaupasta.

Etelä-Amerikan maista esimerkiksi Argentii­nalla, Uruguaylla ja Chilellä olisi Navian mukaan mahdollisuudet kasvattaa painoarvoaan kan­sainvälisesti. Tätä hidastaa se, että maat kokevat olevansa itse vielä avuntarvitsijoita.

»Suuret tuloerot, köyhyys ja eriarvoisuus vaikuttavat siihen, että maiden on vaikea nähdä itseään aktiivisina toimijoina», Navia sanoo.

Samalla kun läntisten sijoittajien kiinnostus Latinalaista Amerikkaa kohtaan on hiipunut, Kiinan vaikutusvalta on vahvistunut alueella nopeasti. Kiinan ja Latinalaisen Amerikan mai­den välinen kauppa on 20-kertaistunut tällä vuosituhannella.

Talousongelmistaan huolimatta Kiina on viime vuosina vain lisännyt investointejaan ja lainanantoaan alueelle.

Se on myös sopinut useista merkittävistä infrastruktuuriprojekteista. Niistä on esimerk­kinä Brasiliasta Atlantin rannikolta Peruun Tyynenmeren rannikolle suunniteltu 4 400 kilometrin rautatie ja Nicaraguaan suunni­teltu kanava, joka toteutuessaan haastaisi Panaman kanavan.

Investoinnit vahvistavat alueen sisäistä yhtenäisyyttä ja avaavat uusia markkinoita. Esimerkiksi Brasilia on perinteisesti käynyt kauppaa pääasiassa meriteitse Atlantin ran­nikolta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Uuden radan ansiosta sille voisi aueta mark­kinoita Tyynenmeren maista.

Mikael Wigellin mukaan Kiinan investoin­nit lisäävät Latinalaisen Amerikan strategista merkitystä.

»Yhdysvalloille on tärkeä olla läsnä, koska Kiina vahvistaa niin merkittävästi omaa läs­näoloaan», hän sanoo.

Yhdysvalloilla on nyt hyvät mahdollisuu­det lähentyä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa, kun vasemmisto on menettänyt ase­miaan monissa alueen maissa. Brasiliassa presidentin viraltapano tarkoitti siirtymistä oikealle. Argentiinassa ja Perussa kansa on valinnut aiempaa oikeistolaisemman presi­dentin.

Boliviassa ja Ecuadorissa vasemmistojohta­jat kokivat arvovaltatappion, kun kansa nousi vastustamaan presidenttikausien rajoitusten poistamista. Venezuelan parlamenttivaalit puolestaan olivat tappio vasemmistolaiselle presidentille Nicolás Madurolle.

Yhdysvalloille yksi tärkeä askel oli suhteiden parantuminen Kuuban kanssa. Yhdysvallat pyrkii saamaan tällä avauksella uutta jalansijaa Latinalaisessa Amerikassa.

»Jos Kuuba pystyy keskustelemaan Yhdysval­tojen kanssa, kuka vain pystyy», Navia toteaa.

Yhdysvallat on Barack Obaman kaudella kiinnittänyt huomiota Latinalaiseen Amerik­kaan lähinnä huumekaupan ja siirtolaisuuden takia. Navia uskoo, että Yhdysvalloilla on hyvät mahdollisuudet kehittää suhteita esimerkiksi Brasilian, Argentiinan ja Perun kanssa.

Lähentymistä edistää alueen demokrati­soituminen. Brasiliassa johtavia poliitikoita ja talouselämän vaikuttajia on tuomittu korrup­tiotutkinnan aikana.

»Se osoittaa, että systeemi ainakin jollakin tavalla toimii», Teivo Teivainen toteaa.

Lisäksi Latinalaisen Amerikan maat ovat alkaneet pitää esillä ihmisoikeuskysymyksiä kansainvälisessä politiikassa arvostelemalla esimerkiksi Kuuban tai Iranin politiikkaa.

»Aiemmin katsottiin, että jokainen maa hoitakoon omat asiansa. Nyt mukana on demokratia- ja ihmisoikeuspainotus,» sanoo Mikael Wigell.

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 3/2016

Uudet kuninkaat

Giorgos Katsambekis

Valta ja vastuu

Teija Tiilikainen/UP

Valtapuolueen omat vaalit

Veera Laine

Baltia torjuu pakolaisia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Yhä harvempi pakolainen palaa kotimaahan

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Seuraavaksi nexit tai öxit?

Joonas Pörsti/UP

Eurooppa hakee uskottavuutta

Kaarina Vainio/UP

Ääni historian unohtamille

Kaarina Vainio/UP

Edustuksen illuusio

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Populismin luvattu maa

Marco Siddi

Konsensus heikkenee Pohjoismaissa

Mattias Lehtinen

Kokaiinin läpikulkumaa Venezuela ajautui umpikujaan – romahdus murtaa antiamerikkalaista rintamaa

Teksti: Mikko Pyhälä

Brasilia poistui näyttämöltä

Hanna Koivisto

Kansanvaltaa kiinalaisittain

Elina Sinkkonen

Arvokonservatiivien voimannäyttö

Heta Muurinen

Kadotettu kultakausi

Tuomas Koukkunen

Kyberhyökkääjä käyttää satelliitteja

Erik Nyström

Turvaa pörssiyhtiöstä

Kaarina Vainio/UP

Lisää sijoituksia veroalella

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

EU:n viimeinen ydinasemahti

François Heisbourg

Maailma kärsii moraalispoliittisesta kriisistä

Frank Johansson

Paluu plussan puolelle

Anne Ignatius

Muukalaisia ja baltteja

Kristi Raik

Lähi-idän kaaos vasta alussa

Yrjö Lautela

Kohti ammattinimikkeiden sukupuuttoa

Pasi Nokelainen

Vanhat sotaratsut

Pekka Vahvanen

Eriarvoisuuden pieni ensyklopedia

Matti Ylönen

Traumapolitiikkaa Yhdysvalloissa

Jenni Heikka

Washington hurmaa historialla

Maria Annala

Populismi on välttämätöntä

Emilia Palonen

Sumu leviää Venäjältä

Joonas Pörsti

Mistä lisää resilienssiä?

Anna-Kaisa Hiltunen

 

Geologia hämmentää politiikan tutkimusta

Kaarina Vainio/UP

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta