Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Uusliberaalin rationaalisuuden jäljillä

Pierre Dardot & Christian Laval: The New Way of the World. On Neoliberal Society. Verso Publishing 2013, 352 s.

Antti Alaja

Uusliberalismi on ollut 1990-luvulta lähtien talouspoliittisen keskustelun suosituimpia ja kiistanalaisimpia käsitteitä. Verso Books julkaisi viime vuonna ranskalaistutkijoiden Pierre Dardot’n ja Christian Lavalin yleisesityksen uusliberalismista, joka tosin julkaistiin alkuperäiskielellä jo 2009.

Kirja haastaa ne marxilaisen ja keynesiläisen taloustieteen tulkinnat, jotka ovat nähneet uusliberalismin pelkkänä epäonnistuneena talouspoliittisena suuntauksena, joka kohtasi rajansa Lehman Brothersin kaatuessa syyskuussa 2008. Dardot’n ja Lavalin mukaan uusliberalismin yllättävää menestystä selittää sen kyky muuttaa syvällisesti yhteiskuntaa. Uusliberalismin normatiivisesta logiikasta, ihmisten ja kansakuntien välisestä "luonnollisesta kilpailusta" markkinoilla, on tullut suorastaan "uusi olemisen muoto".


Dardot ja Laval käyvät kirjassaan läpi liberalismin aatehistoriaa aina 1800-luvun keskusteluista nykykriisiin saakka. Kirja muistuttaa siitä, että uusliberalismi oli alusta alkaen ylikansallinen intellektuaalinen projekti, joka levisi vuonna 1947 perustetun Mont Pelerin -seuran keskustelujen pohjalta eri maihin. Seuran keskusteluihin osallistui 1940-luvun lopulla vanhan laissez faire-libera­lismin uudelleenmäärittelystä kiinnostuneita intellektuelleja ennen kaikkea Yhdysvalloista, Ranskasta, Britanniasta ja Saksasta. Uusliberalismi syntyi ylipäätään vastauksena libe­ralismin­ kriisiin 1930- ja 1940-luvulla.

Dardot’n ja Lavalin mukaan uutta Mont Pelerin -seuran uusliberalismissa oli erityisesti se, että liberaalin yhteiskunnan ei ajateltu syntyvän itsestään luonnonoikeuksien pohjalle. Saksalaiset ordoliberaalit, kuten Walter Eucken, koros­tivat, että valtion pitää tietoisesti luoda kilpailullinen yhteiskuntajärjestys ja estää haitallisten monopolien ja valtakeskittymien synty.

Toiseksi Milton Friedmanin kaltaiset intellektuellit painottivat uudenlaista strategista suhtautumista tiedontuotantoon: uusliberaaleja ajatuksia oli edistettävä tietoisesti Chicagon yliopiston ja London School of Economicsin kaltaisissa akateemisissa keskittymissä. Uusliberaalit näkivät myös kilpailijoitaan aikaisemmin tarpeen laajamittaiselle ajatuspajatoiminnalle.


Kirjan mukaan uusliberaalit ja John Maynard Keynesinja William Beveridgen kaltaiset sosiaaliliberaalit olivat 1930-luvulla samaa mieltä siitä, että vanhasta laissez faire -liberalismista ei ollut enää puolustamaan liberaalia yhteiskuntajärjestystä kollektivismia, kommunismia ja fasismia vastaan. Sosiaaliliberaalit katsoivat kuitenkin, että täystyöllisyyspolitiikkaa ja sosiaaliturvaa tarvitaan liberaalin yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi.

Friedrich Hayek sen sijaan näki hyvinvointivaltiossa jopa totalitarismin vaaroja. Täten uusliberalismin kritiikki alkoikin kohdistua 1960-luvulta alkaen juuri keynesiläiseen hyvinvointivaltioon ja toisen maailmansodan jälkeen muodostuneeseen hyvinvointikapitalismiin.

Viime vuosikymmeniä tarkastellessaan Dardot ja Laval keskittyvät uusliberaalin rationaalisuuden analysointiin. He kuvaavat, kuinka uusi julkishallintomalli New public management on levinnyt ja tuonut eri maiden julkiselle sektorille yksityisen sektorin toimintatapoja.

Kuten tunnettua, suomalaisillakin työmarkkinoilla uusliberaali rationaalisuus on lisännyt erilaisia työhön velvoittavia sanktioita työttömyysturvajärjestelmissä. Ihmisiä halutaan rohkaista kuluttajuuteen, kilpailuun ja yrittäjyyteen palkkatyöläisyyden ja poliittisen kansalaisuuden sijasta.

Uusliberaali vapaus viittaa vapauteen valita markkinoilla. Kuten Dardot ja Laval korostavat, uusliberalismin vaikutuksesta valtion sääntely eri elämänalueilla ei ole kuitenkaan vähentynyt vaan muuttanut radikaalisti muotoaan. Uusliberaali valtio suojelee tiukasti esimerkiksi patentteja ja pyrkii tietoisesti luomaan markkinoita uusille elämänalueille. Kirjan uusliberaalin kurin ja sääntelyn analyysi pohjaa merkittäviltä osin Michel Foucault’n tutkimustyölle.

Uuden julkishallinnon ongelmat, Mont Pelerin -yhdistyksen historia ja yrittäjäkasvatus ovat epäilemättä tuttuja teemoja Heikki Patomäen, David Harveyn tai Philip Mirowskinteoksiin tutustuneille. Kirjan merkittävimmät ansiot liittyvätkin uusliberalismin juurien käsittelyyn Manner-Euroo­pan kontekstissa.

Suomessa valitettavan harva on tutustunut ordoliberalismiin, vaikka saksalaisten ordoliberaalien jo 1930-luvulla luonnostelema visio kilpailullisesta yhteiskuntajärjestyksestä ja itsenäisestä rahan vakauteen keskittyvästä keskuspankista on ohjannut Saksan, euroalueen ja myös Suomen talouspolitiikkaa viime vuodet. Euroopan integraation alkuvaihe oli vuoropuhelua ordoliberalismin ja ranskalaisen valtiovetoisemman mallin kesken, mutta viime vuosikymmeninä ordoliberaalit ovat ottaneet yliotteen.

 

Dardot ja Laval päätyvät kirjansa johtopäätösluvussa hyvin pessimistisiin johtopäätöksiin, jotka vahvistavat talouspoliittista vaihtoehdottomuutta. He katsovat, että keynesiläinen hyvinvointivaltio ei ole enää realistinen vaihtoehto uusliberalismille edes eurooppalaisella tasolla, sillä globalisoitunut pääoma on vienyt edellytykset tällaiselta kompromissilta.

Keynesiläisyyteen yhdessä maassa liittyy toki rajoitteita, mutta suuret ja suhteellisen suljetut talousalueet, kuten Yhdysvallat tai euroalue, olisivat riittävän suuria kokonaisuuksia julkisen investointi- ja työllisyyspolitiikan harjoittamiseen. Dardot’n ja Lavalin uus­liberalismikritiikki voisi saada särmää jälkikeynesiläiseltä taloustieteeltä, joka on korostanut rahapoliittisesti suvereenien valtioiden liikkumatilaa finanssipolitiikassa.

Kirjoittaja on projektitutkija Kalevi Sorsa -säätiössä.

 
Kommentoi artikkelia
 
Ulkopolitiikka 4/2014

Unohtunut oikeudenmukaisuus

Teija Tiilikainen

Vieläkö OECD:lle on käyttöä, Mari Kiviniemi?

Juha Mäkinen/UP

Vauraat & valitut

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Näin pelastetaan maailma

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Professori tasa-arvo

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Tasa-arvo ≠ demokratia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Realismin paluu

Joonas Pörsti/UP

Kiina lähettää rauhanturvaajia

Joonas Pörsti/UP

Kasvu ja johtajuus karkasivat

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Brasilia vaatii kehityspolitiikkaa

Joonas Pörsti/UP

Suurvallat törmäyskurssilla

Sergei Karaganov

Venäjän ulkopolitiikan veteraani

Katri Pynnöniemi

Miksi nuoriso hylkäsi vasemmiston?

Tommi Uschanov

Rahan toisinajattelijat

Tuomas Koukkunen

Normaali on päättynyt

Antti Alaja

Kiihkotonta keskustelua Natosta

Erik Nyström

Paluu Moskovan valtapiiriin

Toivo Martikainen

Diktaattorin perheriita

Toivo Martikainen

Kiinan pelko ohjaa Japania

Bart Gaens

Knesset syrjii arabeja

Anne Ignatius

Salaisten tunneleiden tietoverkko

Heta Muurinen

Uusliberaalin rationaalisuuden jäljillä

Antti Alaja

Vakoojana al-Qaidan leivissä

Janne Hopsu

Suomen EU-politiikan arkkitehti

Juha Jokela

Uuden Euroopan suunnitelma

Eero Vuohula

Kansainoikeutta kaikille

Kirsti ja Raimo Lintonen

Avartavampaa matkailua

Juha Mäkinen/UP

Oligarkki vankileirillä

Joonas Pörsti/UP

Yksinvaltiaiden asialla

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sopisivatko Naton ydinaseet Suomelle?

Tytti Erästö

Naapuruuspolitiikan illuusio särkyi

Kristi Raik

Lisää avoimuutta, vähemmän kyberuhkia

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Islamilaisen valtion vastainen strategia ei toimi

Antti Pentikäinen

Terrorismi on sukua fasismille

Joonas Pörsti

 
 
 
Saako viagraa ilman reseptiä Cialis 5mg hinta