Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Lisää Putin-meemejä!

Saara Särmä
Juha Mäkinen/UP

Nauru on parhaimmillaan, kun se kumpuaa radikaalista hauskuudesta eli kun se paljastaa vallan paikkoja, joihin olemme arjessa niin turtuneita, että emme niitä näe, kirjoittaa tutkija Saara Särmä.

"Kun ajat kovenee, huumori paranee", totesi ystäväni hiljattain. Jos tähän on uskominen, näyttää meille humoristeille koittavan her­kulliset ajat.

Tottahan se on, että viime aikoina esimerkiksi kotimaassa halli­tuksen leikkauspolitiikan ansiosta nettimeemien virta on kasvanut. Maailmanpolitiikassa todellisuus näyttää lähenevän satiiria, kun huumori­lehti Onion ehti "uutisoida" Yhdysvaltojen lepyttelevän Iran-ydinsovun pil­lastuttamaa Israelia tarjoamalla tälle ohjuksia. Pian paljastui, että näin oli myös oikeasti tehty.

Maailmanpolitiikassa voi ja saa nauraa mille tahansa. On kuitenkin tärkeää pysähtyä miettimään, millaista maailmaa nauru tuottaa. Pönkit­tääkö se olemassa olevia valtarakenteita ja alistussuhteita vai haastaako se niitä?


Omana ohjenuoranani on, että huumori on hyvää silloin, kun se on haus­kaa, ja että omille jutuille nauraminen on aivan parasta.

Omille jutuille nauraminen paljastaa väistämättä jotain myös omista eettis-poliittisista arvoista. Naurattavatko omat jutut enemmän silloin kun nauru suuntautuu valtahierarkiassa ylös- vai alaspäin? Itse näen naurun potentiaalin juuri valtarakenteiden ja epätasa-arvon purkajana.

Nauru on parhaimmillaan, kun se kumpuaa radikaalista hauskuudesta. Radikaalia hauskuutta on sellainen, joka paljastaa vallan paikkoja, joihin olemme arjessa niin turtuneita, että emme niitä näe.

Miespaneelit ovat hyvä esimerkki tästä: ilmiö, joka on ollut jokaisen ha­vaittavissa mutta josta vain pienet piirit ovat kriittisesti keskustelleet. Tar­vittiin humoristinen väliintulo ennen kuin asia sai laajaa huomiota.


Radikaalin hauskuuden näkökulmasta uskottavuuden kapeat rajat ovat sitä, mikä naurattaa.

On kyseessä sitten valtiomies tai asiantuntija, mielikuviimme piir­tyy vakava keski-ikäinen, valkoihoinen pukumies. Karhulla ilman paitaa ratsastava Putin naurattaa, koska siinä maskuliinisuus pul­listuu yli rajojen. Länsimaisesta näkökulmasta valtiomiehen tulisi olla hillityn miehekäs.

Kiristyvässä maailmanpoliittisessa tilanteessa meemit machoi­levasta Putinista eivät välttämättä pura valtioiden välisiä valta­suhteita. Mutta paljastaessaan maskuliinisuuden kapeat rajat meemit asettavat naurunalaiseksi itse maailmanpolitiikan, jossa uskottavuus rakentuu stereotyyppisen ja kapean maskuliinisuu­den varaan.

Kirjoittaja on feministi, taitelija ja kansainvälisen politiikan tutkija. Hänen miehistä koostuvia paneeleita kuvaava bloginsa nousi keväällä kansainväliseen maineeseen esimerkiksi BBC:n ja Timen uutisissa.
 
Kommentoi artikkelia
 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta