Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Saksan valta, ongelma vai ratkaisu?

Herfried Münkler: Macht in der Mitte. Die neuen Aufgaben Deutschlands in Europa. Körber-Stiftung 2015, 208 s. Hans Kundnani: The Paradox of German Power. Hurst Publishers 2014, 160 s.

Niklas Helwig

Saksan aktiivisuus Eurooppaa koettelevissa kriiseissä on herättänyt huolta siitä, onko Euroopalla jälleen edessään »Saksan kysymys»: kasvaako Saksan valta niin suureksi, että maa dominoi koko Eurooppaa? Kaksi tuoretta kirjaa tarjoaa kysymykseen toisistaan poikkeavat vastaukset.

Saksa on ollut keskei­nen toimija Euroop­paa koettelevissa krii­seissä. Se on ponnis­tellut diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi Syyrian kriisiin ja johtanut pyrkimyksiä yhteisen turvapaikkapolitiikan luomiseksi EU:lle. Myös Euroo­pan velkakriisiä on ratkottu Saksan johdolla.

Toisaalta Saksan aktiivi­suus on herättänyt huolta siitä, onko Euroopalla jälleen edessään »Saksan kysymys»: kasvaako Saksan valta niin suureksi, että maa dominoi koko Eurooppaa? Kaksi tuo­retta kirjaa tarjoaa kysymyk­seen toisistaan poikkeavat vastaukset.

Brittiläinen tutkija Hans Kundnani muistuttaa, että Saksan mahtiasema Euroo­passa on ongelma, jolla on pitkä historia. Saksan yhdis­tymisestä vuonna 1871 aina toisen maailmansodan päätty­miseen asti Saksa oli liian voi­makas, jotta Euroopassa olisi voinut vallita vallan tasapaino, mutta ei riittävän voimakas noustakseen hegemoniseen asemaan.

Tämä asetelma synnytti epävakautta ja eripuraa Euroopan valtioiden kes­ken. Kundnani kuvaa, miten Saksan sisäpoliittiset tekijät sekä maan »puolihegemoni­nen» asema johtivat natsien valtaannousuun, totalitaris­miin ja lopulta maailmansotaan.

Kundnanin provosoiva väite on, että Saksa on jälleen noussut puolihegemoni­seen asemaan Euroopassa, vaikka nyt Saksan valta onkin taloudellista. Viime vuosien velkakriisin aikana Saksa on vahvan asemansa turvin voinut pakottaa velkaantuneet maat omaksumaan saksalaisen reseptin, joka keskittyy talous­kuriin ja hintavakauteen.

Saksa ei kuitenkaan ole ollut kyllin vahva, jotta se olisi voinut tarjota kriisiin kestävää ratkai­sua, kuten EU-maiden keski­näistä tulonsiirtomekanismia tai yhteisvastuullista velanottoa. Nämä päätökset olisivat tulleet Saksalle kalliiksi, mutta ne olisivat luoneet euroalueelle vakautta ja yhtenäisyyttä.

Etelä-Euroopan maiden ja Euroopan keskuspankin pyrki­mykset saada Saksaa jousta­maan vaatimuksissaan syn­nyttivät saksalaisissa uhrimie­lialaa. Kundnani näkee tämän olevan vaarallinen toisinto ensimmäistä maailmansotaa edeltäneestä tilanteesta, jossa saksalaiset kokivat olevansa saarrettuja. Kundnani ei sentään usko tämän päivän asetelman johtavan sotaan, mutta kylläkin alituisiin jän­nitteisiin euroalueen maiden kesken.

Kundnanin esittämä vertailu keisariajan Saksaan tuntuu uskaliaalta. Kaikkien Saksan yhteiskunnallisten muutosten jälkeenkin Kundnani löytää ideologisia yhtymäkohtia sadan vuoden taakse: Saksalla on edelleen missio Euroo­pan muokkaamiseksi oman kuvansa mukaiseksi.

Berliiniläisen Humboldtin yliopiston poliittisen teorian professori Herfried Münkler tarjoilee kirjassaan toisenlaisen näkemyksen. Hän ei allekir­joita väitettä, jonka mukaan Saksa yrittäisi talouden kei­noin päästä samaan asemaan kuin asevoimilla 1900-luvulla. Münklerin mukaan sotaa edeltäneen ajan Euroopan ongelma ei ollut niinkään Sak­san valta kuin Saksan poliitti­sen järjestelmän ja päättäjien kyvyttömyys käyttää valtaa oikein. Nykyinen Saksa on perinpohjaisesti muuttunut noista päivistä.

Brysselin näkökulmasta Saksa voi näyttää aiempaa itsekkäämmältä toimijalta, mikä johtuu Saksan sisäisen EU-poliittisen väittelyn kiihty­misestä. Saksalaispoliitikkojen on esiinnyttävä tiukkoina, jotta he miellyttäisivät EU-kriittisiä äänestäjiään.

Mutta se, mikä vetoaa kotiyleisöön, tekee huonon vaikutuksen velkaantuneissa maissa. Niistä tulee aiempaa haluttomampia tekemään kompromisseja. Etenkin Krei­kan velkakriisin yhteydessä niin Saksassa kuin Kreikassa käytiin kiivasta sisäpoliittista väittelyä. Molempien maiden päättäjien oli pyrittävä antamaan äänes­täjilleen kuva tiukan linjan vetämisestä, vaikka asiakysy­mykset sinänsä jättivät hyvin tilaa joustoille ja kompromis­seille.

Münkler käy läpi Euroopan maantieteellistä ja ideologista historiaa. Hänen mukaansa vakauden kausina Euroopassa on aina ollut maantieteellisesti keskeinen ja voimakas toimija, joka on turvannut Eurooppaa hajottavilta voimilta: esimer­kiksi antiikin ajan Ateena tai Napoleonin Ranska. Jokaista vakauden jaksoa on kuitenkin seurannut vaihe, jossa esiin nousee poliittisia jakolinjoja, jotka hajottavat Euroopan ja piirtävät sen kartan uusiksi.

Kylmän sodan päättyminen teki yhdistyneestä Saksasta taas keskusvallan, joka on pitänyt Euroopan yhtenäisenä. Saksan vastuu on vain kasva­nut sitä mukaa kun Yhdysvallat on pienentänyt omaa roo­liaan Euroopan turvallisuuden takaajana.

Münklerin mukaan Saksalla on velvollisuus toimia vakaut­tavana keskusvoimana. Vastuu ei ole Saksalle helppo, mutta se on ainoa tähän tehtävään kykenevä maa. Saksalla on riittävästi sekä taloudellista mahtia että poliittista pää­omaa, joiden turvin se voi toimia eripuraisten EU-maiden johtajana ja välittäjänä.

Münklerin näkemys saat­taa tuntua äärimmäisen Saksa-keskeiseltä. Professorin mukaan Saksan vahvuus on kuitenkin ainoa mahdollisuus Euroopan yhdentymisprojektin jatkamiseksi.

Kirjojen näkökulmat ovat siis hyvin erilaiset: Kundnanin mukaan Saksan mahti tuottaa epävakautta, ja mahtia on siksi tasapainotettava Ranskan, Italian ja Espanjan liitolla. Näitä maita yhdistää kulutusvetoinen talousfilosofia. Münklerin mie­lestä Saksan mahti on Euroo­pan pelastus. Sisäisen jakautu­misen ja tasapainottelun sijaan Euroopan on toimittava yhte­näisesti, Saksan johtamana.

Sekä Kundnani että Münk­ler torjuvat ajatuksen siitä, että EU-integraation syventä­minen voisi olla tie vakaam­paan Eurooppaan. Aikoinaan EU nähtiin keinona ratkaista »Saksan kysymys» ja pitää Euroopan maat yhtenäisinä. Nyt unionista on kirjoittajien mukaan tullut eliittivetoinen projekti, jolta puuttuu yhte­näisyyttä luova ideologinen perusta ja joka on siksi altis eripuralle ja valtapolitikoinnille.

 
Kommentoi artikkelia
 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta